Muistan nähneeni tästä kirjasta tehdyn tv-elokuvan. Muistin vain tiettyjä yksityiskohtia, en esim. murhaajaa. Tämän vuoksi kuuntelukokemus oli ihan uusi, tuore. Lukijana toimi Sara Paavolainen, joka suoriutui urakasta varsin mainiosti ja kohosi yhdeksi parhaiden joukkoon.
Kirja sijoittuu Pohjois-Ruotsiin Kiirunaan ja Jällivaaraan. Seudulle, jossa kävimme viime kesänä. Etenkin Kiiruna teki vaikutuksen ja sinne olisi mukava palata uudelleen. Tämä seikka teki taas kuuntelemisesta entistä kiinnostavampaa, pystyin sijoittamaan tapahtumat kartalle, tosin kirjassa on talvi, mutta kuitenkin.
Rebekka on muuttanut Tukholmaan ja luo uraa lakitoimistossa. Hän on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Kiirunassa, jossa on osallistunut kaupungin hengelliseen elämään. Hänen lapsuuden ystävänsä Viktor Strandgård murhataan ja tämän sisko Sanna pyytää hädissään Rebekkan luokseen. Rebekka palaa lapsuuden maisemiin, jonne on myös jäänyt paljon käsittelemättömiä ongelmia. Nämä kaikki palaavat takaumisen kautta jälleen Rebekkan elämään ja vaikuttavat hänen ajatteluunsa.
Kirjassa on paljon viittauksia uskontoon ja Raamattuun. Uskovaiset eivät kuitenkaan ole tässä kirjassa mitenkään mukavia, lähes päinvastoin. Uskonnollisuus on vain piirre, ominaisuus ja tiukka osa juonta. Pääpaino on toki murhan selvittelyssä, mutta myös Rebekkan nuoruuden muistelussa ja sen seurausten vaikutuksista nykyelämään.
Pidin todella paljon kirjasta, vaikka paikoin väkivalta oli kuvattu jopa kuvottavan tarkasti. Etenkin ahdistusta aiheutti koiran tappo. Vaikka väkivalta oli raakaa ja sitä oli kuvailtu, sillä ei kuitenkaan mässäilty, vaan se vain tapahtui.
Laitoin jo lukiessa varaukseen kaikki loputkin Larssonin kirjat, sillä tunnen löytäneeni uuden lempikirjailijan entisten joukkoon. Ruotsalaiset osaavat kirjoittaa loistavia dekkareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti