Ruotsalaista jännitystä ja jatkoa hyvälle Hypnotisoijalle. Tämä oli mielestäni jopa parempi.
Joona Linna on sympaattinen hahmo ja siis tässäkin teoksessa päähenkilö tai henkilö, jonka varaan kirjasarjaa rakennetaan. Hyvältä vaikuttaa ainakin tähän asti. Joona on inhmillinen, toki hänellä on menneisyyden haamuja, kuten jokaisella hyvällä rikosetsivällä, mutta haamut on jätetty vielä tässäkin kirjassa melkoisen taka-alalle, tosin niistä annetaan jo vinkkejä eli ehkä koko tarinakin joskus paljastuu.
Pidin kirjasta todella paljon. Pidin Paganini viittauksista. Muistan tehneeni joskus kouluun esitelmän Niccolo Paganinista ja tämän vuoksi jo tämä teema tuntui hyvin kotoisalta. Paganini ja hänen sopimuksensa paholaisen kanssa on vertauskuva, johon kirjan tapahtumat tukeutuvat ja toistavat tavallaan tätä teemaa, hyvin onnistuneesti. Oikeastaan kertaakaan noin 600 sivun aikana ei tullut olo, että ei jaksa lukea, päinvastoin olisin halunnut ahmia kirjan siltä istumalta, mutta se ei nyt ollut realistista.
Loppua lukiessani mietin onko tämä nyt sellainen töks-loppu, mutta ei ollut, vaikka tavallaan juoni loppui melko tylysti, oli kirjan lopussa kuitenkin vielä kerrottu jokaisen henkilön osalta loppu tai jonkun uuden alku. Tätä voi kyllä suositella kaikille dekkarifaneille, sen verran hyvää meininkiä on. Näistäkin on jo suunnitteilla elokuva, mielenkiintoista tutustua siihen aikoinaan sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti