Lauren Oliver: Pandemonium

Tämä on jatko-osa paljon pitämälle kirjalle Deliriumille. Luin tämän englanniksi, koska en vain malttanut odottaa suomennosta. Deliriumin luin yhdellä istumalla, tähän taisi mennä kaksi. Kyseessä on kuitenkin yhtälailla koukuttava teos kuin oli Deliriumkin, mutta kuitenkin täysin erilainen. Seuraavaksi juonipaljastuksia ainakin Deliriumin osalta, joten älä lue, jos et halua tietää.

Deliriumin lopussahan Lena pakeni rajan toiselle puolelle, mutta Alex sai luodin osuman ja oli oletettavasti kuollut. Kirja alkaa tästä, mihin edellinen loppui. Lena on rajan toisella puolen (nyt en muista, mikä oli suomennos, mutta englanniksi Wilds). Hän on henkihieverissä, kunnes hänet pelastetaan. Sen jälkeen kirjassa vuorottelevat kaksi eri aikatasoa Then ja Now. Then kertoo Lenan elämästä ulkopuolisten kanssa, hänen tervehtymisestään. Now kertoo ajasta tästä eteenpäin, kun Lena on ylittänyt rajan takaisin ja on New Yorkissa osana vastarintaa. Enempää ei oikeastaan voi kertoa juonesta, jotta ei paljasta liikaa ja pilaa lukukokemusta.

Kirja olisi siis kirjoitettu eri tavoin kuin Delirium, mutta ajatus toimi erinomaisesti. Kieli on selkeää ja hyvää ja jälleen on todettava, että jotenkin alkuperäiskielellä tarina tuntuu erilaiselta, vaikka suomennos olisi kuinka hyvä tahansa. Lena joutuu kohtamaan useita moraalisia kysymyksiä, mitä on oikein tehdä oman uskomuksensa eteen. Kuka on onkaan hyvä ja kuka paha, kuka sen määrittelee.

Jotenkin tämä kirja oli vielä vähemmän teinikirja kuin Delirium. Ehkä osittain tämä johtui nyt lukukielestä, mutta myös aiheesta, mikä sisälsi tosiaan hyvinkin paljon erilaista filosofista pohdintaa. Ei nyt mitään supersyvällistä, mutta kuitenkin.

Viimeinen trilogian osa Requiem ilmestynee ensi keväänä ja mielenkiinnolla odotan trilogian päätöstä, miten kaikki langat saadaan pääteltyä. Alex, Julian, äiti ja tietenkin koko yhteiskunta. Tähän päätteeksi syvä huokaus, sellainen oli kirjan fiilis.

Suosittelen ihanan raastava.