P.C. Cast & Kristin Cast: Vainottu

No, hohhoijaa. Kirjan takakannessa lukee kirjan olevan koukuttavampi kuin aiemmin, no, ei ollut. Kirjan lukeminen oli yhtä tervanjuontia, mutta loppuun sain, enkä kyllä ihan heti aio palata sarjan pariin.

Kirjahan on viides osa Yön talo -sarjaa. Kaikki kirjat rakentuvat samalla tavoin. Zoey tuntuu rakastuvat joka kirjassa uuteen poikaan, niin tässäkin. Se alkaa suorastaan ärsyttää jo. Samoin ärsyttää teennäinen puhekieli. Se on ärsyttänyt ensimmäisestä kirjasta lähtien, mutta tässä kirjassa tuli jo sellainen yliärsytysefekti, mikä esti lukemista hyvin pitkään.

Tarina itsessään on kovin heppoinen, vaikka yhdistääkin kiinnostavastikin intiaanilegendoja ja vampyyrimytologiaa, kovin loppuunkalutulta alkoi tuokin kiinnostavuus tuntua tässä viidennessä kirjassa. Saman tarinan käyttö on myös ärsyttävää, samaa tarinaa jatketaan, laajennetaan ja monimutkaistetaan ja tässä kirjassa kaikki tuntuu olevan jo ihan liikaa. Liikaa toistoa, liikaa juonia, liikaa kaikkea.

Jotenkin on sellainen rahastuksen maku tässä, valitettavasti. Näitä paranormaaleja romaaneja nuorille tuntuu sikiävän koko ajan ja täytyy myöntää, että laatu ei aina ole kovin loistavaa. Toisaalta laadukkaampia löytyy, joita ei taas ole käännetty. En haluaisi olla valitsemassa käännettäviä kirjoja.

Täysin turhanpäiväinen lukukokemus, oikeastaan harmittaa, että sitkeästi luin kirjan loppuun, aivan kuin se olisi jokin meriitti. Pitäisi vain luottaa omaan vaistoonsa ja jättää kesken, jos siltä tuntuu.

En suosittele kuin niille, joilla on pakottava tarve lukea vaikka väkisin kaikki sarjan kirjat ja jotka ihan oikeasti pitävät sarjasta ihan tosi paljon.