Tämä kirja on kuin tuulahdus jostain menneisyydestä. Se on kesäinen, iloinen, hauska ja viaton, todella viaton.
Tarina Ullasta, jonka poikaystävä on pettänyt ja joka menee kummitätinsä luo asumaan ja törmää kaupungin sinisimpiin silmiin. Se on myös tarina keski-ikäisestä pariskunnasta, jonka rakkaus kestää, vaikka eteen sattuu esteitä ja kommelluksia.
Kirjassa matkustetaan kesäisessä Suomessa, niin kuin silloin joskus ennen. Se on täynnä kesän lämpöä ja tuoksua. Tuli oikein halua omalle lomalle, jonka olisi tarkoitus myös suuntautua Suomeen. Kirja on myös täynnä kommelluksia ja väärinkäsityksiä. Siinä ei sen sijaan ole mitään kuumaa ja kiihkeää, vaan hyvin viatonta, hyväntuulista romantiikkaa ilman kähmintää ja salaliittoja.
Olen ollut niin väsynyt, että tämä kirja tuntui ainoalta, johon saatoin saada aivoni taipumaan. Ehkä tämä on jotain kesäväsymystä tms. Lukeminen tuntuu hitaalta ja päässä ei pysy juuri mikään. Meidän perheessä aamut alkavat aina kuuden aikoihin, oli sitten kesä tai talvi tai arki tai viikonloppu. Jotenkin se vain väsyttää.
Anni Polva on juuri täydellistä kesäluettavaa, harmi, että pinossani ei ole enempää hänen kirjojaan ja yritän nyt lukea pinojani alas ennen uusi hamstraamista. Hitaasti nuo vain alenevat. Pian voin suositella nuoremmalla tyttärelleni Polvan Tiina ja Kaisa -kirjoja ja taidan itsekin lukaista muutaman, ihan vanhojen aikoijen muistoksi. Tämäkin toi mieleen Tiinan ja Juhan vaikka kyseessä olivatkin aikuiset.
Jos haluat kesälomalle jonkun aivot narikkaan kirjan, valitse vaikka Polva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti