Lars Svedberg on jumalasta seuraava. Hänen äänensä on hunajaa makeampaa, se on hypnoottinen, ihana ja kaikki muut ylisanat, mitä äänestä voi keksiä. Melkein uskoisin, että mikä tahansa kirja hänen lukemanaan saattaa minut nirvanaan, mutta tiedän toisin. Huono kirja on huono myös äänikirjana ja jos ei kiinnosta kirjana, ei kiinnosta äänikirjanakaan. On yritetty.
Agatha Christie ei ole huono millään tavalla. Olen hänen kirjansa aikanaan lukenut. Tämä oli mainittu Miss Marple -kirjaksi, mutta sai odottaa melkein loppuun saakka ennen kuin hän saapui estradille. Melkein uskoin jo takakannen olevan väärässä. Sisarukset Joanna ja Jerry muuttavat pieneen maalaiskylään, jotta Jerry toipuisi onnettomuudesta. Kylän rauhan rikkoo pian kuitenkin nimettömät kirjeet, joita lähes jokainen kyläläinen tuntuu saavan. Pian tapahtuu ensimmäinen kuolemantapaus, joka määritellään itsemurhaksi. Toinen onkin jo murha. Jerry ajautuu tapahtumien keskiöön. Kuka onkaan murhaaja...
Christiemäiseen tapaan henkilöhahmot ovat herkullisia ja rikos on selitetty lopussa täydellisesti. Sitä melkein huokaa, että tietenkin juuri näin. Itse en murhaajaa keksinyt, mutta tyttäreni, jonka kanssa kirjaa kuuntelimme, arvasi.
Jerry on kirjan kertoja koko kirjan ajan. Pidin erittäin paljon hänestä. Hän on oikea ihminen heikkouksineen ja ennakkoluuloineen. Brittiläinen luokkajako näkyy kirjassa tutun selkeästi. Palvelijoita kuvataan yksinkertaisiksi ja hitaiksi ja mitä koulutetumpi sen älykkäämmäksi kuvataan vai kuvataanko...
Ihanaista Larsia aion kuunnella ainakin seuraavan kirjan ajan, joka on myös Christietä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti