Camilla Läckberg: Hopeasiivet (äänikirja)

Koska halusin vaihtelua Harry Holelle, päädyin kuuntelemaan tätä kakkososaa Camilla Läckbergin Faye -sarjaan. Pidin ensimmäisestä osasta Kultahäkki ja sitä kautta odotukset olivat ihan suht korkealla myös tämän suhteen. Valitettavasti nyt en ihan niin innostunut ollut.

Ensimmäisessä osassa Faye kostaa miehelleen ja ehkä vähän muillekin miehille. Tässä he yrittävät ainakin kostaa hänelle. Kirja ei ole yhtä jännittävä tai mukaansa tempaava kuin ensimmäinen osa. Tarinakin on hieman tylsä. Eniten kirjassa ärsytti kuitenkin se, kuinka siinä syödään ja juodaan koko ajan hienoissa paikoissa ruokia ja juomia, jotka pitää joka kerta mainita erikseen nimeltä. Ja tätä tapahtuu paljon. En myöskään pitänyt yhdestäkään kirjan hahmoista. Kaikki ovat itsekkäitä ja rikkaita. Jotenkin teos korostaa rikkautta ja hyväosaisuutta sekä kaikkea, mitä tästä voi kummuta. 

Lisäksi Faye tuli miehen huijaamaksi ensimmäisessä osassa ja kas kummaa, tässä teoksessa kuitenkin uskoo ja rakastuu uuteen huijariin. Ihan kuin ei oppisi mitään. En tiedä, onko tämä kaikki tarkoituksellista ja kolmannessa (viimeisessä?) osassa kaikki paljastuu, mutta ärsyttävää se kuitenkin oli.

Sen verran kuitenkin kirja imi mukanaan kaikesta huolimatta, että luin sen ihan fyysisesti loppuun tai sitten halusin lyhentää kuuntelemisen piinaani kaikkien cocktailien vuoksi. Täytyy myöntää, että mielummin olisin kuunnellut kolmannen Harry Holen heti perään. Mutta luettu, mikä luettu.

Jo Nesbo: Torakat (äänikirja)

Toinen Nesbo meni samalla vauhdilla helposti. Jäin vähän koukkuun sekä Storyteliin että Nesboon kerrontaan. Tällä kertaa käytin Storytelin mahdollisuutta jatkaa kuunneltavaa kirjaa lukien, sillä en vain malttanut odottaa seuraavaa työmatkaa. Nyt lupasin itselleni, että kuuntelen jonkin toisen kirjan väliin ennen seuraavaa. 

Tällä kertaa Harry kutsutaan Bangkokiin selvittämään norjalaisen suurlähettilään murhaa. Harry on ajautunut huonoille teille kotimaassaan, joten kutsu ulkomaille on hienoinen yllätys. Suurlähettiläs löydetään veitsi selässään halvasta hotellista. Halutaanko Harryn oikeasti selvittävän, mitä tapahtui vai onko hänet lähetetty paikalle vain silmänlumeeksi. 

Thaimaa kaikkine kauneuksineen ja kauheuksineen levittäytyy Harryn eteen. Kirjassa käsitellään niin seksityöläisten arkea kuin pedofilian vaikutuksia Thaimaassa. Kuten Harry myös minä lukijana koin ne kovin ahdistavina. Totuushan on edelleen kuitenkin se, että länsimaista matkustaa edelleen henkilöitä Thaimaaseen nauttimaan maan tarjonnasta sekä hyvässä että pahassa. Harryn persoonaa avataan kirjassa enemmän, se oli kirjan parasta antia, vaikka itse tarinakin on hyvä. Tietynlainen juonikaavio toistui tässä verrattuna ensimmäiseen kirjaan. En nyt saa muistini lokeroista kaivettua toistuuko se muissakin Hole-kirjoissa. Palaan siihen, jos löytyy vielä kolmannestakin.

Nesbo osaa kirjoittaa äärimmäisen koukuttavasti. Hän osaa rakentaa kiinnostavia ja monikerroksia henkilöitä. Tässä osa oli todella hienosti rakennettuja, mutta osa jäi suhteellisen ohueksi sen kuitenkaan häiritsemättä lukukokemusta.

Lukijana ihana Jukka Pitkänen, jonka ääntä jaksan helposti kuunnella pitkään. Seuraavaksi siis jotain ihan muuta, jollen hairahdu kuitenkin Harryyn. 

Jo Nesbo: Lepakkomies (äänikirja)

Olen taistellut äänikirjoja tarjoavia sovelluksia vastaan pitkään. Kirjaston tarjoama Ellibs saa riittää, olen ajatellut. Satunnaisesti olen hankkinut yksi tai kaksi kirjaa Elisa-kirjasta, mutta siinä se. Olen taistellut, mutta turhaan. Huomasin reilu viikko sitten Storytelin tarjouksen 30 päivää ilmaiseksi. Sisäinen Sulo Vilen heräsi ja tartuin tarjoukseen ja olen koukussa. Vielä olen toki ilmaisella ajalla, mutta palvelu tuntuu juuri minulle tehdyltä. Tämä ei siis ole maksettu puheenvuoro tai mitään, vaikka nyt kehunkin. Sovellut on toiminut moiteettomasti. Kirjat eivät pätki, sovellus toimii autoni ohjelman kanssa langattomasti loistavasti. Eniten pidän ominaisuudesta, joka on kirjoissa, jossa on sekä ääni- että e-kirja; voin jatkaa kirjaa lukemalla siitä, kohdasta missä olen. Tällaiselle jännittäjälle se on erinomainen ominaisuus. Olen käynyt kirjastossa hakemassa fyysisen kirjan lukemattomia kertoja, kun en ole jaksanut kuunnella hitaasti etenevää äänikirjaa. Tämän kirjan osalta en sitä tarvinnut, sillä nyt, kun on toimiva sovellus, olen kuunnellut kirjaa vähän joka paikassa ja kirja tuli kuunneltua viikossa.

Se sovelluksen ylistämisestä, nyt kirjaan. Lepakkomies on Nesbon ensimmäinen Harry Hole -kirja. Olen lukenut uudempia Hole -kirjoja aina niiden ilmestyttyä, mutta jostain syystä, omista tavoista poiketen, en ole lähtenyt lukemaan sarjaa järjestyksessä. Nyt päätin tehdä niin, sillä palvelusta löytyvät kaikki sarjan kirjat. Sinänsähän uusissa kirjoissa on pysynyt ihan hyvin kärryillä, vaikka ei olisi Harrya ennen tavannutkaan. Takaumia on kuitenkin käytetty jonkin verran. Nyt tämän kirjan myötä monet uudempien kirjojen mieltä askarruttaneet seikat ovat avautuneet paremmin.

Tässä kirjassa Harry on matkustanut Australiaan selvittämään siellä kuolleen norjalaisen nuoren naisen murhaa. Hän saa parikseen aboriginaali-Andrewn, joka avaa hänelle tutkinnan kuluessa myös Australian ongelmallista historiaa ja aboriginaalien asemaa, joka on hämmästyttävän ankea. Kirjaan on hyvin tuotu aboriginaalien tarinoita ja uskomuksia ja ne sulautuvat osaksi murhatutkintaa aukottomasti. 

Pidin kirjasta, kuten olen pitänyt muistakin Nesbon teoksista. Ja jotenkin uskon tai ainakin toivon, että pidän jatkossakin. Kirjassa oli sopivasti jännitystä ja yllättäviä käänteitä. Langat pysyivät hyvin kirjailijan hallussa ja ne kerättiin kokoon riittävästi. Ehkä ei ihan jokaista säiettä, mutta ne saattavat hyvinkin löytyä seuraavista kirjoista. Päätin tätä kuunnellessä tosiaan lähteä kuuntelemaan sarjaa järjestyksesssä ja nyt onkin jo hyvässä vauhdissa seuraava teos.

Lukijana kirjassa on Jukka Pitkänen, jonka ääneen olen aivan rakastunut. Ei hän Lars ole, mutta erinomainen lukija, jonka ääntä jaksaa kuunnella pitkään. Hänellä ei ole mitään ärsyttäviä tapoja lausua ja hän eläytyy riittävästi olematta mitenkään feikki. Pieni mainos vielä Storytelistä meille tiettyjen lukijoiden rakastajille, siellä pystyy hakemaan kirjoja myös lukijan mukaan. Helppo arvata kenen lukijan kirjoista oma kirjahyllyni on täyttynyt.

Minette Walters: Kameleontin varjo

 Suuret oli suunnitelma tälle kesälle. Kuinka luenkaan ja nautin joka sanasta. Sanoista olen ehkä nauttinut, mutta ei niitä kovinkaan paljon ole edessäni näkynyt. Lukeminen jäi valitettavan vähäiseksi. Tämän Waltersin taisin löytää kirjaston löytöhyllystä, sellaisesta, mihin voit vielä kirjoja ja ottaa mukaan. Olen Waltersia lukenut aiemminkin, joten tiesin mitä odotettavissa, eikä kirja pettänyt, ainakaan pahasti.

Charles Acland on haavoittunut Irakissa, hän on muotopuoli, jolla on lyhyt pinna. Acland tuntuu vihaavan naisia, muslimeja ja vähän muitakin, mutta etenkin naisviha herättää psykiatrien ja poliisin kiinnostuksen, sillä Lontoossa liikkuu murhaaja, joka murhaa homoja. Charlesista tulee epäilty. Hänen ainoa luottohenkilö on kehonrakentaja-lesbo-lääkäri Jackson. 

Kirja oli ihan mielenkiintoinen. Sen henkilöt olivat hyvin rakennettuja, vaikka ihan kaikkia langanpätkiä en ymmärtänytkään. Jännitys säilyi myös loppuun asti. En arvannut murhaajaa, mikä on aina ihan hyvä. Kannen ylipuheet poikkeuksellisesta, lähes hypnoottisesta, olivat kuitenkin hieman yliampuvia, mikä sekään ei yllätä. Ihan kiva lukukokemus, joskaan ei mikään ikimuistettava.

Arki alkaa huomenna ja odotan sitä osittain kauhunsekaisella innostuksella, osittain jo valmiiksi kypsänä ja osittain todella tyytyväisenä. Ehkä lukeminenkin kiihtyy, kun saa elämään taas arjenrutiinit.