Simukan Lumikki-trilogia oli erinomaista viihdettä, niinpä päätin lukea myös kirjaduon Jäljellä ja Toisaalla. Kyseessä on dystopia, jossa ihmiset luokitellaan sen mukaan, mihin heillä on taipumuksia. Ennen luokittelua kukin on Potentiaali. Emmi on 15-vuotias Potentiaali eli todella harvinainen tapaus. Ëräänä päivänä Emmi päättää karata ja herää maailmaan, jossa on vain hän.
Kirja kulki todella kiinnostavasti maailmassa, josta kaikki muut olivat kadonneet. En osannut yhtään aavistella lopputulosta, en edes kirjan saatuani loppuun. Jäljellä ja Toisaalla täydentävät toisiaan. Toisaalla kertoo tarinan toisen puolen. Toinen puoli on hyvin erilainen kuin ensimmäinen.
Simukka käyttää myös tässä kirjassa viitteitä klassisiin satuihin, lähinnä Pieneen merenneitoon, mutta myös muihin. Näistä pidän todella paljon. Pidän itsekin saduista ja etenkin Grimmin sadut sekä tietenkin H.C. Andersenin tarinat ovat tuttuja jo lapsuudesta, jolloin olin satukasettien suurkuluttaja.
Kirjassa Emmi kasvaa epävarmasta tytöstä nuoreksi neidoksi, jolla on oma tahto ja mielipiteet huolimatta siitä, onko hänet ns. virallisesti luokiteltu. Kuten oikeassakin elämässä, koettelemukset ja kokemukset kasvattavat, tuovat pohjaa itsetunnon kasvulle. Näin tulkitisisin Emmin kasvua.
Olen jo lukenut Toisaalla, joten pelkän tämän kirjan analysointi on jopa hieman vaikeaa. Toisaalla teoksesta kerronkin toisaalla.
Loma oli rentouttava, sain luettua ihan hirveästi, joten postauksia tullee useampia seuraavina päivinä, mikä lienee ihan hyvä tähän hiljentyneeseen blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti