Tuomas Vimma: Firman mies

Hymistelin itsekseni hakiessani kirjan kirjastosta. Tuli ihan sellainen Kathy Bates Piinassa . "I'm your biggest fan." -fiilis. Ei sillä, että omistaisin yläkertaa, johon voisin poloisen kirjailijan sulkea. Olen siis odottanut tätä kuin melkein mitä vain. Sami on vain yksinkertaisesti niin ihq. 

Tällä kertaa ei niinkään olla raksoilla kuin ajoittain. Siirrytään enemmän yritysmaailmaan sieltä rumalta puolelta. Tähän asti Hyperborea on ollut yritys, jossa on kotimaista työntekijää ja kaikki hoidetaan ainakin suurimmaksi osaksi laillisesti. Samin ja Danikan välillä on ollut jo aiemmin hienoista jännitettä, vaikka suhde on ollut enemmän työsuhde kuin muu, ehkä kaveruussuhde. Kaipa sitä odottaa jonkinmoista jännitteen purkua, kun tietää kyseessä olevan trilogian viimeinen osa. 

Ekassa osassa paneuduttiin syvällisemmin rakennusbisnekseen, toisessa päällä oli tosi-tv ja tässä kolmannessa jotain ihan muuta. Sisäkannessa heitetään kysymys, voiko kaiken elämässä mitata rahassa. Tätä Sami joutuu pohtimaan tai kun tietää Samin, ei sitä niin kovasti pohdita. Sami on vähän sellainen hyväntahtoinen hölmö, jolla kuitenkin on ainakin ollut jotenkin sydän paikallaan. 

Tässä päästäänkin jotenkin Vimman muiden kirjojen kieroon maailmaan, jossa hyvyyttä ei palkita päinvastoin. Mutta niinhän maailmassa asiat kenties ovatkin. Itse olen ehkä naiivi ja liian hyväntahtoinen (omasta mielestäni), jotta voisin hyväksyä tätä. Tämä on myös se osasyy, miksi en halunnut enää työskennellä kauppakorkeassa, sillä oppilasmassa alkoi olemaan makuuni liian epämoraalista (ja kyllä tunnen itseni myös moraalinvartijaksi osittain). Tämä moraalinvartija nosti päätään kirjan loppupuolella velkavipujen ja sisäpiirikauppojen lomassa. 

Ai, niin seksi. Sitähän oli. Se ei nyt ollut kovinkaan naisystävällistä (tästä poistettu pitkä pätkä kohtauksien vaikutuksesta nimenomaiseen lukijaan). 

Saiko trilogia ansaitsemansa lopun, nojaa. Se sai kuitenkin vimmaisen lopun, mikä oli kenties yhtä ansaittua kuin epärehellinen raha. Mikään kirjassa ei ollut kaunista, paitsi ehkä matka Helsingistä Poriin naulapyssy ohimolla. Mikään ei saanut huokailemaan haikeasti, paitsi maininta Kemijärvestä, johon kaipaan sukuloimaan aina talvella. Kirja sai minut kuitenkin virnistämään katkerasti ja huokailemaan tuskasta. Se sai minut myös miettimään, mitä seuraavaksi. 

Mutta hyvää joulua minulle, sain lukunautintoni. Hyvää joulua Vimmalle ja kirjaisaa uutta vuotta. Hyvää joulua kaikille lukijoilleni, joita on jopa tullut muutama lisää vuoden sisään. Hyvää joulua myös Samille ja Danikalle sinne jonnekin helteeseen, pukin pitäisi tuoda risuja, mutta koska maailma on epäreilu, se tuo varmaan jotain paljon parempaa.

Lauren Oliver: Panic

Latasin tämän alunperin matkalukemiseksi Prahan reissulle, mutta eihän siellä tullut luettua kuin lentokoneessa ja sielläkin vain vähän. Sen verran kuitenkin, että matkalla sain kirjan puoleen väliin ja tahtomattani taas jouduin ahmimaan kirjan loppuun yömyöhään. Juuri tämä on ongelmani, joudun heräämään aamuisin kuudelta ja vaadin kuitenkin vielä vähintään 8 tunnin yöunet, jotta en olisi aivan poikki. Tämä on syy, miksi olen tietoisesti himmannut kirjojen lukemista, valitettavaa sanoa. Uusi työni vaatii, että olen joka päivä skarppina ja silloin pitää saada riittävästi unta. Mutta minkäs voit, kun joskus kirja vain vaatii luetuksi tulemista.

 

Olen pitänyt Oliverin aiemmista teoksista hyvin paljon etenkin Kuin viimeistä päivää -teoksesta. Myös Delirium -trilogia oli hyvin onnistunut. Niinpä lähestyin tätä teosta suurin odotuksin ja hieman pelonsekaisintuntein, josko odotukseni olivat kuitenkin liian suuret. Onneksi eivät ainakaan täysin olleet.

 

Panic sijoittuu pieneen teollisuuskaupunkiin Carpiin, jonka teollisuus on kuihtunut ja ihmiset haluavat vain pois. Heather on 18 vuotias ja haluaa pois. Hän asuu ns. trailerparkissa juopon äitinsä ja siskonsa kanssa. Dodge asuu baarin takana ramman siskonsa ja tarjoilija äitinsä kanssa ja haluaa kostaa siskonsa rampauttaneelle. Nat on paremmasta perheestä, mutta unelmoi näyttelijän urasta jossain aivan muualla. Bishop on Heatherin paras ystävä jo lapsuudesta ja on pääsemässä pois opiskelemaan. Kerran vuodessa lukion päättäneet voivat osallistua koko kesän kestävään Panic -turnaukseen. Panicissa on pottina suuri summa rahaa, joka menee voittajalle. Haasteena on hengenvaarallisia tehtäviä, jotka vaativat rohkeutta, määrätietoisuutta ja ehkä hieman hulluuttakin. Heather, Dodge ja Nat osallistuvat kisaan kukin omasta syystään. Kisan edetessä tulevat tunteet peliin ja he rakastuvat ensimmäistä kertaa elämässään, mutta on Panic kuitenkin tiellä.

 

Kirja purjehti vaarallisesta tilanteesta toiseen Heatherin ja Dodgen näkökulmista. En voi muuta sanoa kuin että kirja imaisi minut mukanaan. Kyseessä ei ole dystooppinen maailma, vaan mikä tahansa paikka, josta haluaa pois. Kyseessä ei ole romanttinen kirja, vaikka kirjassa rakastutaankin. Vaikka kirjassa pohditaan elämää ja sitä, millä hinnalla elämäänsä voisi muuttaa haluamakseen, se ei ole kuitenkaan vain sitä. Kirjan henkilöhahmot olivat jokainen omalla tavallaan sekä rakastettavia että pimeän puolen omaavia, kuten me kaikki olemme. Pidin heistä ja samalla välillä närkästyin. Kirja on kuvaus nuorista, mutta en koe olevani kovinkaan kaukana ajatuksellisesti tilanteesta, jossa luulen tietäväni mitä haluan, mutta tiedänkö kuitenkaan.

 

Panic ehkä toi mieleen Nälkäpelin, mutta ei kuitenkaan. Pidin kirjasta hyvin paljon ja voin suositella sitä lämpimästi. Oliver ei vielä ole pettänyt odotuksiani, vaikka odotukset kasvavatkin koko ajan vain suuremmiksi. Latasin huumassani Oliverin Rooms -kirjan ja siinä mennäänkin taas ihan erilaiseen maailmaan. Osaksi toivon, että kun tänään illalla aloitan kirjan, se ei vie minulta yöunia. Toisaalta taas toivon, että se veisi.

 

Luin kirjan siis englanniksi rakkaalta Kindleltäni, joka sekin on saanut olla melko rauhassa viime aikoina, mutta ei varmaan enää.

Dan Brown: Meteoriitti (äänikirja)

Aikoinaan oli Da Vinci -koodi, jonka ahmaisin yhdeltä istumalta ja olin innostunut. Sitten tuli Tom Hanks enkä enää voinut tarttua yhteenkään Dan Brownin teokseen. Iljetys ja ahdistus valtasi aina, kun yritin. Nyt pääsin tämän yli, sillä en vain voinut vastustaa Larsia. Hyvä, että pääsin, sillä ihan ensimmäisiä lukuja lukuun ottamatta en miettinyt Tom Hanksia kirjan kuluessa juuri ollenkaan.

Pohjoiselta jäätiköltä löytyy meteoriitti juuri oikeaan aikaan. Yhdysvalloissa on käynnissä kiivas presidentinvaalitaisto, jossa istuva presidentti Hearney on saanut vastaansa Nasaa tiukasti vastustavan senaattori Sextonin. Nasa kutsuu tarkastamaan meteoriitin aitoutta myös siviilitutkijoita, jotta aitous olisi kiistaton. Näiden mukana on mm. Michael Tolland televisiosta tuttu meribiologi, Gorky arvostetu tähtitieteilijä sekä Rachel Sexton senaattori Sextonin tytär ja presidentin yhdyshenkilö tiedusteluyhteisössä. Kaikki näyttää aluksi liian hyvältä ollakseen totta ja kuten usein sanotaan, jos jokin näyttää olevan liian hyvää ollakseen totta, se harvoin on totta. Mutta kuka saattaa olla nerokkaasti asetellun huijauksen takana, valkoinen talo, NASA vai joku muu. Tätä selvittäessään Rachel, Michael ja Gorky asettavat henkensä alttiiksi monta kertaa.

Tarina kuljettaa päähenkilöitämme hengenvaarasta toiseen. Heidän pelastumisensa tuntuu ajoittain lähes uskomattomalta, mutta kuitenkin perustelulta. On pakko myöntää, että Brown saa minut ainakin vakuuttumaan asioiden tieteellisistä perusteluista. Kirja on ajoittain hengästyttävä. Lähes pidättelin autossa henkeäni tapahtumisen kiitäessä tilanteesta toiseen.

Kirja siis piti mielenkiinnon yllä lähes alusta loppuun. Täytyy myöntää, että niiden muutaman alkuluvun aikana ajatukseni harhailivat jopa Tom Hanksiin. Sen jälkee olin imautunut tapahtumien virtaan aivan täysin. 

En mene vannomaan, että luen lisää Brownia, mutta saatan lukea. Jotenkin pidän kuitenkin enemmän Remeksen luomasta jännityksestä. Ei siksi, että se olisi enemmän suomalaista, vaan koska se ei ole niin uskomattoman oloista kuin Brownin luoma jännitys paikoin oli.

Lukijaa en viitsi edes kehua, sillä olen jo tainnut käyttää kaikki mahdolliset ylisanat Larsin osalta.

Arvonnan tulokset

Tadaa... Prahan matka viivästytti arvontaa, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan (niin kulunut fraasi). Random.org antoi arvonnan voittajaksi numeron 9 eli Kati Kainulainen onneksi olkoon. Olet juuri voittanut sukat. Nyt saa vielä toivoa kirjoa, palmikoita, pitsiä, yhtä väriä, kahta väriä, raitaa, ihan mitä vain. Ohutta lankaa, paksua lankaa, unisukat, käyttösukat jne.

 

Tässä vielä pohdin tovin ylläriarvonnan laittamista pystyyn.