Marja Björk: Poika

Miltä tuntuu olla tyttö, vaikka tuntisi itsensä pojaksi. Minulla oli henkilökohtainen intressi lukea tämä kirja, sillä yksi ystäväni on käymässä läpi sukupuolen vaihdosta tytöstä pojaksi. Olen pohtinut, miltä hänestä on tuntunut vaikka lukiossa, jossa olimme ystäviä. Ehkä tämän kirjan ansiosta ymmärrän häntä hieman paremmin. Kirja perustuu kirjailijan oman pojan kokemuksiin.

Marion eli Makke on aina tietänyt olevansa poika. Hänet kuitenkin yritetään laittaa väkisin tytön muottiin. Hänen äitinsä tuntuu kuitenkin ainakin välillä ymmärtävän asioita, joita Makke käy läpi. Välillä taas äiti tuskissaan pyrkii tekemään Makesta tytön vaikka väkisin. 

Kirja on Maken suulla kirjoitettu kasvutarina, pienestä tytöstä mieheksi. Ajoittain pidin siitä kovasti ja ajoittain en niin paljon. Jotkin asiat tuntuivat jotenkin epäaidoilta. Tosin on pakko mainita, että kirjassa mainittiin makkarakeitto koulun ensimmäisinä päivinä. Kirjaa lukiessani työtoverini, ehkä juuri noin Maken ikäinen mainitsi, että koulun ekoina päivinä on aina makkararuokaa. Se lisäsi kyllä selvästi kirjan uskottavuutta.

Makke kasvaa tyttönä, joka tuntee olevansa poika ja jota monet ystävätkin pitävät poikana. Vaikka hän joutuu taistelemaan, on hänen elämänsä ehkä kuitenkin helpompaa kuin muiden vastaavien tapausten. Hänellä on kuitenkin perhe, joka ei päästä irti. Muutamia muitakin ymmärtäviä aikuisia löytyy. Voi vain kuvitella millaisiin ongelmiin ahdasmielisten ihmisten keskellä vastaavassa tilanteessa voisi joutua. 

Suosittelen kirjaa. Ei se nyt mitään suurta taidetta ole, mutta herättää ajattelemaan meitä ihmisiä ja kuinka moninaisia elämänkohtaloita maailmaan mahtuukaan.

Omalle ystävälleni toivon onnea tulevaisuudelle raavaana miehenä.

Tuija Lehtinen: Mies vailla sydäntä

Hienoista lukumaniaa on ollut tänään tiedossa. Kaikki neulominen on saanut nivelet kolottamaan, joten hyvä välillä pitää siitä taukoa. Toisaalta helteellä on mukava makoilla pihakeinussa varjossa ja lukea päännollauskirjallisuutta. Tämä on samasta Rakasta minua -teoksesta, josta oli myös edellinen postaukseni Kulkurilinnut. Kyseinen teos on myös samoin 1980-luvulla. 

Jane perustaa Anun kanssa fysikaalisen hoitolaitoksen Anun kotikaupunkiin. Kaupungin suuri suku on Ruhtinaan suku, jonka komean sinkkumiehen Kimin kanssa Anu on menossa naimisiin. Perheen pää on kuollut hämärästi noin 10 vuotta sitten ja Janea alkaa juttu kiinnostaa. Myös Kim kiinnostaa, vaikka tarjolla olisi myös luottamustaherättävä Pekka. Sellainen "miksi naiset aina rakastuvat renttuihin" -teos. 

En pitänyt tästä yhtä paljon kuin edellisestä. Jotain samaa kuin Lehtisen parhaassa teoksessa "Pirunsaaren veljeksissä" tässä oli. Ehkä juuri miljöön osalta. Nyt on jotenkin ähkyinen olo näiden Lehtisten kanssa. Ehkä pitäisi siirtyä muiden keskeneräisten pariin, toisaalta tuossa olisi 18 keskeneräistä neulomusta myös puikkojen kalkatusta odottamassa.

Tuija Lehtinen: Kulkurilinnut

Prisman kirjaosasto harvemmin houkuttelee, mutta tällä kertaa mukaan tarttui kolme Tuija Lehtisen kirjaa sisältävä kokoelmateos Rakasta minua. Kirjat tai ainakin kaksi niistä on täysin ennen lukemattomia, kolmannesta en ihan varma ole. Koska jokainen teos on itsenäinen riippumatta yhteisistä kansista, niin bloggailen näistä erikseen.

Kulkurilinnut on kirjoitettu 1980-luvulla ja se huokuukin teoksesta. Pystyin kuvittelemaan olkatoppaukset ja muut ajalle tyypilliset muoti-ilmiöt. Lisäksi kirja on ihanan viaton, niin kuin maailma tuolloin ainakin joltain osin vielä oli.

Tuire saapuu pieneen kaupunkiin etsimään serkkuaan Lauraa, joka on kadonnut. Tuire on saanut Lauralta kirjeitä, joissa Laura vihjaa rakastuneensa tällä kertaa palavasti yhteen kaupungin miehistä, mutta keneen, siinä Tuirelle selvitettävää. On naimisissa oleva naistenmies Marko, jäyhä Kristian, pappi Jami ja muutama taiteilija. Tuire aloittaa työnsä Lauran entisessä työpaikassa galleria Pandorassa. Saako hän selville Lauran salaisuuden ja löytääkö hänen kulkurin sydämensä puolikkaansa. 

Kirja on hidastempoinen, mutta säilyttää kohtalaisesti mielenkiinnon yllä. Itse pidän näistä Lehtisen 80-luvun kirjoista huomattavasti enemmän kuin uudemmista teoksista, jotka ovat jotenkin menettäneet hieman sieluaan, toistavat liikaa samoja teemoja. Eivät kenties ole yhtä aitoja kuin nämä aiemmat teokset.

Rakasta minua -teos tarjoaa lukuiloa vielä kahden teoksen verran. Neuloosi on vienyt ihan hirveästi vapaa-aikaa, mutta olenpa saanut yhdistettyä kirjat myös käsitöihin. Tuloksia voi käydä katselemassa täältä.

John Verdon: Murhakierre

Menin tapojeni vastaisesti lukemaan pari arviota tästä ennen omaa lukukokemusta. Molemmat olivat pettyneet kirjan sisältöön. Odotin koko ajan omaa pettymystäni tulevaksi. Ehkä se hienoisesti tuntui ihan lopussa,  mutta ei kovinkaan suurena.

Kyseessä on kolmas Dave Guerney -kirja. Pidin edellisistä ja pidin tästäkin.  Vaikka kirjat selkeästi asettuvat dekkarikategoriaan, on niissä aivan erilainen fiilis. Tämä ei ehkä jännityksellään kuitenkaan hurmannut vaan enemmän älyllään. Dave on älykäs oman tiensä kulkija. Hänen vaimonsa on myös viisas ja rakastava. Tässä kirjassa myös Daven poika Kyle nousee suurempaan rooliin. Kirjan yksi suurimpia teemoja onkin lapsi-vanhempi -suhteet monella eri tasolla. Lukija pääsee syvemmälle Daven pään sisälle.

Itse murha ja murhaaja ei kenties ollut niin kiinnostava tässä teoksessa ja jäikin enemmän taka-alalle kuin aiemmissa osissa. Vähän sellainen väliteoksen leima syntyi. Tulevaisuus kuitenkin näyttää, miten koko paletti kehittyy tulevissa kirjoissa.

Itse siis pidin kohtalaisesti. Mukavaa lomaluettavaa. Terveisiä muuten Pyhän huipulta jäätävistä olosuhteista.

Jessica Clare: Playing games

Okei, olihan se pakko ostaa. Jatkoa tositv-sarjojen romanttisille juonituksille. Tällä kertaa ollaan Amazing race -tyyppisessä kilpailussa.

Tavallaan edellisen kirjan teemat toistuivat tässä, mutta jotenkin sillä ei ollut väliä. Katy lähtee kisaan vain, koska veljensä haluaa mukaan. Liam, rokkitähti, on taas mukana, koska hänen bändikaverinsa Tesla on halunnut mukaan. Katyn veli vaihtaa Katyn Teslaan ja näin Katystä tulee Liamin pari. Katy on aluksi ollut hyvin vastahakoinen Liamia kohtaan, mutta kas, mieli muuttuu. Brodie Katyn veli on oikea peluri ja huijaa Katya vai onko Katy hänen kanssaan kimpassa? Myös edellisen kirjan Abby ja Dean ovat kisassa mukana.

Tällä kertaa voin myöntää punastuneeni muutamissa seksikohtauksissa, mutta loppujen lopuksi seksi ei ole kuitenkaan pääroolissa, vaan sellainen fiilis, mikä kirjasta syntyy. Pidin tästä kuumuudesta, se sopii kesään erinomaisesti.

Ei tämä nyt ehkä niin hyvä ollut kuin Wicked games, mutta hyvin innokkaasti ahmin teoksen. Pelin käänteet olivat kieltämättä kiinnostavia.

Nyt lomps lomalle.

Jessica Clare: Wicked games

Pohdin tätä lukiessani, kuuluuko tämä kirjoihin, jotka bloggaan, mutta päästyäni loppuun päätin kirjoittaa, koska jotain tässä kuitenkin oli, jotain omaa, vaikka kokonaisuudessaan olikin kenties ennalta arvattava.

Tämä on näitä Kindle -kirjoja, joita on kiva kesällä lukea. Sinänsä tuo Kindle on kyllä kätevä. Minulta löytyy Kindle Fire ja sitten Kindlen ihan lukuversio, lisäksi olen ladannut appsin Samsungin tabletille ja kannettavalle. Pystyn jatkamaan kirjaani miltä laitteelta vain aina oikeasta kohdasta. Äärettömän kätevää perheessä, jossa on tietokoneen käyttäjiä liiaksikin. Tämä ei ollut mitenkään maksettu mainos ja kaikki laitteetkin olen aivan itse hankkinut. Kirja itsessään oli jälleen ilmainen ja oikeastaan sattumalta aloin lukea tätä, sillä netittömässä tilassa oli ainut kyseiselle laitteelle ladattu juuri sillä hetkellä. 

Kirja kertoo Selviytyjät -tyylisestä ohjelmasta, johon Abby joutuu vastentahtoisesti. Hänelle luvataan kirjadiili ohjelman jälkeen. Kisassa kisaajat jaetaan pareihin (mies-nainen) ja Abby joutuu Deanin pariksi. Dean on yllättäen liian komea, lihaksikas mies, jota Abby inhoaa ensi hetkistä lähtien. Inho tuntuu olevan molemminpuolista. Vai onko???

Olen suuri Selviytyjät -fani, joten aihe sopi erinomaisesti. Saaren auringossa ja kisojen kiristyessä Dean ja Abby löytävät kuitenkin yhteisen sävelen vai onko kaikki kuitenkin vain peliä. Kirja piti otteessaan samalla tavoin kuin tv-sarjakin. Kukaa pelaa kenenkin kanssa? Loistavaa.

Kirjassa on toki kuumia tunteita ja hetkiä, mutta pornon puolelle ei kuitenkaan missään vaiheessa lipsahdeta. Ymmärrän täysin, että kirja ei ole kaikille ja sen anti tuleville sukupolville on mitätön, mutta jos pidät Selviytyjistä, niin voisin veikata, että pidät tästäkin. 

Kyseiseltä kirjailijalta on ilmestynyt myös Amazing Race -tyyppiseen ohjelmaan liittyvä kirja ja tässä nyt pohdin kovasti, josko jopa maksaisin siitä.

Olen Steinhauer: Turisti

Kirja on majaillut yöpöydälläni jonkin tovin, mutta missään vaiheessa en aikonut luovuttaa. Ote pysyi kuitenkin jatkuvasti. Kirja aloittaa trilogian (yllätys). Nyt ei ole kuitenkaan kyseessä mikään teini-paranormaali-dystopia-rakkaus -trilogia, vaan ehtaa vakoilua, kylmää sotaa, öljysotaa, salaliittoja ja muuta mukavaa. Erinomaista vaihtelua ensin mainitulle trilogia-tyylille.

Päähenkilö on Milo Weaver, turisti tai alussa entinen turisti. Turisti on henkilö, joka on CIA:n palveluksessa, mutta niin sanotusti supersalaisissa tehtävissä ympäri maailmaa. Hän toimii itsenäisesti ja saa satunnaisesti tehtäviä päälliköiltään. Turistien henkilöllisyys on salattu ja heillä on useita valehenkilöllisyyksiä. Tällainen Milo on ollut ennen kuin tapasi Tinan ja perusti perheen. Nyt hän saa kuitenkin tehtävän esimieheltään ja vaikeuksien kautta joutuu jälleen turistin rooliin.

Kirja sijoittuu vuoteen 2007, taustalla häilyy kaksoistornien tuhon aiheuttamat muutokset maailmalla, öljy, Kiina ja myös ehkä jo unohdettu kylmä sota (tosin pistää miettimään onko unohdettu). Milo matkustaa Eurooppaan ja ympäri Yhdysvaltoja. Kuka veteleekään naruista, keneen voi luottaa ja mikä rooli on Milon menneisyydellä. 

Milo itsessään on noin 35 vuotias mies, joka sulkeutuu vaimoltaan, mutta rakastaa tätä suuresti. Hän rakastaa tytärtään, joka ei kuitenkaan olen hänen biologinen lapsensa. Hän tuntee kuitenkin velvollisuuden CIA:ta tai oikeastaan esimiestään kohtaan. Hän on vainoharhainen, kuten parhaat turistit ovat. Taustalla häilyy legenda turistien Mustasta kirjasta. Paljon kaikkea. Milo on herttainen hahmo huolimatta tapahtumista. Sympatiat ovat aivan täysin hänen puolellaan. 

Jossain vaiheessa lukiessani pohdin haluanko lukea jatkoa ja päätin melkein, että en. Viikolla kirjastossa käydessäni löysin seuraavan osan (viimeinen ilmestyy tänä vuonna) ja nyt olen tyytyväinen, että lainasin sen. Kirjan loppuosa (n. 120 sivua) sai minut koukuttumaan. Lomalle lähtenee mukaan kakkososa.

Trilogian oikeudet on ostanut myös George Clooneyn tuotantoyhtiö, joten voi odottaa, että elokuvia olisi tiedossa. Kirja on hyvin elokuvamainen. Luvut ovat lyhyitä, kuin leikkauksia. Itse pidän lyhyistä luvuista, joten siltäkin osin kirja toimi.

Kirjailija ei ole nimestään huolimatta Pohjoismaista, vaan amerikkalainen, joka asuu tällä hetkellä Unkarissa. Eurooppalainen vaikutus näkyy, positiivisesti. Suosittelen yllättävää kyllä lämpimästi. Taisi olla ensimmäinen tässä lajissaan, jonka luin.

Agatha Christie: Seitti (äänikirja)

Seitti oli minulle täysin tuntematon Christien kirja. Se on alunperin kirjoitettu näytelmäksi, joka on sovitettu myöhemmin kirjaksi. Näytelmänomaisuus on hallitseva piirre kirjassa. Koko kirja tapahtuu melko tarkasti yhdessä huoneessa. Pystyin pääni sisällä kuvittelemaan estradin ja lavastuksen sekä henkilöjen liikkeet lavalla. Näytelmänomaisuutta korosti Svedbergin taiturimainen lukeminen. Etenkin neiti Peak (tai Beak) oli hahmona niin loistava, että pystyin kuvittelemaan hänet vaatetusta ja kampausta myöten ja hänen koko elekielensä, johon toki annettiin vihjeitä tekstin aikanakin.

Kirjassa tapahtuu paljon, että ajoitus sijoittuu muutamaan tuntiin. Diplomaatin rouva Clarissa Hailsham-Brown joutuu tiukan paikan eteen. Hänen olohuoneessaan on miehen ruumis. Hänen pieni tytärpuolensa sanoo tappaneensa miehen, joka oli naimisissa hänen oikean äitinsä kanssa. Ruumiista pitää päästä eroon. Kaikki tuntuu kuitenkin menevän pieleen ja valheita seuraa toinen valhe ja pian Clarissa on valheiden ja petosten seitissä niin syvällä, että mikään ei tunnu auttavan.

Henkilöitä ei ole kovinkaan monta, mutta jokainen heistä on niin herkullisesti kirjoitettu. Kirja on täynnä pilkettä ja mustaa huumoria. Se saa samalla nauramaan ja yllättymään positiivisesti juonen käänteistä. Erinomaista viihdettä, aivan erinomaista.

Nyt tullee tauko äänikirjojen osalta, sillä ensi viikolla alkaa viimein loma. Työmatkoja ei siis ole tiedossa, onneksi. Toivottavasti joudan neulomiselta lukea sentään muutaman lomalle varatuista kirjoista. Neuloosi vaivaa kyllä suunnattomasti.

Agatha Christie: Sininen juna (äänikirja)

Sininen juna matkaa Ranskan halki Nizzaan. Kyytiin nousee rouva Kettering smaragdeineen. Aamulla rouva Kettering löydetään kuolleena ja hänen jalokivensä ovat kadonneet. Onko murhaaja hänen miehensä, joka sattumalta oli samassa junassa vai hänen rakastajansa, jonka luokse rouva saattoi olla menossa? Onneksi on Hercule Poirot, joka tosin on jo eläkkeellä, mutta kuin sattuman kaupalla samassa junassa.

Kirja oli puolessa välissä ennen kuin junaan päästiin. Henkilöitä taustoitettiin hyvin paljon, mikä erottaa kirjan ainakin viime aikaisista Christieistä. Voisi jopa sanoa, että kirjan alku oli melko tylsä, murhan odottelua. Suoraviivaisuus on joskus hyve. Kuitenkaan ei voi sanoa, että hahmot olisivat olleet tylsiä.

Luokkajako näkyy kirjassa korostetun hyvin. Hercule Poirot jopa lausuu, että murhaaja tulee useimmiten alemmista yhteiskuntaluokista, eikö totta. Sitä, kävikö näin myös tässä kirjassa, en taida paljastaa, sillä totuus oli melko yllättävä ja Christiemäiseen tapaan hyvin perusteltu kirjan lopussa. 

Lukija, Lars Svedberg, mitä voisi enää sanoa. Niin ihana. Jos ääneen voi rakastua, olen ollut täysin hullaantunut ensimmäisestä hänen lukemastaan teoksesta lähtien. 

Yksi Christie lähtee soittimeen vielä ennen LOMAA, johon on vielä puolitoista viikkoa. Aivan liian kauan.