Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi (äänikirja)

Jostain kumman syystä, mitä en voi nyt ymmärtää, olen jotenkin vältellyt tämän kirjan lukemista. Ehkä kaikkien hehkutus on saanut takajaloille, sellainen reaktio minulle usein tulee. Anarkistinen luonteeni haluaisi myös nyt erota valtavirran mielipiteestä ja sanoa, että en pitänyt kirjasta sitten yhtään, mutta niin ei tule käymään. Rakastin kirjaa, itkin silmäni punaisiksi (ajaessani autoa), nauroin, hymyilin, kävin läpi varmaan koko tunneskaalan. Tämä on ilman muuta yksi ihanimpia, koskettavimpia ja kauneimpia kirjoja, joita olen lukenut.

Pikku prinssin tarina on varmaan lähes kaikille tuttu. Kirja on luokiteltu lasten kirjaksi, mutta se sopii oikein hyvin myös aikuisille ja ehkä juuri aikuisille se kuuluukin, sillä sitä kautta pystyy tuntemaan jälleen lapsen tunteet. Pikku prinssin filosofinen pohdinta ahneudesta, olevaisuudesta, itsekkyydestä ja ystävyydestä on niin kaunista ja moniulotteista, että sitä ei voi edes oikein ymmärtää.

Ostin kirjan kirjana muutama kuukausi sitten, mutta en usko, että kykenen lukemaan sitä ääneen ihan heti lapsille iltasaduksi, sillä jo pelkkä ajatteleminen saa itkemään. Myös kettu-kohtauksen ajatuksista tehty laulu on aina saanut minut itkemään ja sai taas tänään, kun kuuntelin sen.

Jos et ole vielä lukenut tätä kirjaa, lue se. Lähde lukemaan sitä vaikka ennakkoluuloisena ja vähätellen, kirja vie sinut kyllä mukanaan. Jos ei vie, lupaan tarjota teet tai kahvit, miten vain.

Lukijana oli ihana Jarmo Heikkinen, joka sopi tähän niin hyvin, että sitä on vaikea kuvailla. Vaikea tässä on muutoinkin muuta tehdä kuin nyyhkiä. 

Löysin kirjaston poistomyynnistä kirjailijan toisenkin kirjan, jonka taidan tässä jossain vaiheessa jopa lukea.

En edes suosittele, vaan määrän LUE.