Jos nyt olen täysin rehellinen, niin ihan pikkaisen nolotti lukea tätä kirjaa tai oikeastaan nolotti pitää siitä. Olen jo aiemmin lueskellut erilaisia teinikirjoja, mutta tämä sarja kertoo kuitenkin 12-13 vuotiaista, mutta sitten päätin, mitä väliä. Kirja kertoo ihmisistä ja ihminen olen minäkin. Toki tuollaisen nuorisolle tarkoitetun tekstin huomaa, mutta toisaalta ei sillä ole niin väliä, koska tarina on kiinnostava. Sitä paitsi fontti on tavallista suurempaa eli ei ole ainakaan päänsärkyjä tiedossa.
Tämä kirja aloittaa sarjan, jossa kuvataan yhdeksän teinin erityilaatuista lahjaa. Valitut on sarjan nimi ja tämä tosiaan ensimmäinen kirja. Löysin tämänkin Risingshadowista, ihastuin etenkin kirjojen nimiin, joissa on käytetty tämän kirjan kaltaisia sananlaskuja, jotka kuitenkin kuvaavat todella hyvin myöskin kirjan sisältöä.
Tämä tarina kertoo Amandasta ja Traceysta. Amanda on koulun suosituin tyttö, kovanaama ja ilkimys. Tracey on tyttö, jota kukaan ei tunnu huomaavan, eivät edes omat vanhemmat. Molemmilla on erityislahjakkuus; Tracey pystyy muuttumaan näkymättömäksi ja Amanda pystyy asettumaan toisen ihmisen ruumiseen. Näin tässäkin käy Amandasta tulee Tracey.
Toki kirja sisältää teinikirjoille tyypillistä kategorisointia suosittuihin ja ei-suosittuihin, samoin teiniepävarmuuden käsittelyä, mutta onko moni meistä aikuisistakaan päässyt eroon oikeasti epävarmuudestaan vai peitämmekö sen vain aikuismaisen käytöksen alle. Itse ainakin, ihan rehellisesti sanoen jälleen, haluan, että minusta pidetään, haluan olla mukava ja ystävällinen. En ehkä ole enää niin epävarma kuin nuorena, mutta kyllähän sitä aina kysäisee sketsisarjoistakin tutun kysymyksen: Does my bum look big in this?
Mutta ihan kiva kirja siis ja herätti ajatuksia, vaikka onkin kevyttä luettavaa.
Minullakin tämä oli lainassa ja olen aikoinaan ko, kirjailijan edellisen sarjan Replica lukenut kokonaisuudessaan. Tässä kirjassa ei kuitenkaan ollut sellaista hohtoa kuin vanhemmassa tuotannossa, jota aloitin lukemaan kun itse olin n.14 vuotias. Idea tosin on mielenkiintoinen ja saatan joskus yrittää kirjan lukemista uudelleen.
VastaaPoistaKannattaa yrittää, luin juuri toisen kirjan sarjasta ja se oli jo paljon parempi.
VastaaPoistaItse en Replicaa ole lukenut, kun olen jo niin vanha, että omana teiniaikana fantasiaa taisivat olla vain Cooperin ja Gripen kirjat, jota voisi vaikka jossain välissä lukea uudelleen.
Sinä olet tosiaan samaa ikäluokkaa kuin minun isosiskot. 74-vuosimallin siskoni luki myös aikoinaan Cooperin sarjan ja ylipäätään kaiken fantasian jota siihen aikaan sai - paljon nykyistä vähemmän. Oli kyllä kiva huomata, että olit rohkeasti esitellyt nämä kirjat täällä, minusta se on ihan hyväksyttävää jos lasten ja nuorten kirjoja lukee edelleen aikuisenkain, vaikka välillä tuntuu, että olenko minäkin jo liian vanha niitä lukemaan... Onneksi kukaan ei ole tullut sanomaan, että kasva jo aikuiseksi - sen verran nuorekas ja lapsenmielinen olen edelleen. :)
VastaaPoistaNjoo, vähän vanhempi vielä, ei paljon, mutta sopivasti.
VastaaPoistaOlen tuossa kyllä ihan samaa mieltä, kuka määrittelee, mitä saa lukea ja mitä oikeastaan pitäisi lukea. Jos lukisin vain ns. älykästä kirjallisuutta tai klassikoita, olisinko parempi ihminen, tuskin.
Mielestäni on jopa tärkeää lukea välillä tällaista nuorisokirjallisuutta, pysyy tavallaan myös kärryillä nykymaailman menosta, josta kirjat suoltavat tarinoitaan. Maailma on kuitenkin aivan täysin erilainen kuin 80-luvulla, jolloin itse olin nuori.
Ja toisaalta, olen aina tehnyt niin kuin itse olen halunnut tällaisten asioiden suhteen. En välitä muiden arvostelusta tai muusta, jos itse pidän, se on tärkeintä. Sama koskee musiikkia ja leffamakua, joita kumpaakin monet voisivat kutsua jopa surkeiksi ;).