Ulf Kvensler: Erämaa

Olin suunnitellut, että pääsiäisenä lukevani paljon. Ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta sain sentään tämän yhden teoksen luettua alusta loppuun. Tuntuu, että kun on lukuaikaa kovin vähän, olen entistä valikoivampi siitä, mitä luen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kannan selkä vääränä kirjoja kirjastosta, luen muutaman luvun ja vien takaisin. Joskus voisi tehdä erikseen postauksen kaikista niistä kirjoista, jotka ovat jääneet kesken. Ei ole maailmassa riittävästi aikaa huonojen kirjojen lukemiseen. 

Tämä ei ollut huono kirja. Pidin siitä kovasti. Sen miljöö, Ruotsin lapin erämaa, oli kiinnostava. Henkilöitä oli sopivasti ja he olivat riittävän moniulotteisia. Kerronta oli sujuvaa ja pystyi muodostamaan hyvän jännitteen.

Anna, Henrik ja Milena ovat vuosia käyneet kesäisin vaeltamassa Ruotsin lapissa. Tänä vuonna mukaan tunkee Milenan uusi poikaystävä Jacob, joka herättää Annassa epäilyksiä. Lapin erämaa ja pelko ei ole paras yhdistelmä.

Kirjan ensimmäinen kertoja on Anna. Hänen kauttaan tutustutaan muihin hahmoihin ja Annan historiaan. Poliisikuulusteluiden kautta selviää pikku hiljaa, mitä erämaassa on tapahtunut Annan mielestä. Jännitys tiivistyy tarinan edetessä.

Kertomatta enempää kirjan juonesta sanon vain, että kannattaa lukea. Loppu ei ehkä ole täysin yllättävä, mutta se on hyvin mielenkiintoinen ja itse asiassa jättää muutamia kohtia kutkuttavasti auki.

Maisemakuvaukset ansaitsevat erityisen kiitoksen.

Mikko Ketovuori: Laumavaiston varassa

Viime aikoina olen enemmän ostanut ja hankkinut kirjoja kuin lukenut niitä. Hyllyt pursuvat, mutta lukuaikaa ja -intoa puuttuu. Kuitenkin luettavaa nyt on, kun sille päälle sattuu. Kirjastoon olen joutunut palauttamaan monet varaukset lukemattomina, kun ei vain aika riitä.

Tämä kirja on lukupiirimme innoittaman luettu. En ehkä olisi tarttunut tähänkään teokseen ilman lukupiiriä. Siksi pidänkin sitä erinomaisena oman mukavuusalueen ulkopuolelle viejänä. Loppujen lopuksi kuitenkin pidin tästä teoksesta todella paljon.

Kirja pohjautuu Robert Prechterin sosionimiseen talous- ja kulttuuriteoriaan, jonka mukaan ihminen on laumasielu, joka seuraa sosiaalista mielialaa laumavaistonsa varassa. Näin tehdessään ihmiskunta tulee toistaakseen tiettyjä kuvioita maailman historian mukaan. 

Näin vaalimasennuksen kourissa, kirja tuntuu vieläkin ajankohtaisemmalta kuin vaalien alla. Monet asiat, joita yhteiskunnassamme tapahtuu juuri nyt, selittyvät kyllä tämän teorian mukaisesti. Pelottavaa, mutta totta. Osittain uskon kirjan väitteisiin, osittain pidän niitä vähän ylianalysoituina, mutta yhtä kaikki, hyvin kiinnostava katsantokanta maailmaan kirjassa kuitenkin on. 

Ihmiskunta tuntuu toistavan omia virheitään aina vuosisadasta toiseen. Nousukautta seuraa laskukausi, monet tutut asiat tulevat muotiin aina säännöllisesti. Ihmiset laumasieluina seuraavat muiden esimerkkejä ja sitä kautta jotkut ilmiöt varmasti voivat selittyä. 

Vaikka en uskoisikaan kaikkiin kirjan väitteisiin, antoi se todella paljon ajattelemisen aihetta ja kuten kirjan takakansi lupaa "Kirjan luettuasi et todennäköisesti enää koskaan katso maailmaa täysin samoin silmin kuin aiemmin." En varmastikaan.