John Verdon: Sokkoleikki

Kesälomareissu suuntautui jälleen Lappiin, jossa on niin hienot maisemat, että autossa istumista ei vain halua käyttää lukemiseen vaan uppoutumiseen kauniiden maisemien rentouttavaan vaikutukseen. Pari kirjaa tuli kuitenkin luettua mökeissä ja Pohjanmaan lakeuksilla.

Verdonin Numeropeli oli hyvä kirja, tämä on myös ihan hyvä, mutta harmittavasti arvasin murhaajan alussa jo ja jotenkin se vei suurimman terän kirjalta. Tosin loppukohtaus oli osittain yllättävä, mutta ei kuitenkaan lähelläkään Numeropelin mysteeriä. Tavallaan tämä kirja myös toistaa Numeropelin murhamysteeriä, jossa on jotain uskomatonta ja yliluonnollista.

Verdon itsessään on kiinnostava hahmo, älykäs ja kuitenkin tavallaan hyvin tavallinen ja jopa lapsenomainen ajoittain. Pidän myös hänen vaimostaan Madelainesta, joka sai tässä kirjassa aika paljon tilaa. Kirja vie enemmän Verdonin tarinaa eteenpäin kuin kenties ensimmäinen kirja ja osaksi tämän vuoksi itse murhamysteeri jää hieman taka-alalle, mikä ei kauheasti kuitenkaan haittaa.

Vaikka tämäkään ei nyt ihan hehkuttamaan saa, pidän Verdonin hahmoista niin paljon, että varmasti luen seuraavatkin kirjat innolla. Jotenkin kuitenkin toivon, että hän muuttaa tulevissa itse murhia, eikä toista ensimmäisen kirjan murhaa.

Kesälukemiseksi oikein hyvä.