Sivut

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Jaana Taponen: Stockan herkku

Tämän kirjan kanssa kävi taas vanhanaikaisesti. Ajattelin lukea pari lukua ja mennä ajoissa nukkumaan eli luin koko kirjan ja aamulla väsyttää niin pirusti. Kirja on laitettu takakannessa chicklit-kategoriaan, mutta muutamia kohtauksia lukuun ottamatta tämä on aika kaukana ainakin sellaisesta chicklitistä, jollaiseksi itse määrittelisin kyseisen kategorian. Myös etukansi on harhaanjohtava sisällön kanssa, vaikkakin komearaamisesta miehestä tässä kerrotaankin.

Kirja on tarina Annasta ja Donnasta. Anna on eronnut, masentunut teinin äiti, joka kaipaa yhä miestään eikä välitä ulkonäöstään. Donna taas on menevä sinkku, kosmetologi ja kaunis. Sellainen huora-pyhimys -asetelma siis. Anna ja Donna törmäävät Stockmannilla komeaan mieheen, Stockan herkkuun. Siitä lähtee tarina liikkeelle. Herkku, Daniel, kiinnostuukin Annasta eikä Donnasta ja sehän ottaa Donnaa päähän. Mukana kuvioissa on myös gynekologi Janne ja opettaja Ben. 

Kirjassa käsitellään vaikeita asioita; kuolemaa, anoreksiaa, seksuaalista väkivaltaa ja petoksia. Millään näistä ei mässäillä, mikä on hyvä, toisaalta niitä käsitellään ehkä hieman liiankin pintapuolisesti, mutta taas toisaalta ei. Ehkä juuri sopivasti. Kuten Taposen edellinen kirja Unelmavaras, myös tämäkin pureutuu myös taustoihin, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Se, mikä ensin näyttää totuudelta, ei sitä välttämättä olekaan. 

Pidin kirjasta aivan älyttömästi, mikä tuntuu tänään varmasti myös työtehokkuudessa. Vaikka olisin halunnut pitkittää lukunautintoa, en kuitenkaan malttanut laskea kirjaa käsistäni. Nyt joudun odottamaan seuraavaa Taposta taas vaikka kuinka kauan. Taponen on liittynyt ehdottomasti yhdeksi seuraamakseni kirjailijaksi. Olen nyt lukenut hänen kaikki kirjansa ja pitänyt jokaisesta, tästä ehkä eniten. 

Suosittelen tätäkin kaikille. Romantiikkaa rakastava löytää jotain pientä tästä, mutta mitään suurta tunteiden paloa ei löydy, eikä sitä juurikaan kaipaa. Tarina on kuitenkin kantava. Se ei ole helpoin tarina, mutta Taponen kirjoittaa hyvin ja kevyesti, ei kuitenkaan höttöisesti.

Kannattaa lukea.

1 kommentti:

  1. Vähän samalla tavalla kävi mullekin tämän kirjan kanssa. En tajua, miksi sitä mainostetaan chicklitiksi takakannessakin.

    Kiinnostuin Taposen kirjasta sen verran, että nyt on menossa toinen kirja. Kun siis vihdoin löysin kirjat kirjastosta.

    VastaaPoista