Latasin tämän alunperin matkalukemiseksi Prahan reissulle, mutta eihän siellä tullut luettua kuin lentokoneessa ja sielläkin vain vähän. Sen verran kuitenkin, että matkalla sain kirjan puoleen väliin ja tahtomattani taas jouduin ahmimaan kirjan loppuun yömyöhään. Juuri tämä on ongelmani, joudun heräämään aamuisin kuudelta ja vaadin kuitenkin vielä vähintään 8 tunnin yöunet, jotta en olisi aivan poikki. Tämä on syy, miksi olen tietoisesti himmannut kirjojen lukemista, valitettavaa sanoa. Uusi työni vaatii, että olen joka päivä skarppina ja silloin pitää saada riittävästi unta. Mutta minkäs voit, kun joskus kirja vain vaatii luetuksi tulemista.
Olen pitänyt Oliverin aiemmista teoksista hyvin paljon etenkin Kuin viimeistä päivää -teoksesta. Myös Delirium -trilogia oli hyvin onnistunut. Niinpä lähestyin tätä teosta suurin odotuksin ja hieman pelonsekaisintuntein, josko odotukseni olivat kuitenkin liian suuret. Onneksi eivät ainakaan täysin olleet.
Panic sijoittuu pieneen teollisuuskaupunkiin Carpiin, jonka teollisuus on kuihtunut ja ihmiset haluavat vain pois. Heather on 18 vuotias ja haluaa pois. Hän asuu ns. trailerparkissa juopon äitinsä ja siskonsa kanssa. Dodge asuu baarin takana ramman siskonsa ja tarjoilija äitinsä kanssa ja haluaa kostaa siskonsa rampauttaneelle. Nat on paremmasta perheestä, mutta unelmoi näyttelijän urasta jossain aivan muualla. Bishop on Heatherin paras ystävä jo lapsuudesta ja on pääsemässä pois opiskelemaan. Kerran vuodessa lukion päättäneet voivat osallistua koko kesän kestävään Panic -turnaukseen. Panicissa on pottina suuri summa rahaa, joka menee voittajalle. Haasteena on hengenvaarallisia tehtäviä, jotka vaativat rohkeutta, määrätietoisuutta ja ehkä hieman hulluuttakin. Heather, Dodge ja Nat osallistuvat kisaan kukin omasta syystään. Kisan edetessä tulevat tunteet peliin ja he rakastuvat ensimmäistä kertaa elämässään, mutta on Panic kuitenkin tiellä.
Kirja purjehti vaarallisesta tilanteesta toiseen Heatherin ja Dodgen näkökulmista. En voi muuta sanoa kuin että kirja imaisi minut mukanaan. Kyseessä ei ole dystooppinen maailma, vaan mikä tahansa paikka, josta haluaa pois. Kyseessä ei ole romanttinen kirja, vaikka kirjassa rakastutaankin. Vaikka kirjassa pohditaan elämää ja sitä, millä hinnalla elämäänsä voisi muuttaa haluamakseen, se ei ole kuitenkaan vain sitä. Kirjan henkilöhahmot olivat jokainen omalla tavallaan sekä rakastettavia että pimeän puolen omaavia, kuten me kaikki olemme. Pidin heistä ja samalla välillä närkästyin. Kirja on kuvaus nuorista, mutta en koe olevani kovinkaan kaukana ajatuksellisesti tilanteesta, jossa luulen tietäväni mitä haluan, mutta tiedänkö kuitenkaan.
Panic ehkä toi mieleen Nälkäpelin, mutta ei kuitenkaan. Pidin kirjasta hyvin paljon ja voin suositella sitä lämpimästi. Oliver ei vielä ole pettänyt odotuksiani, vaikka odotukset kasvavatkin koko ajan vain suuremmiksi. Latasin huumassani Oliverin Rooms -kirjan ja siinä mennäänkin taas ihan erilaiseen maailmaan. Osaksi toivon, että kun tänään illalla aloitan kirjan, se ei vie minulta yöunia. Toisaalta taas toivon, että se veisi.
Luin kirjan siis englanniksi rakkaalta Kindleltäni, joka sekin on saanut olla melko rauhassa viime aikoina, mutta ei varmaan enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti