Jill Tattersall: Kun aamu sarastaa

Tämä lienee se yleisempi Tattersall suomennos, sillä löytyi huuto.netistä ja kirjastoista. Omani ostin kirpparilta. Tämä on myös suomennettu 1980-luvulla, mikä näkyykin retrosta paperikannesta.

Tarina on sellainen tutunoloinen, monesti käytetty. Nuori nainen joutuu onnettomuuteen, jonka seurauksena menettää muistinsa. Samassa onnettomuudessa kuolee toinen nuori nainen. Onko henkiinjäänyt nainen perijän vastavihitty morsian vai köyhä palvelustyttö? Siinä kirjan ongelma. Perijä on kuollut, mutta hänen veljensä on komea, tumma ja julma mies, joka haluaa selvittää totuuden juurta jaksaen. Niin ja he rakastuvat, nimetön nainen ja tumma mies. Tarina sijoittuu Walesin vuoristoalueelle ja luonnon kuvaus olikin paikoin todella todentuntuista.

Vastaavaa teemaa on käytetty monissa kirjoissa ja elokuvissa, mutta jotenkin se jaksaa aina viihdyttää, ainakin omaa mieltäni. Lisäksi kirja tarjosi taas sen, mitä hain, romantiikkaa, jännitystä, pään nollaamista ja mukavaa viihdettä. Tattersallin tyyli on oikein mukavaa luettavaa. En nyt ole suoraan hullaantunut, mutta pidän näistä kirjoista. Niissä ei ole erotiikkaa tai muutenkaan kuumia kohtauksia ja sillä tavoin ovat lähempänä Cartlandia kuin esim. McNaughtia tai Woodiwissia.

Hieman häiritsi se, että kirja sijoittuu 1800-luvulle, mutta päähenkilö laittoi kuitenkin valot päälle. Tokihan voi valot laittaa öljylamppuun tms., mutta tuo kuulosti vain niin nykyaikaiselta, ehkä vika on käännöksessä tai sitten ei. Mutta tuo oli sellainen yksittäinen ärsyttävä seikka, muutoin lukukokemus oli varsin miellyttävä.

Suosittelut tästä kirjasta romantiikan nälkäisille.