Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Olen päättänyt olla kirjaston armoilla näiden Sookie –kirjojen suhteen ja laitoinkin hyvissä ajoin ennen kirjan ilmestymistä nimeni varauslistaan, en ollut suinkaan ensimmäinen. Täytyy kyllä jälleen kiittää tätä Satakunnan kirjastosysteemiä, se toimii mielestäni oikein hyvin sekä Porin sisäisenä että koko Satakirjastojen suhteen.

Kun aloittaa Sookie –romaanin lukemisen, tietää mitä saa. Ainakin tähän asti ei ole joutunut pettymään, enkä pettynyt tähänkään kirjaan, vaikka paikoin vampyyrien suurseminaari ei nyt tuntunut täysin kiinnostavalta. Kirjassa Sookie palkataan kuningattaren avuksi suureen vampyyrien seminaariin tai tapaamiseen. Mukaan matkustavat toki Eric ja Bill ja myös Quinn häilyy taustalla. Sookien ja Quinnin suhde saa viime silauksensa ja kiihkoa ei heidän väliltään puutu. Myös Eric on taas niin ihana, että ai että…

Jos nyt sekavasta juoniselostuksestani jotain pitää saada irti, on se, että sellainen ihan hyvä Sookie –kirja on kyseessä. Pohdinkin tätä lukiessa, että tosi hyvin on Harris saanut kirjoitettua kirjansa, kun tässä seitsemännessäkään ei vielä kyllästy aiheeseen. Jotain uutta juonnetta tulee koko ajan. Asioita on pohdittu eteenpäin selkeästi ja kokonaiskuva täsmentyy ja sumentuu sillä tavoin sopivasti. Sookie itsessään on hyvin kirjoitettu hahmo, josta löytyy eri ulottuvuuksia ja on hyvin sellainen samaistuttava. Pidän siis kovasti.

Ainut, mikä nyt pikkaisen häiritsi, oli kirjan nimi. Tavallaan se ei sovi lainkaan kirjan sisältöön. Tämä on jotenkin yleistä etenkin näissä nopeasti suomennettavissa paranormaalikirjoissa ja romanttisissa kirjoissa. Häiritsee jonkin aikaa, mutta menee ohi, jos kirja on hyvä.

Käsittääkseni toinenkin suomennos ilmestyy vielä tänä vuonna. Jaksan sitä odottaa oikein hyvin, mutta laitan kyllä taas ajoissa varaukseen.