Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

Niin se käy.

Tulipa luettua loistava kirja. Kirja, jonka nimi on houkutellut lukemaan, mutta jota olen pitänyt pienille aivoilleni vaikeana, kuten muitakin klassikoita. Nyt olen tajunnut, että klassikko on usein klassikko, koska se on oikeasti hyvä, ei koska se on monitahoinen ja vaikea. Tosin näitä jälkimmäisiäkin varmasti on, mutta onko sillä väliä, ymmärrän sitten vain yhden kerroksen.

Luin tämänkin klassikon ilman vilkaisuja arvioihin. Halusin luoda oman kuvani ja tulkintani. Kirjan keskiössä on Billy Pilgrim, amerikkalainen sotilas, optikko, aikamatkaaja. Kirja kulkee monella tasolla, sillä Billy matkustaa ajassa edestakaisin oman elämänsä aikana sekä vielä kauas galaksiin, jonne hänet ovat kaapanneet avaruusoliot. Ajat ja paikat vaihtelevat kirjassa koko ajan, mutta se ei tee kirjasta vaikeaselkoista, jotenkin kummasti täysin päinvastoin. Suurin, ahdistavin tapahtuma on toinen maailmansota ja etenkin Dresdenin pommitus, jonka myös Vonnegut koki henkilökohtaisesti. Dresdenin pommitus oli minulle täysin tuntematon asia, vaikka pommituksessa joidenkin arvioiden mukaan kuoli yli 100 000 ihmistä. Toisesta maailmansodasta muistetaan holokausti ja Hiroshima, mutta syystä tai toisesta, joita en nyt aio tässä arvioida, mm. Dresdenin pommitus on jäänyt tai jätetty varjoon.

Billy Pilgrim törmää ajoittain myös itse kirjailijaan, mikä on todella hauska yksityiskohta. Kirja on muutoinkin hauska, makaaberilla, ironisella tavalla. Kuolema kulkee mukana koko ajan, mutta kuolema kuitataan lauseella ”niin se käy”. Mieli tekisi, mutta taidot eivät riitä, pohtia tuon lauseen merkitystä syvällisemminkin, mutta omasta mielestäni se on tavallaan välinpitämätön huomio kuolemisesta tyyliin ”no, niinhän niitä kuolee”. Tavallaan voisiko se olla piilotettu iva Dresdenin pommitusten piilottelua kohtaan, se tuli mieleen.

Billy Pilgrim on mies, joka ei herätä suuria tunteita. Hän ei ole komea, eikä nokkela. Hän on laiha, epäonninen, mutta kuitenkin hyvin onnekas. Hän on outo, mutta kuitenkin täysin tavallinen. Hän on optimistinen tai ehkä hän on haahuilija, joka ei tajua maailmaa. Kuitenkin hän on hyvin älykäs, vaikka onkin yksinkertainen. Hän ajelehtii paikasta ja ajasta toiseen. Hän on uskottava, mutta täysin epäuskottava. Hyvin monijakoinen, mielenkiintoinen päähenkilö, joka ei kuitenkaan tee vaikutusta. Hyvin vaikeasti kuvattava, kuten koko kirjakin.

Entä sitten scifiosuus, aikamatkustaminen, avaruusolioiden mukana olo. Se on hyvin jouhevasti toteutettu. Niin se vain käy. Asiaa ei kirjassa analysoitu syvällisemmin, se vain tapahtui ja sillä selvä.

Yllätin jälleen itseni. Pidin kirjasta todella paljon. Olen ollut niin ennakkoluuloinen juuri tämänkaltaisten kirjojen suhteen. Tämänkaltaisella tarkoitan klassikkostatusta, kirjaa, jonka jokaisen tulisi lukea. En tiedä pitäisikö jokaisen lukea tämä, mutta erittäin viihdyttävä se joka tapauksessa oli.

Osallistun tällä myös Science Fiction -haasteeseen osaan aikamatkustus.

Entäs muut Vonnegutit, olisivatko hyvää lukemista?