Työmatkakuunteluun valikoitui tämä kirja lähinnä sen kuvauksen perusteella, jossa kirjaa verrattiin Jane Austeniin ja Agatha Christieen. Nojoo, kumpaakin löytyy. Ehkä enemmän Downton Abbeyta kuin Jane Austenia, mutta joo.
Kirja sijoittuu 1920-luvulle ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Sodassa sairaanhoitajana toiminut nainen löytyy kuolleena junasta. Tämä on yksi lanka. Toiseksi on nuori nainen Louise, joka hyppää tuosta samasta junasta raiteille pakoon setäänsä. Kolmanneksi nuori junapoliisi Guy pelastaa tuon nuoren naisen. Vielä, kun tämä nuori nainen pääsee lastenhoitajaksi kartanoon, josta löytyy linkkejä kuolleeseen naiseen.
Louise ja Guy alkavat tutkia kuolleen sairaanhoitajan tapausta. Kommunikointi on ihanan vanhanaikaista; kirjeet ja satunnaiset puhelinkeskustelut sekä sähkeet. Hidasta, mutta niin romanttista. Vyyhtiin on sekaantunut monta henkilöä ja loppujen lopuksi luulin tajunneeni murhaajan, mutta kuinka ollakaan kirjailija yllätti.
Kirja oli ihan kiva. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa täysin koukuttanut, mutta piti vallassaan. Mielestäni ajankuvaus oli oikein hyvä, niiltä osin, mitä itse nyt pystyn 1920-lukua arvioimaan. Henkilöhahmot olivat oikein onnistuneita ja samaistuttavia. Kaiken kaikkiaan siis oikein hyvää kerrontaa
Äänikirja oli myös oikein onnistunut ja tällä kertaa myös Ellibs toimi lähes moitteettomasti. Kirjan lukija oli Krista Putkonen-Örn, joka onnistui oikein hyvin.
Mielelläni luen kirjailijalta muutakin. Mukavan leppoisaa, viatonta ja hauskaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti