Sivut

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Carin Gerhardsen: Musta jää

Eräs kirjaston täti -ystäväni suositteli tätä teosta Facebookissa, oli ihan pakko varata itselle. Täytyy myöntää, että meni aikansa ennen kuin pääsin kirjaan kiinni. Luin sitä vähän kerrallaan, enkä ollut vielä puolivälissäkään varma haluanko lukea loppuun. Sitten kaikki naksahtivat kirjassa paikalleen ja loppu menikin ahmien. 

Kirja on mielenkiintoisesti rakennettu jännäri, jossa samaa tarinaa kerrotaan usean henkilön näkökulmasta. Kaikki alkaa eräänä liukkaana päivänä, kun mutkaisella tiellä tapahtuu onnettomuus, jonka seurauksena yksi henkilö kuolee suistuessaan rotkoon. Tilanne ja henkilöt vaikuttavat ensin selkeiltä ja mustavalkoisilta, mutta mitä pidemmälle tarina etenee sitä enemmän löytyy syvyyttä tarinaan ja henkilöihin. Tätä riittää ihan viimeiselle sivulle asti.

Kirja siis yllätti mukavasti loppujen lopuksi. Se yllätti todellakin. Vaikka alku oli hidasta, näin lopussa ymmärrän senkin. Kirja on todella hienosti rakennettu. Se sisältää kerroksia useita ja sen henkilöhahmot ovat äärimmäisen uskottavia. He ovat surullisia, mokaavat ja ovat inhimillisiä. Näinhän se elämässä on, mokataan ja sitten eletään mokien kanssa. Ne, jotka pystyvät. Tässä kirjassa aivan kaikki eivät pystyneet.

Voin siis suositella jännäreiden ystäville. Ruotsia fanittaville. Tai vain vähän erilaista lukemista etsiville. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti