Aikoinaan oli Da Vinci -koodi, jonka ahmaisin yhdeltä istumalta ja olin innostunut. Sitten tuli Tom Hanks enkä enää voinut tarttua yhteenkään Dan Brownin teokseen. Iljetys ja ahdistus valtasi aina, kun yritin. Nyt pääsin tämän yli, sillä en vain voinut vastustaa Larsia. Hyvä, että pääsin, sillä ihan ensimmäisiä lukuja lukuun ottamatta en miettinyt Tom Hanksia kirjan kuluessa juuri ollenkaan.
Pohjoiselta jäätiköltä löytyy meteoriitti juuri oikeaan aikaan. Yhdysvalloissa on käynnissä kiivas presidentinvaalitaisto, jossa istuva presidentti Hearney on saanut vastaansa Nasaa tiukasti vastustavan senaattori Sextonin. Nasa kutsuu tarkastamaan meteoriitin aitoutta myös siviilitutkijoita, jotta aitous olisi kiistaton. Näiden mukana on mm. Michael Tolland televisiosta tuttu meribiologi, Gorky arvostetu tähtitieteilijä sekä Rachel Sexton senaattori Sextonin tytär ja presidentin yhdyshenkilö tiedusteluyhteisössä. Kaikki näyttää aluksi liian hyvältä ollakseen totta ja kuten usein sanotaan, jos jokin näyttää olevan liian hyvää ollakseen totta, se harvoin on totta. Mutta kuka saattaa olla nerokkaasti asetellun huijauksen takana, valkoinen talo, NASA vai joku muu. Tätä selvittäessään Rachel, Michael ja Gorky asettavat henkensä alttiiksi monta kertaa.
Tarina kuljettaa päähenkilöitämme hengenvaarasta toiseen. Heidän pelastumisensa tuntuu ajoittain lähes uskomattomalta, mutta kuitenkin perustelulta. On pakko myöntää, että Brown saa minut ainakin vakuuttumaan asioiden tieteellisistä perusteluista. Kirja on ajoittain hengästyttävä. Lähes pidättelin autossa henkeäni tapahtumisen kiitäessä tilanteesta toiseen.
Kirja siis piti mielenkiinnon yllä lähes alusta loppuun. Täytyy myöntää, että niiden muutaman alkuluvun aikana ajatukseni harhailivat jopa Tom Hanksiin. Sen jälkee olin imautunut tapahtumien virtaan aivan täysin.
En mene vannomaan, että luen lisää Brownia, mutta saatan lukea. Jotenkin pidän kuitenkin enemmän Remeksen luomasta jännityksestä. Ei siksi, että se olisi enemmän suomalaista, vaan koska se ei ole niin uskomattoman oloista kuin Brownin luoma jännitys paikoin oli.
Lukijaa en viitsi edes kehua, sillä olen jo tainnut käyttää kaikki mahdolliset ylisanat Larsin osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti