Ensimmäinen Tervo, ehkä viimeinenkin samalla. Pakkohan tämä oli ottaa mukaan kirjaston pikalainoista. Olinkin saanut tämän melko pitkälle ennen Väristystä, joten loppuun saattaminen ei tuottanut tuskaa.
Layla on kertomus ihmiskaupasta, prostituutiosta, kostosta, perinteistä, rasismista ja kauppatieteiden maistereista, kenties myös rakkaudesta. Se on monitahoinen ja -ulotteinen, ehkä liikaakin. Paikoin olin hukassa, että kuka oikeastaan on kukin ja mikä rooli tällä on koko vyyhdissä. Tarina on ajankohtainen ja kiinnostava, olisi voinut olla myös ahdistava, mutta jostain syystä en kokenut sellaiseksi.
Kirja oli ihan kiva, ei ihmeellinen, ei järisyttävä. En pitänyt lopusta, vaikka leipominen olikin kivasti otettu mukaan. Vähän sellainen sekava olo kirjan jälkeen. Kirjaa on arvosteltu sen tuomasta väärästä kuvasta kurdikulttuurista, se on tietenkin vahinko, jos näin on.
En oikein edes keksi mitään kirjoitettavaa tästä, paljon on sanottu jo muualla. Voin suositella luettavaksi, mutta en nyt suurilla riemunhuudoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti