Antti Tuomainen: Parantaja

Kirjaston e-kirjakokoelma ei yllätä koollaan, mutta pääsi taas yllättämään sisällöllään. Tämä oli kirja, johon en olisi tarttunut kirjaston hyllystä tai kaupasta tai oikeastaan mistään. E-kirjakokoelma on kuitenkin niin suppea, että valinnanvaraa ei juurikaan ole kaunokirjallisuuden osalta, jos ei halua lukea dekkareita tai sotakirjoja, joita en tällä kertaa halunnut lukea. Tavallaan kai tämäkin jonkinlainen dekkari on. (jälkikäteen selvitin, että kyseessä on noir-dekkari)

Kirjailija oli minulle täysin tuntematon, tosin lukemisen aikana bongasin hänen uuden teoksensa uutuusluettelosta, mutta mitään muuta en tiennytkään. Nyt pikaisella googlauksella selvisi yhtä ja toista ja näiden tietojen valossa lukemani kirja vaikuttaa vielä kiinnostavammalta. 

Kirjan paikkana on Helsinki joskus tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutos on muuttanut osan maapalloa elinkelvottomaksi ja sää on muuttunut täysin. Tapani on runoilija, erittäin saamaton runoilija, jonka kirjoja on myyty parisataa kappaletta. Hänen toimittaja-vaimonsa Johanna katoaa pari päivää ennen joulua ja Tapani alkaa etsimään häntä. Taustalla on Johannan juttu Parantaja-nimisestä tappajasta, joka on listinyt rikkaita ja ahneita. Pikkuhiljaa selviää sekä Johannan että myös Tapanin menneisyydestä asioita, joista ei ole haluttu puhua. Vyyhti aukeaa säie kerrallaan.

Pidin kirjasta todella paljon. Se oli riittävän koukuttava, tarpeellisen murheellinen ja sopivan täynnä pimeään, ahdistavaan maailmaan valoa tuovaa optimismia. Itse en Helsinkiä juurikaan tunne, mutta pystyin ajoittain asettamaan itseni kartalle. En oikein tiedä, onko kirja rakkaudesta, salaisuuksista vai mistä oikeastaan vai kaikkien näiden sekoituksesta, mutta ei sillä väliä, sillä sekoitus on loistava.

Kirjan oikeudet on myyty moniin maihin ja hyvä niin. Varmasti tästä eteenpäin tunnistan nimen kirjaston hyllystäkin. Annan kuitenkin sitä ennen kirjaston e-kirjojen yllättää itseni kenties vielä uudestaan.