Olin suunnitellut, että pääsiäisenä lukevani paljon. Ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta sain sentään tämän yhden teoksen luettua alusta loppuun. Tuntuu, että kun on lukuaikaa kovin vähän, olen entistä valikoivampi siitä, mitä luen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kannan selkä vääränä kirjoja kirjastosta, luen muutaman luvun ja vien takaisin. Joskus voisi tehdä erikseen postauksen kaikista niistä kirjoista, jotka ovat jääneet kesken. Ei ole maailmassa riittävästi aikaa huonojen kirjojen lukemiseen.
Tämä ei ollut huono kirja. Pidin siitä kovasti. Sen miljöö, Ruotsin lapin erämaa, oli kiinnostava. Henkilöitä oli sopivasti ja he olivat riittävän moniulotteisia. Kerronta oli sujuvaa ja pystyi muodostamaan hyvän jännitteen.
Anna, Henrik ja Milena ovat vuosia käyneet kesäisin vaeltamassa Ruotsin lapissa. Tänä vuonna mukaan tunkee Milenan uusi poikaystävä Jacob, joka herättää Annassa epäilyksiä. Lapin erämaa ja pelko ei ole paras yhdistelmä.
Kirjan ensimmäinen kertoja on Anna. Hänen kauttaan tutustutaan muihin hahmoihin ja Annan historiaan. Poliisikuulusteluiden kautta selviää pikku hiljaa, mitä erämaassa on tapahtunut Annan mielestä. Jännitys tiivistyy tarinan edetessä.
Kertomatta enempää kirjan juonesta sanon vain, että kannattaa lukea. Loppu ei ehkä ole täysin yllättävä, mutta se on hyvin mielenkiintoinen ja itse asiassa jättää muutamia kohtia kutkuttavasti auki.
Maisemakuvaukset ansaitsevat erityisen kiitoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti