Kirja on jatkoa kirjalle Paranormaali, jonka luin jokin aika sitten. Nyt etenevät ne vain omalla vastuulla, jotka eivät ole kirjaa lukeneet tai lukeneet ensimmäistä, sillä jonkin verran on pakko paljastaa juonesta, jotta kirjasta voi kertoa.
Paranormaali päättyi siihen, kun Evien sisko Viv vaipui koomaan Evien imettyä hänestä paranormaalien henget. Evie siis pystyy imemään paranormaaleista sielut. Mikä Evie onkaan, siihen haetaan vastausta tässä kirjassa. Evien ja Lendin suhde on edennyt ja Lend on mennyt yliopistoon. Evie asuu vampyyri Ariannen kanssa ravintolan yläkerrassa. Alkaa tapahtua outoja, osaan saadaan selvyys kirjassa, osa jää täysin ilman vastauksia, mutta vastauksia saataneen tulevissa kirjoissa. Kirjaan tulee uusi hahmo Jack, joka on ihminen, mutta pystyy luomaan keijupolkuja. Samalla Evie joutuu kohtaamaan uusia paranormaaleja hahmoja ja taistelemaan henkensä edestä. Kirjassa käydään jopa Ruotsin Trollhättanissa, missä asuu, ylläri, peikkoja. Mukava sivujuonne.
Kirja oli jonkin aikaa minulla yöpöytäkirjana, mikä tarkoitti lukua kerrallaan. Ei mitenkään syvästi koukuttava ollut tämäkään teos, vaan lukeminen oli jopa vähän pitkäpiimäistä ajoittain. Mielenkiintoa pitivät kuitenkin yllä mielenkiintoiset uudet rodut ja juonenkäänteet. Romantiikkaa saa tästä hakea, mutta sitä enemmän pohdintaa omasta itsestä ja taistelusta hyvän ja pahan välillä.
Tämä on niitä kirjoja, jotka jättävät sellaisen vähän tyhjän olon. Tuntuu osittain kuin olisi hukannut aikaa, vaikka olisikin lukenut kirjaa ihan mielellään. En välttämättä lähde kissojen ja koirien kanssa metsästämään enää tämänkään kirjasarjan jatkoa, jos eteen osuu, varmasti luen. White on kuitenkin saanut kirjaansa jotain omaperäistä, mitä ei esim. Yön talo -sarjasta tunnu enää löytyvän. Harmi, että näissä jotenkin juututaan samaan looppiin.
Jos kuitenkin pidit Paranormaalista, saatat hyvinkin pitää myös tästä. Kyllähän tämä kuitenkin ihan lukemisen arvoinen oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti