Pitkästä aikaa oli kiva kuunnella hyvää äänikirjaa. Hyvää sekä sisällöltään että luvultaan. Täytyy myöntää, että olin hieman tylsistynyt äänikirjarintaman osalta tässä pidemmän aikaa. Kokeilin monia, mikään ei kelvannut. Tämän teoksen olin myös onnekseni ostanut aiemmin Elisa kirjalta tablettiin, mutta olin jopa edennyt yhden luvun. Nyt kuunnellessa kirja vei täysin mukanaan, jopa niin, että lopussa piti turvautua tablet-versioon, jotta sain teoksen loppuun mahdollisimman pian.
Olen Nesbolta lukenut ainakin yhden Harry Hole -dekkarin ja yrittänyt lukea useampia. Jotenkin oli siis sellainen vähän varovainen fiilis tämänkin suhteen. Nyt kuitenkin rakastuin Sonny Lofthusiin ihan täysin, vaikka pahishan hän kai on.
Sonny on ollut vankilassa 12 vuotta huumekoukussa ja kuuntelijana. Hänelle ovat syntinsä tunnustaneet muut vangit vuoron perään. Hän on aina luullut, että hänen isänsä teki itsemurhan, koska oli korruptoitunut poliisi ja tämä suisti Sonnyn myös huumeiden pariin. Nyt hän kuulee kuitenkin jotain ihan muuta isänsä viime hetkistä. Tämä kaikki muuttaa Sonnyn ja hän karkaa vankilasta ja alkaa tuomion enkeliksi. Häntä lähtee ajamaan takaa joukko rikollisia ja hänen isänsä entinen pari Simon Kefas. Sonny tuntuu kuitenkin olevan koko ajan askeleen edellä. Enempää ei ehkä viitsi kertoa juonesta, sillä siitä löytyy käänteitä. Nyt löytyy sopivasti romantiikkaa, jännitystä, salaliittoja, yllätyksiä, ennalta-arvattavuuksia eli kaikkea, mitä hyvästä jännäristä pitääkin löytyä.
Sonny on ihanan sympaattinen hahmo, vaikka muuttuukin sarjamurhaajaksi. Myös Simon on symppis. Kirja tapahtuu Oslossa ja sen kauneus tuleekin tapahtumien ohessa esiin, vuonot ja vedet, mutta myös nurjapuoli. En haluaisi sanoa kirjasta mitään negatiivista, joten en sano, vaikka tottahan toki sitäkin löytyy.
Kahden Nesbo-kirjan perusteella, voin sanoa pitäväni hänen teoksistaan ja siitä kuinka ne kuvaavat Norjaa. Tekevät kunniaa. Norja on muutoinkin yksi lempimaistani ja pyrimme käymään siellä vuosittain lähes. Tänä vuonna kävimme Varanginvuonolla ja täytyy sanoa, että Kätilö heräsi henkiin. Herkistyn vieläkin niistä upeista maisemista, jotka olivat aivan kuin Ketun kirjassa. Sinne haluan uudelleen.
Voin ainakin tätä teosta suositella lämpimästi. Se on lämminhenkinen, hauska ja viihdyttävä.
Nesbon kirjat ovat huikeita, varsinkin Harry Hole. Isänsä poika on todella hyvä. Ainoa josta en ole pitänyt, on viimeisin. Muut ovat todella tadokkaita, mutta viimeisimmän tarina ja teksti ovat ihan erilaisia, aivan kuin ne olisivat ensimmäisiä kirjoja ei yli kymmenen kirjan jälkeen kirjoitettuja. Viimeisin on siis jaettu kahteen osaan.
VastaaPoista