Suuret oli suunnitelma tälle kesälle. Kuinka luenkaan ja nautin joka sanasta. Sanoista olen ehkä nauttinut, mutta ei niitä kovinkaan paljon ole edessäni näkynyt. Lukeminen jäi valitettavan vähäiseksi. Tämän Waltersin taisin löytää kirjaston löytöhyllystä, sellaisesta, mihin voit vielä kirjoja ja ottaa mukaan. Olen Waltersia lukenut aiemminkin, joten tiesin mitä odotettavissa, eikä kirja pettänyt, ainakaan pahasti.
Charles Acland on haavoittunut Irakissa, hän on muotopuoli, jolla on lyhyt pinna. Acland tuntuu vihaavan naisia, muslimeja ja vähän muitakin, mutta etenkin naisviha herättää psykiatrien ja poliisin kiinnostuksen, sillä Lontoossa liikkuu murhaaja, joka murhaa homoja. Charlesista tulee epäilty. Hänen ainoa luottohenkilö on kehonrakentaja-lesbo-lääkäri Jackson.
Kirja oli ihan mielenkiintoinen. Sen henkilöt olivat hyvin rakennettuja, vaikka ihan kaikkia langanpätkiä en ymmärtänytkään. Jännitys säilyi myös loppuun asti. En arvannut murhaajaa, mikä on aina ihan hyvä. Kannen ylipuheet poikkeuksellisesta, lähes hypnoottisesta, olivat kuitenkin hieman yliampuvia, mikä sekään ei yllätä. Ihan kiva lukukokemus, joskaan ei mikään ikimuistettava.
Arki alkaa huomenna ja odotan sitä osittain kauhunsekaisella innostuksella, osittain jo valmiiksi kypsänä ja osittain todella tyytyväisenä. Ehkä lukeminenkin kiihtyy, kun saa elämään taas arjenrutiinit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti