Hurahduttuani novelleihin olen käyttäytynyt kirjastossa ajoin hyvin omituisesti ja löytänyt itseni joko novellihyllyn edestä tai hipelöimästä kauhu- ja fantasiahyllyn kirjoja kuin katsoen, missä niistä olisi novelleja. Tämä teos löytyi edellä mainitulla tavalla, tosin myös kansi sai kiinnostumaan. Kirja on turkulaisen pienkustantamon Savukeitaan kustantama teos. Kyseinen kustantamo on julkaissut monia kiinnostavia teoksia, kuten sivuilta voi katsella klassikoita, novelleja ja muuta mukavaa. Le Fanu nimenä ei ehkä viittaa suoraan Irlantiin, mutta siellä tämä 1800 -luvulla elänyt kirjailija kuitenkin vietti elämänsä. Häntä pidetään vampyyritarinoiden isänä, sillä tässäkin kirjassa oleva kertomus Carmilla on toiminut itsensä Bram Stokerin innoittajana hänen kirjoittaessaan Draculaa.
Tässä kirjassa toimi kaikki aina koosta lähtien. Kirja on huomattavasti pienempi kuin nykykirjat, mutta näinhän oli entisaikoina. Voin melkein kuvitella itseni lukemaan kirjaa takkatulen ääreen goottilaiseen vetoisaan kartanoon ja kavahtamaan pienintäkin ääntä. Tunnelma kirjan tarinoissa on juuri tuollainen. Vetoisa, pimeä ehkä hieman tunkkainen, täynnä hiljaisia ääniä, kahinaa ja jotain odottamatonta. Olen erittäin vaikuttunut.
Kirjassa on neljä novellia, pisin Carmilla on noin 100 sivua, muut huomattavasti lyhyempiä. Niitä kaikkia yhdistää hiljaa hiipivä painostava tunnelma. Kirjan tarinat on koottu Le Fanun teoksista, eivätkä siis alunperin ole olleet samassa teoksessa. Ne kuitenkin antavat hyvän kuvan herran tuotoksista ainakin siinä määrin, että ovat tavallaan tunnelmiltaan hyvin samanlaisia, mutta kuitenkin erilaisia. Myös Irlanti ja sen kansanuskomukset näkyvät tarinoissa.
En lokeroisi kirjaa pelkästään Carmillan mukaan vampyyritarinoiksi, vaikka se pituudeltaankin on kirjassa hyvin dominoivassa roolissa, mutta muissa pienemmissä tarinoissa on tuota goottilaista fiilistä niin hienosti, että oikeastaan itselleni ne loivat pelottavamman olotilan.
Itselleni kirja oli loistava lukukokemus. Pidin sen tunnelmasta ja mielestäni tarinat ovat kestäneet aikaa hyvin. Suomennos ei korostanut vanhahtavaa kieltä, mutta ei ollut tehnyt siitä mitenkään liian nykyaikaista, melko loistava käännös siis. Eri mieltä voi toki olla.
Suosittelen kirjaa kauhusta pitäville, klassikoista pitäville ja niille, jotka haluavat nähdä itsensä goottilaisessa kartanossa hiukset käherrettyinä ohimolta tuulen viheltäessä ikkunoista ja pimeyden hiipiessä sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti