Tätä kirjoittaessani päässäni soi Metallican Sad but true. Kyllä jälleen romantiikan parissa. Pääasia, että lukee, on mulla nyt mantrana.
Poppy Bridgerton joutuu tukalaan tilanteeseen, kun hänet kaapataan laivaan. Kaappaaja on hurmaava Andrew James, jonka me lukijat pian/heti tunnistamme Andrew Rokesbyksi. Kaksi viikkoa laivassa on pilaava neidon kuin neidon maineen. Onneksi kaappari on herrasmies, vai onko??
Vähän nojoo, mutta viihdyttävämpi kuin edellinen. En kyllä ymmärrä, miksi ja toisaalta ymmärrän. Luen aina silloin tällöin kokoelmani helmiä eli Barbara Cartlandin teoksia ja niissä, kuten näissäkin voi jo ensi lehdiltä arvata juonen pääpiirteet, joskus myös yksityiskohdat. Tuttua ja turvallista.
Viihdyin kuitenkin kirjan parissa, se lienee tärkeintä. Romantiikan nälässäni laitoin kaiken mahdollisen Quinnin kirjoittaman ja mulle lukemattoman kirjaston varausjonoon. Näitä siis tipahtelee vielä tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti