Vaikka en nyt ihan kauheasti lämmennyt ensimmäiselle Mielensäpahoittajalle, pitihän tämä toinen kuunnella, kun varasin sen miehelleni. Lukijana on jälleen Antti Litja, joka on kyllä oikein hyvä mielensäpahoittaja, joskin jotkut hänen äänenpainotuksistaan alkoivat hieman ärsyttää.
Itse kirjahan jatkaa siitä, mihin jäätiin, vaikka painopiste tässä kirjassa onkin ruokailussa ja ruuassa. Tosin olihan ensimmäisessäkin ruokajuttuja, mutta tässä kirjassa jokaisessa novellissa on jotain ruuasta. Ajoin tuntuikin kuin olisi kuunnellut vähän erilaista keittokirjaa, mikä ei suinkaan ole huono juttu, vaan etenkin ensimmäinen osa kirjasta oli oikein hyvä jopa parempi kuin aiempi kirja.
Kuten aiemminkin tässäkin kirjassa on kantaaottavuutta nykymaailman menoa kohtaan, mutta ei ehkä niin paljon kuin ensimmäisessä. Vaikea kirjoittaa kirjasta, jonka perusajatuksen lähes kaikki tuntevat. Jos piti ensimmäisestä Mielensäpahoittajasta, pitänee tästäkin. Jos ei pitänyt ekasta, saattaa tästä kuitenkin pitää hetkittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti