Kuten totesin edellisen kirjan kohdalla, nämä ovat nopeita lukea. Suuri teksti, kiva kirjoitustyyli ja mukaansatempaava tarina.
Kuvittelin ensimmäistä lukiessani, että jokainen kirja kertoisi eri ihmisestä, mutta taisin olla väärässä. Tosin Amanda ottaa tässä kirjassa toisen henkilön ruumiin, mutta samat henkilöt kuitenkin ovat pääosissa, mikä on toisaalta tosi kiva.
Tällä kertaa Amandasta tulee Ken, komea poika, joka kuulee kuolleita. Samaan aikaan Jenna, joka kuulee ajatuksia, tapaa isänsä, jota ei ole koskaan tavannut.
Tarina kulkee taas egoistisen Amandan ajattelun kautta sekä toki myös Jennan tarinan kautta. Amanda ymmärtää tässä kirjassa yhä paremmin oman käyttäytymisensä nurjat puolet. Jotenkin niin ihanaa, en osaa sanoa miksi, mutta on vain.
Onneksi vielä yksi tätä sarjaa löytyy lukupinosta, sen kimppuun taidan hyökätä jopa ihan heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti