Siihen jäi se älyllinen lukeminen. Älyllistä tässä on sentään kieli. Omistan tosiaan kaikki McNaughtin kirjat alkuperäiskielellä ja lukukokemus on aivan yhtä huumaava silläkin. Hyvin äkkiä pääsee kielimaailmaan sisään ja pian ei edes huomaa lukevansa jollain muulla kuin äidinkielellään.
Tämä McNaught, kuten suurin osakin, noudattelee periromanttista kaavaa, jossa kokenut mies kohtaa kokemattoman naisen, jonka tavalla tai toisella pakottaa suhteeseen. Tulee suunnaton määrä väärinymmärryksiä, joiden tuoksinnassa rakkaus muuttu vihaksi ja taas päinvastoin. Tällaistahan sitä kaipaa aina välillä.
Älyllisyys pois ja uusi McNaught luvun alle. Itse asiassa tämän kirjan hyvin itsenäinen jatko-osa, jossa ei oikeastaan ole samaa kuin muutama henkilö, mutta kuitenkin. Ehkäpä minäkin vielä joskus kiinnostun, innostun jostain älyllisestä...tai sitten en.
Sivut
▼
lauantai 30. huhtikuuta 2011
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Judith McNaught: Kun rakkaus kutsuu
Kun tälle päälle sattuu, tulee helposti ahmineeksi kirjan jos toisenkin. Tämä tuli luettua tänään. McNaught tosiaan kirjoittaa yltiöromanttisia kirjoja, joissa toinen osapuolista on usein köyhä ja näin raha ja rakkaus sekoittuvat. On vastoinkäymisiä, väärinymmärryksiä, anteeksiantoa ja muutoinkin tunteiden vuoristorataa. Omalaatuisuutta tuskin kauheasti löytyy, mutta kuten jo edellisen kirjan kohdalla kirjoitin, viihdettä sitäkin enemmän.
Nyt kuitenkin McNaught -kiintiöni täyttyi, joten seuraavaksi ehkä jopa jotain, mikä saattaisi vaatia jopa jotain älyllistä pohdintaa.
Grillikausi alkaa tänään.
Nyt kuitenkin McNaught -kiintiöni täyttyi, joten seuraavaksi ehkä jopa jotain, mikä saattaisi vaatia jopa jotain älyllistä pohdintaa.
Grillikausi alkaa tänään.
Judith McNaught: Hellä ja katkera yö
Nyt on tarve saada lukea jotain takuuvarmaan, huokailuttavaa, tällöin käännyn McNaughtin puoleen. Kirjoissa on sopivasti romantiikkaa ja erotiikkaa, kuumia tunteita ja hikisiä käänteitä. Täydellistä viihdettä siis.
Tämä kirja ei nyt ole kuitenkaan McNaughtin parhaimpia, mutta ihan ok. Suomeksi minulta löytyy vain muutama kirja, mutta englanniksi suurin osa hänen tuotannostaan. Ehkäpä täytyy taas alkaa treenata englannin lukemistakin. Onneksi nämä ovat mitä nopeimpia ja viihdyttävimpiä lukukokemuksia sekä suomeksi että englanniksi.
Seuraava McNaught on jo luvun alla. Jotain hömppää tarvitsee, kun aurinkokin nousee.
Tämä kirja ei nyt ole kuitenkaan McNaughtin parhaimpia, mutta ihan ok. Suomeksi minulta löytyy vain muutama kirja, mutta englanniksi suurin osa hänen tuotannostaan. Ehkäpä täytyy taas alkaa treenata englannin lukemistakin. Onneksi nämä ovat mitä nopeimpia ja viihdyttävimpiä lukukokemuksia sekä suomeksi että englanniksi.
Seuraava McNaught on jo luvun alla. Jotain hömppää tarvitsee, kun aurinkokin nousee.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
J T Ellison: Kaikki kiltit tytöt
Ostin kirjan suurin odotuksin. Takakannessa kehuttiin loistavaksi esikoiskirjaksi, bestselleriksi. Ei kyllä ollut minun mielestäni. Lähestulkoon ajan haaskausta lukea tämä. Tarina ei missään vaiheessa ottanut omakseen. Pääparin rakkaus oli teennäistä ja juoni pinnallinen ja niin tuttu jostain.
Itse tuskin käännyn Ellisonin kirjojen puoleen toista kertaa, sen verran oli pettymys tämä kirja. Toivotaan, että seuraava lukukokemus oli parempi. Olen vielä aika monen kirjan verran ostokiellossa, joten on luettava niitä, joita kotona löytyy. Hyvin sekalaista on luvassa.
Itse tuskin käännyn Ellisonin kirjojen puoleen toista kertaa, sen verran oli pettymys tämä kirja. Toivotaan, että seuraava lukukokemus oli parempi. Olen vielä aika monen kirjan verran ostokiellossa, joten on luettava niitä, joita kotona löytyy. Hyvin sekalaista on luvassa.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Virve Sammalkorpi: Paula ja Klaus
Taas takuuvarmaan Sammalkorpea. Hän osaa tehdä henkilöistään uskottavia. Kukaan ei ole täydellinen ja lähes kaikilla on salaisuuksia, jotka eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Paula ja Klaus on mielestäni melkein paras Sammalkorpi tähän astisista.
Lukukokemus oli helppo ja viihdyttävä. Jälleen tuli sellainen fiilis, että mähän tunnen juuri tuollaisia ihmisiä. Se on mielestäni juuri Sammalkorven vahvuus. Hän kirjoittaa ihmisistä, joita tunnemme, mutta joita emme haluaisi itse olla. Oikein tyylikästä.
Aurinko kovasti yrittää pilkistellä, pian on kesä ja sehän tarkoittaa kirjoja ja aurinkoa. Voiko hienompaa olla.
Lukukokemus oli helppo ja viihdyttävä. Jälleen tuli sellainen fiilis, että mähän tunnen juuri tuollaisia ihmisiä. Se on mielestäni juuri Sammalkorven vahvuus. Hän kirjoittaa ihmisistä, joita tunnemme, mutta joita emme haluaisi itse olla. Oikein tyylikästä.
Aurinko kovasti yrittää pilkistellä, pian on kesä ja sehän tarkoittaa kirjoja ja aurinkoa. Voiko hienompaa olla.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Nicholas Sparks: Usko rakkauteen
Nälkäpeli -trilogia oli sen verran vaikuttava kokemus, että en meinannut millään saada kiinni seuraavasta kirjasta. Aloitinkin kolme kirjaa ennen kuin sain tämän yhden luettua loppuun.
Sparks on nykyään paljon filmattu kirjailija. Itse olen tainut lukea aiemmin yhden tai kaksi hänen teostaan. Eivät siis kuulu ihan suurimpiin suosikkeihini. Tämä kirja ei tuossakaan tehnyt poikkeusta. Ihan kiva kyllä, mutta ei tuonut mitään suurta tunnekuohua.
Kahden elämässään pettymään joutuneen ihmisen rakkaustarina ei noussut kovinkaan suuren kliimaksiin. Ihan kivaa luettavaa. Sparksia voin lukea, jos joskus sattumalta hänen kirjansa eksyy meille kotiin, mutta ihan ehdoin tahdoin en hänen teoksiaan ala hamstraamaan.
Sparks on nykyään paljon filmattu kirjailija. Itse olen tainut lukea aiemmin yhden tai kaksi hänen teostaan. Eivät siis kuulu ihan suurimpiin suosikkeihini. Tämä kirja ei tuossakaan tehnyt poikkeusta. Ihan kiva kyllä, mutta ei tuonut mitään suurta tunnekuohua.
Kahden elämässään pettymään joutuneen ihmisen rakkaustarina ei noussut kovinkaan suuren kliimaksiin. Ihan kivaa luettavaa. Sparksia voin lukea, jos joskus sattumalta hänen kirjansa eksyy meille kotiin, mutta ihan ehdoin tahdoin en hänen teoksiaan ala hamstraamaan.
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Red Riding Hood
Lukemisen lisäksi ehdin tänään elokuviinkin. Ei varmaan yllätä kovasti tuo valinta. Jos huonoissa arvosteluissa haukutaan Twilightin kaltaiseksi, niin olen kai ensimmäisenä jonossa.
Ei tuo leffa nyt ihan surkea ollut. Visuaalisesti todella kaunistakin katseltavaa. Tarina oli mukavasti muokattu uuteen uskoon ja trendikkääksi ihmissusineen kaikkineen. Musiikki toi monta kertaa mieleen Twilightin, mutta muutoin se näkyi ehkä enemmän maisemakuvauksissa ja muutamissa muissa pikkuseikoissa.
Omasta mielestänihän Twilight -sarja on loistava niin kirjoina kuin elokuvina, vaikka soraääniä kuuluukin ihan täältä omasta kodistakin. Tässä elokuvassa näyttelijätyö oli ehkä kuitenkin parempaa kuin Houkutuksessa ja olihan mukana Bellan isä Billy Burke ja hyvässä roolissa olikin.
Kaiken kaikkiaan siis sellainen aivot narikkaan -elokuva eli ihan hyvä.
Ei tuo leffa nyt ihan surkea ollut. Visuaalisesti todella kaunistakin katseltavaa. Tarina oli mukavasti muokattu uuteen uskoon ja trendikkääksi ihmissusineen kaikkineen. Musiikki toi monta kertaa mieleen Twilightin, mutta muutoin se näkyi ehkä enemmän maisemakuvauksissa ja muutamissa muissa pikkuseikoissa.
Omasta mielestänihän Twilight -sarja on loistava niin kirjoina kuin elokuvina, vaikka soraääniä kuuluukin ihan täältä omasta kodistakin. Tässä elokuvassa näyttelijätyö oli ehkä kuitenkin parempaa kuin Houkutuksessa ja olihan mukana Bellan isä Billy Burke ja hyvässä roolissa olikin.
Kaiken kaikkiaan siis sellainen aivot narikkaan -elokuva eli ihan hyvä.
Suzanne Collins: Matkijanärhi
En ihan olisi uskonut, että saan kirjan loppuun jo tänään, mutta en muuta voinut. Kaiken ajan, mitä en muuta tehnyt, vietin kirjan parissa. Ahmimalla lukeminenkin sujuu nopeasti.
Ehdottomasti paras ja synkin kolmesta kirjasta. Tirautinpa muutaman kyyneleenkin lukiessani. Kirjan poliittinen teema oli syvä ja otti myös lukiessa koville, hyvällä tavalla.
Sen verran kuitenkin oli helppo lukea, että tiesin lopun olevan onnellinen. Ilman sitä tietoa, en varmaan olisi voinut kestää jännitystä ja lukea kirjaa loppuun.
Voin suositella kaikille, aikuisille ja nuorille, romantiikkaa rakastaville ja fantasiaa haluaville. En ehkä ihan heti aloita kirjoja uudelleen, sillä sen verran synkkiä olivat, mutta varmasti jossain vaiheessa pääsevät jälleen lukulistalle.
Ehdottomasti paras ja synkin kolmesta kirjasta. Tirautinpa muutaman kyyneleenkin lukiessani. Kirjan poliittinen teema oli syvä ja otti myös lukiessa koville, hyvällä tavalla.
Sen verran kuitenkin oli helppo lukea, että tiesin lopun olevan onnellinen. Ilman sitä tietoa, en varmaan olisi voinut kestää jännitystä ja lukea kirjaa loppuun.
Voin suositella kaikille, aikuisille ja nuorille, romantiikkaa rakastaville ja fantasiaa haluaville. En ehkä ihan heti aloita kirjoja uudelleen, sillä sen verran synkkiä olivat, mutta varmasti jossain vaiheessa pääsevät jälleen lukulistalle.
Suzanne Collins: Vihan liekit
Kuten jo itseni tuntien viime postauksessa vähän uhosinkin, lähti Nälkäpelin toinen osa heti lukuun. Sehän tulikin sitten ahmittua huimaa vauhtia. Jos ensimmäinen kirja oli teininomaista romantiikkaa ja taistelua, oli tämä toinen selkeää yhteiskuntakritiikkiä ja totalitarismin vastustamista. Kuitenkin tarinaa vietiin hienosti eteenpäin. Ahmimista ei voinut välttää.
Näin yöllä untakin tästä kirjasta, se on aina merkki siitä, että kirja on oikeasti koskettanut jotain ja sen henkilöt ovat tulleet osaksi minua.
Nyt tietenkin aloitin viimeisen osan samantien. Onneksi ostin kaikki kolme osaa kerrallaan, sillä jos en osaa lukea ahdistavia kirjoja ilman viimeisen sivun vilkaisemista, olen vielä huonompi odottamaan. Kaikki mulle heti...
Todennäköisesti viimeinen osa eli Matkijanärhi on luettu huomenna.
Näin yöllä untakin tästä kirjasta, se on aina merkki siitä, että kirja on oikeasti koskettanut jotain ja sen henkilöt ovat tulleet osaksi minua.
Nyt tietenkin aloitin viimeisen osan samantien. Onneksi ostin kaikki kolme osaa kerrallaan, sillä jos en osaa lukea ahdistavia kirjoja ilman viimeisen sivun vilkaisemista, olen vielä huonompi odottamaan. Kaikki mulle heti...
Todennäköisesti viimeinen osa eli Matkijanärhi on luettu huomenna.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Kuten jo edellisessä kirjoituksessani uhosin, tämä kirja oli seuraavaksi listalla. Nyt en joutunut pettymään, vaan kirjan lopettaminen sai janon aloittaa sarjan toinen kirja. Nälkäpeli -sarjassa on kolme kirjaa,joista tämä siis on ensimmäinen.
Sarja on tarkoitettu nuorisolle varmaan tämäkin, sillä päähenkilöt ovat sellaisia 16-17 vuotiaita, mutta väliäkös sillä. Tarina on tutuhko Battle Royale -elokuvista, mutta kuitenkin riittävän erilainen. Romantiikkaa, jännitystä, fantasiaa, scifia ja tietenkin väärinymmärrettyjä tunteita ja tilanteita. Niistähän on hyvä kirjat tehty :)
Täytyy myöntää, että olen huono odottamaan, joten kävin kurkkaamassa kolmannen kirjan viimeisen sivun, ihan vain varmistaakseni, että loppu on onnellinen. En voi sietää jännitystä, jos se ei laukea onnellisuuteen. Ainakin tämän tyyppisissä kirjoissa. Tosin näissä on se hyvä puoli, että onnelliset loput ovat lähes sääntö.
Viikonloppuna ahmin varmaankin ainakin seuraavan osan, jollen sitten jopa koko sarjaa loppuun. Juuri sopiva pako todellisuudesta.
Sarja on tarkoitettu nuorisolle varmaan tämäkin, sillä päähenkilöt ovat sellaisia 16-17 vuotiaita, mutta väliäkös sillä. Tarina on tutuhko Battle Royale -elokuvista, mutta kuitenkin riittävän erilainen. Romantiikkaa, jännitystä, fantasiaa, scifia ja tietenkin väärinymmärrettyjä tunteita ja tilanteita. Niistähän on hyvä kirjat tehty :)
Täytyy myöntää, että olen huono odottamaan, joten kävin kurkkaamassa kolmannen kirjan viimeisen sivun, ihan vain varmistaakseni, että loppu on onnellinen. En voi sietää jännitystä, jos se ei laukea onnellisuuteen. Ainakin tämän tyyppisissä kirjoissa. Tosin näissä on se hyvä puoli, että onnelliset loput ovat lähes sääntö.
Viikonloppuna ahmin varmaankin ainakin seuraavan osan, jollen sitten jopa koko sarjaa loppuun. Juuri sopiva pako todellisuudesta.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Melissa Marr: Ilki ihana
Teinikirja tämäkin, mutta tarinana mukavan omaperäinen. Tästäkin on ilmestynyt jo toinenkin osa suomeksi, mutta tällä kertaa kirjan lukeminen ei herättänyt suunnatonta tarvetta saada seuraava osa heti tänne nyt.
Kirja kertoo siis keijuista ja ihmisistä sekä rakkaudesta, yllättäen. Mukavaa yksityiskohtaisuutta tuo jokaisen luvun alussa oleva lainaus, todennäköisesti ihan oikeista keijuista kertovista vanhoista teoksista. Vähän kuin tieteellisyyttä, mikä usein on ihan ok.
Tarinan kerronta ei tosiaan kauhean hyvin iskenyt minuun. Lukeminen oli paikoin jopa hieman tuskaista ja läpi lukemisen tavoite meinasi jopa unohtua. Loppuun kuitenkin pääsin, mutta mitään suurta elämystä en kokenut. Tosin en taida myöskään olla ihan täysin kohderyhmää, vaikka fantasia ei oikeasti tunne ikärajoja.
Nyt olen tarttumassa, tai oikeastaan muutaman sivun verran aloittanutkin jo, Nälkäpeli -trilogiaan. Tätäkin on kehuttu, joten odotuksia löytyy.
Kirja kertoo siis keijuista ja ihmisistä sekä rakkaudesta, yllättäen. Mukavaa yksityiskohtaisuutta tuo jokaisen luvun alussa oleva lainaus, todennäköisesti ihan oikeista keijuista kertovista vanhoista teoksista. Vähän kuin tieteellisyyttä, mikä usein on ihan ok.
Tarinan kerronta ei tosiaan kauhean hyvin iskenyt minuun. Lukeminen oli paikoin jopa hieman tuskaista ja läpi lukemisen tavoite meinasi jopa unohtua. Loppuun kuitenkin pääsin, mutta mitään suurta elämystä en kokenut. Tosin en taida myöskään olla ihan täysin kohderyhmää, vaikka fantasia ei oikeasti tunne ikärajoja.
Nyt olen tarttumassa, tai oikeastaan muutaman sivun verran aloittanutkin jo, Nälkäpeli -trilogiaan. Tätäkin on kehuttu, joten odotuksia löytyy.