Piiri oli piristävä kokemus ja vaikka se ei jättänytkään sellaista "pakko saada lisää" -fiilistä, jäi siitä oikein positiivinen olotila. Tästä huolimatta en laittanut tätä jatko-osaa varaukseen, vaan bongasin sen ihan normaalisti kirjaston hyllystä. Erinomainen bongaus näin jälkikäteen ajateltuna. Sivuja oli viimeeksi lähes 600 ja nyt lähes 700, mutta oikeastaan tylsää hetkeä ei ollut. Monissa trilogioissa se keskimmäinen kirja on tylsin ja heikoin, nyt täytyy myöntää, että tämä on parempi kuin Piiri.
Valittujen taistelu maailmanloppua kohtaan jatkuu. Tällä kertaa Neuvoston edustajat saapuvat Engelforsiin tarkoituksenaan tuomita Valittuja magian käytöstä. Tämä yksi sivujuonne. Engelforsin ilma on ollut koko kesän epätavallisen kuiva ja kuuma. Samaan aikaan kaupungissa nousee liike Positiivinen Engelfors, jonka johdossa ovat Eliaksen vanhemmat. Eliaksesta kaikki alkoi ensimmäisessä osassa. Onko positiivisuus todellista, onko luonnon epänormaalilla käytöksellä jotain tekemistä liikkeen kanssa, siinä toinen juonne. Valittujen henkilökohtaiset ongelmat ja rakkaudet kehittyvät edelleen. On luvassa jälleen tyttöjen välistä rakkautta, kiusaamista ja sitä angstia.
Kukin hahmoista kehittyy erinomaisesti. Kullekin annetaan tilaa ja aikaa. Tältä osin kirjoittajat ovat onnistuneet erinomaisesti. Jokainen Valittu on persoona, jolla on taustallaan tarina, joka kasvaa ja kehittyy. Olisiko tässä kahden kirjailijan aiheuttama etu. Usein joku hahmoista jää vähemmälle, sivuun, mutta tässä ei tapahdu niin. Tämän vuoksi kirjaa on todella kiehtovaa lukea eteenpäin.
Sen sijaan magia on Neuvoston vierailunkin vuoksi taka-alalla loppua lukuun ottamatta, mutta sekään ei häiritse, sillä kunkin Valitun kehitykseen liittyy uusien taitojen löytyminen tai vanhojen kehittyminen. Jos olotilani ei välity tekstistä, niin olen ihan fiiliksissä kirjan suhteen.
Nyt voin sanoa, että maltan tuskin odottaa viimeistä osaa ja toivon, että viimeaikaiset pettymykset trilogioiden päätösosien osalta eivät toteudu tämän sarjan kohdalla. Tällä hetkellä uskon, että kasvua tapahtuu yhä edelleen, sillä vaikka tarina jäikin kesken kirjan lopussa, kuten kuuluukin, se ei lähtenyt haarautumaan niin moneen suuntaan kuin monessa trilogiassa on tapahtunut.
Kannattaa lukea, ensin toki Piiri. Pohjoismainen pohjavire luo tähänkin oman leimansa, mikä on erittäin positiivinen asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti