Elokuun romanttiset

Kirsty Moseley: Enjoying the chase

Kuten voi päätellä kirjan nimestä, tämä sisältää suurimmaksi osaksi kosiskelua. Nate on naistenmies ja peluri, kunnes hän tapaa Rosien, joka muuttaa kaiken. Rosiella on omat salaisuutensa, eikä taivu hurmurin peleihin. Valitettavan tylsähkö, mutta luettava kirja. Itse actionia tapahtuu kuitenkin liian myöhään, jotta tämä kohoaisi edes tässä kategoriassa mihinkään taivaisiin.

Tijan: A Whole new crowd

Tarynilla on ollut kova lapsuus. Hän on kasvanut eri sijaiskodeissa, kunnes yllättäen lähes 18 vuotiaana hänet adoptoidaan ns. hyvään perheeseen. Hän tapaa Trayn, joka on kuin toisesta maailmasta. Kummallakin on salaisuutensa. Voiko Taryn irrottautua menneisyydestä? Mitä onkaan kaiken takana?

Tijan kirjoittaa kovin elävästi. Tämä teos on jotain Fallen Crest Highn ja Carter Reedin väliltä, tällä sitä markkinoidaankin. Ihan hyvä teos, jonka luki todella ahmien, mutta jotenkin liian tuttu noista edellä mainituista.

Penelope Douglas: Rival

Tätä kirjaa olen odottanut. Bully on ollut yksi parhaimpia YA-kirjoja, joita olen lukenut ja tämä on tavallaan jatkoa sille, vaikka pääosissa ovatkin aivan eri henkilöt. Fallon ja Madoc ovat sisarpuolia tai oikeastaan voiko niin sanoa, jos ei ole yhteistä vanhempaa, siis uusioperhettä joka tapauksessa. Jotain tapahtui kaksi vuotta sitten ja Fallon lähti pois. Kumpikaan ei kuitenkaan ole unohtanut toistaan. Jatkuuko nokittelu vai pystyvätkö he antamaan toisilleen anteeksi.

Pidin ihan hirveästi kirjasta ja tämä oli jälleen sellainen päivässä luettu (lomalla). Enemmän kuin tätä odotan kuitenkin seuraavaa teosta, jossa pääosassa on Bullysta tutun Jaredin pikkuveli Jax. Tämä kirja on tosi kuuma, kuumempi kuin Bully ja erittäin hyvällä tavalla. 

Salla Simukka: Toisaalla

Toisaalla on Jäljellä-teoksen sisar tai ehkä oikeammin pitäisi sanoa veli. Se paljastaa sen, mitä Jäljellä ei kerro. Jos et ole lukenut Jäljellä-teosta, älä ehkä lue enempää tätä kirjoitusta. Yritän kuitenkin olla paljastamatta liika.

Samuel Järvi on 18-vuotias nörtti, joka saa tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Hän pääsee luomaan uudenlaista peliä. Samuel ei kuitenkaan pysty varautumaan siihen, että tunteet sotkeutuvat työhön. Hän rakastuu ensimmäisen kerran ja joutuu tekemään ratkaisuja, joita hän ei kenties olisi kyennyt tekemään aiemmin. 

Vaikeahan tästä on mitään sanoa paljastamatta enempää. Kirjat kannattaa lukea ihan peräjälkeen. Näin ainakin itse tein ja koin kokemuksen oikein antoisaksi. Simukka selkeästi kirjoittaa nuorille, mutta enpä kokenut kuitenkaan olevani liian vanha lukemaan vaan nautin kirjasta oikein paljon. 

Tietynlaiset stereotypiat ehkä korostuivat eniten Samuelin kohdalla, vaikka hän teoksessa kasvoikin yli tavallisen nörttiyden. Kirja on kasvutarina, jossa kasvaa sekä Samuel että Emmikin. Se kertoo Emmin tarinan toisen puolen, sen, jota ei Jäljellä teoksessa nähty ja jota en itse osannut edes aavistaa. 

Kirja kestää kansainvälisen vertailun siinä missä Lumikki-trilogiakin. 

Ilkka Remes: Ruttokellot

Tämä oli eka kirja-Remes, jonka luin. Aiemmin olen kuunnellut vain äänikirjoina. Lukukokemus oli hieno. Yllättävää myös oli se, että kirja löytyi ihan omasta hyllystäni. Olen joskus ostanut muutaman Remeksen pojalleni, joka ei oikeastaan lue, mutta nämä muutamat on lukenut. Olen joskus päättänyt, että jos lapseni pyytää hankkimaan kirjan, hankin sen mukisematta.

Ruttokellot kertoo jälleen Suomen ja Venäjän ongelmallisesta suhteesta makrotasolla. Finnairin reittikone kaapataan. Matkustajien joukossa on politiikan kermaa mukaan lukien Suomen pääministeri. Kaikki ei mene ihan mallien mukaan ja pääministeri ammutaan. Johanna Vahtera kokee tapauksen henkilökohtaisena epäonnistumisena ja alkaa tutkia asiaa.

Samaan aikaan ohjaaja Otso Vaismaa saa tarjouksen venäläiseltä vodkafirmalta. Tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Runsas summa rahaa pienestä hommasta. Liian hyvää ollakseen totta.

Tapaukseen kietoutuu venäläisen rikollispomon vaimon kuolema. Vaaralliset bakteerit ja kirkonkellot.

Leikkaukset kirjassa ovat lyhyitä ja teräviä. Tarina kulkee limittäin ja viimein kaikki kohtaavat. Tapahan on hyvin tyypillinen jännäreille, mutta uskon sen toteuttamisen olevan haastavaa siis toimivan toteutuksen. Remes sen osaa hyvin. Kirja soljui eteenpäin omasta mielestäni aukottomasti. Jännitys tiivistyi aivan loppuun saakka. Aivan parasta lomalukemista. 

Olen tässä vaihtamassa jälleen työpaikkaa ja siksi olen palkattomalla lomalla vielä tämän viikon. Työmatka onneksi kasvaa jälleen yli 50 kilometriin, joten pääsen Larsin seuraan. Olen kaivannut kovasti äänikirjoja. Eilen hain kirjastosta jo pari varastoon ja toinen niistä on jälleen Remestä ja Larsia.

Kuten on muuallakin todettu Remes kestää kansainvälisen vertailun aivan hyvin. Teemat ovat hyvin suomalaisia, joten se saattaa olla este suuremmalle suosiolle maailmalla.

Markus Ahonen: Jäljet

Sain kesällä yhteydenoton sähköpostitse. Kirjailija itse ehdotti, josko haluan lukean hänen teoksensa ja tottakai haluan. Olin erittäin otettu, että sain tämän mahdollisuuden. En anna kuitenkaan tämän kiitollisuuden leimata tätä arviotani, vaan pyrin olemaan täysin objektiivinen. Se on tosin vaikeaa, sillä kirjaan oli kirjoitettu sisään muutamia pieniä yksityiskohtia, jotka saivat minut epäilemään, että kirjailija tuntee minut. Tuli lähes pelottava fiilis.

Kirja on jo käsittääkseni kolmas kirja, jossa päähenkilönä on poliisi Isaksson. En ole aiempia lukenut, joten Isaksson oli täysin uusi tuttavuus. Isaksson ja hänen avovaimonsa Nina ovat menettäneet syntymättömän lapsensa ja taistelevat muutenkiin lapsettomuuden kierteessä. Tämä kulkee tarinan taustalla ja suuntaa Isakssonin ajattelua ajoittain tiettyyn suuntaan.

Lumisena päivänä Helsingissä murhataan mies elokuvateatterissa työntämällä pitkä teräase penkin läpi. Elokuvateatterin läheltä löytyy kengänjälki, jossa on enkelin kuva. Tästä alkaa vyöryä tapahtumaketju, jossa murhia tulee useita ja poliisit tuntuvat olevan koko ajan askeleen myöhässä. Kirjassa vaihtuvat poliisien näkökulma ja nimettömän, uhkaavan murhaajan ajatukset sekä vielä muutaman muunkin. Kirja kuljettaa tämänkertaista rikosta eteenpäin, mutta se kaivaa myös esiin Ninan lapsuudessaan kokeman trauman. Ehkä hienoisesti kirja levisi vähän liian laajalle. Muutaman sivujuonteen olisi hyvin voinut jätttää pois, sillä en itse ainakaan kokenut löytäväni niille päätä teoksesta.

Luminen Helsinkin tuntui yhtä ahdistavalta kuin Helsinkin minulle yleensäkin. Tämän jälkeen haluan sinne vielä vähemmän. Se turvattomuuden tunne, jonka Helsingissä usein itsekin tunnen, vahvistui oikeastaan teoksen kautta. Toisaalta nykyinen kotikaupunkini Pori ei juurikaan saanut paljon parempaa kuvaa. Tämä oli itse asiassa yksi näistä oudoista seikoista, joita koin kirjaa lukiessani. Nina ja hänen veljensä ovat Porista, veli asuu yhä täällä. Ne muutamat lauseet, jotka Porista kirjassa olivat, olivat hyvin todentuntuisia. Henkilökohtaisinta minulle oli kuitenkin lyhyt lausahdus Naantalista ja kallioista, joissa voi makoilla ja katsella auringonlaskua ja merta. Itsehän olen viettänyt monta iltaa Naantalin kallioilla sekä lapsena että nuorena. Tässä vaiheessa oli pakko googlata lisätietoa kirjailijasta, joka pelottavaa kyllä on syntynyt myös samana vuonna kuin minä, mikä selitti muutamien biisikatkelmien osuvuuden. Koin siis yllättävää henkilökohtaisuutta muutamien lähes mitättömien lauseiden osalta.

Kirja itsessään oli ihan viihdyttävää luettavaa. Loppu kenties ryöpsähti hieman liian nopeasti, mutta se on yleistä näissä rikoskirjoissa ja useinhan saattaa todellisuudessakin kaikki selvitä vyörymällä. Koin pelottavaa ymmärrystä murhaajaa kohtaan ja niin tekivät jotkus poliisitkin. Tietynlaisen ärsytyskynnyksen ylittäminen on usein raivon partaalle ajavaa, tosin itse en murhaamaan ryhtyisi, mutta ymmärrän ärsyynnyksen. 

Mukava lomakirja.

Salla Simukka: Jäljellä

Simukan Lumikki-trilogia oli erinomaista viihdettä, niinpä päätin lukea myös kirjaduon Jäljellä ja Toisaalla. Kyseessä on dystopia, jossa ihmiset luokitellaan sen mukaan, mihin heillä on taipumuksia. Ennen luokittelua kukin on Potentiaali. Emmi on 15-vuotias Potentiaali eli todella harvinainen tapaus. Ëräänä päivänä Emmi päättää karata ja herää maailmaan, jossa on vain hän. 

Kirja kulki todella kiinnostavasti maailmassa, josta kaikki muut olivat kadonneet. En osannut yhtään aavistella lopputulosta, en edes kirjan saatuani loppuun. Jäljellä ja Toisaalla täydentävät toisiaan. Toisaalla kertoo tarinan toisen puolen. Toinen puoli on hyvin erilainen kuin ensimmäinen.

Simukka käyttää myös tässä kirjassa viitteitä klassisiin satuihin, lähinnä Pieneen merenneitoon, mutta myös muihin. Näistä pidän todella paljon. Pidän itsekin saduista ja etenkin Grimmin sadut sekä tietenkin H.C. Andersenin tarinat ovat tuttuja jo lapsuudesta, jolloin olin satukasettien suurkuluttaja.

Kirjassa Emmi kasvaa epävarmasta tytöstä nuoreksi neidoksi, jolla on oma tahto ja mielipiteet huolimatta siitä, onko hänet ns. virallisesti luokiteltu. Kuten oikeassakin elämässä, koettelemukset ja kokemukset kasvattavat, tuovat pohjaa itsetunnon kasvulle. Näin tulkitisisin Emmin kasvua.

Olen jo lukenut Toisaalla, joten pelkän tämän kirjan analysointi on jopa hieman vaikeaa. Toisaalla teoksesta kerronkin toisaalla. 

Loma oli rentouttava, sain luettua ihan hirveästi, joten postauksia tullee useampia seuraavina päivinä, mikä lienee ihan hyvä tähän hiljentyneeseen blogiin.

Jay Asher: Kolmetoista syytä

Olen tätä kirjaa hipelöinyt virtuaalisesti jonkin aikaa ja luin jo härsynkin, mutta en sitten ostanut, sillä aihe ei kuitenkaan niin paljon iskenyt. Kirjastosta bongasin tämän suomenkielisen version.

Hannah on tappanut itseensä ja jättänyt jälkeen 13 kasettia tai oikeammin 13 nauhoitettua kasetin puolta, joilla hän kertoo niitä asioita, jotka aiheuttivat hänen tekonsa. Clay saa nauhat postissa ja siitä tarina kertoo. Clay on ollut Hannahiin ihastunut ja ei voi uskoa olevansa yksi syistä, miksi Hannah on päätynyt ratkaisuunsa. Nauhoilta selviää, kuinka loppujen lopuksi pienistä asioista on syntynyt lumipalloefekti, joka on aiheuttanut niin paljon tuskaa, että nuori on päätynyt lopulliseen ratkaisuun.

Kirja on kirjoitettu ihan ok. Sellaiseksi, että iskee nuoriin. Tästä tuli osin mieleen Tähtiin kirjoitettu virhe, mutta vain tyylin osalta. Kirja on myös järkyttävä, jos ajattelee näillä aikuisen aivoilla tapahtumia. Tapahtumia, jotka ovat mitättömiä, jotka pystyy jättämään taakseen, mutta jotka aiheuttavat epävarmassa henkilössä tuskaa ja lisää tuskaa. Itse olen ehkä ollut sellainen osittain teflonpintainen, että kiusaamiset ovat kimmonneet pois, sillä vaikka olen osani saanut, en niistä ole kovinkaan paljon välittänyt. Eihän se kivaltakaan ole tuntunut, mutta oma itsevarmuus on kuitenkin ollut vahvempi. Osaan kuitenkin asettua kiusatun asemaan ja ymmärrän sen tuskan, jota huolimattomat sanat ja teot aiheuttavat. 

Olen myös kokenut muutamien tuttujen itsemurhan ja pidän sitä raukkamaisena ja itsekkäänä ratkaisuna. Me jäljelle jääneet joudumme elämään lopun elämää kysymysten kanssa, joihin ei enää voi saada vastauksia. Se ei vain ole "reilua". 

Kirjan lopussa annetaan auttavan puhelimen numerot, mutta suurempi keskustelu itsemurhasta jää ihan jonnekin toiselle taholle. 

Lukemisen arvoinen, ajatuksia herättävä, mutta ei mitenkään maata mullistava.