Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään (äänikirja)

Uskoni hyvään kirjallisuuteen on jälleen palautettu. Sieluni on saanut ravintoa. Alkuun en ollut täysin varma, mutta loppua kohden tunsin mieleni täyttyvän. Matt Haig sai jo osan sielustani Radleyn perheellä ja tällä kertaa ehkä vähän isomman osan.

Mitä jos maailmassa on ihmisiä, jotka eivät vanhene kuten me muut. Mitä jos he vanhenevat kymmenessä vuodessa vuoden. Tom on tällainen henkilö. Vikansa vuoksi hän vaihtaa identiteettiä aina kahdeksan vuoden välein Albatrossi -seuran avustuksella. Hänen pitää vain tehdä pieni palvelus. Tom on tavannut huikeita ihmisiä aina Shakepearesta F.Scott Fitzgeraldiin. Hän on rakastanut vain kerran. Hän on kadottanut tyttärensä ja minuutensa. Hän uskoo, että nykyinen tapa on ainut tapa elää Albana. Tällä kertaa hän haluaa historian opettajaksi. Tällä kertaa hän tapaa päivänkorennon, joka saa hänen vuosisatoja hiljaisena olleen sydämensä jälleen sykkimään.

Asetelma on mielenkiintoinen, uniikki ainakin minun lukemien kirjojen osalta. Haig osaa viedä lukijan upeasti vuosisadalta toiselle. Miljöön kuvaukset saavat tuntemaan, että oikeasti olisi paikalla kuinka oikeasti tuntisi Shakespearen. Kirja piti minut lähes koko ajan mukanaan. Ehkä jossain paikoin olisi pieni tiivistys ollut paikallaan, mutta loppua kohden langat löytyivät ja kirja kääntyi.

Kirja pohtii elämää ja sitä, kuinka me elämme oman elämämme. On hetkiä, jolloin haluaisi pysäyttää ajan ja elää siinä hetkessä ikuisuuden. Näitä viittauksia tuli kirjassa useampia. Hetkiä, jolloin Tom olisi halunnut olla tavallinen. Sellaisia pieniä hetkiä, joita on meilläkin arjessa. Sellainen hetki, kun tuntuu, että siinä hetkessä on koko maailma. 

Oli kirjassa kuitenkin jotain, josta en niin paljon pitänyt. Tomin muistot oli usein kirjoitettu liian helposti, liian odotettavasti, kömpelöstikin jopa. Parempaan en itse pystyisi, mutta ajoittain ne viennit ärsyttivät hetken. 

Jos et Haigiin ole vielä tutustunut, on tämä kirja oikein oiva tapa siihen. Suosittelen lukemaan kirjan loppuun kiitoksineen kaikkineen. Kiitokset saivat jälleen kerran itkemään työmatkalla muusta kuin ahdistuksesta.