Luokittelin kirjan noir-kirjallisuudeksi kirjan takakannen mukaan. Olettaisin sopivan kirjaan, vaikka en tarkemmin ole asiaa pohtinut. Selätin ainakin sen iänkaikkisen ongelman, joka tulee monen kirjan kanssa eteen; mihin genreen tämä kuuluu. Tämä olkoon sitten noir-kirjallisuutta. Aivan valloittava alku omalle noir-lohkolleni.
Minulla ei ollut mitään odotuksia, ei mitään ennakkokäsityksiä, ei mitään, kun nappasin kirjan kirjaston hyllystä. Siitä hyllystä, missä on muiden lukemia kirjoja. Siitä tekee joskus aivan hurmaavia löytyjä ja nyt kävi juuri niin. Ehkä jälleen tällä kertaa kansi kutsui minua ja etenkin lause takakannessa: Veri on vettä sakeampaa. Ja vaikeampaa saada irti matosta! Takakannessa ei kerrottu kirjasta juuri muuta. Ajattelin, että olkoon, olen tänä kesänä villi ja uskalias.
Korede on isosisko, joka isosiskojen tavoin pitää huolta pikkusiskostaan. Tässä tapauksessa pikkusisko on vain sarjamurhaaja. Ayoola on hurmaava, naiivi ja hänellä on ikävä tapa tappaa poikaystäviään. Hädän hetkellä apuun tulee isosisko, joka siivoaa jäljet ja varmistaa, että pikkusisko säilyy vapaalla jalalla. Kirja sijoittuu nykypäivän Nigeriaan (sekin uusi valloitus minulta). Sinänsä paikalla ei ole suurta merkitystä loppujen lopuksi, kyse on enemmän tarinasta.
Voiko näistä lähtökohdista edes kirjoittaa vakavaa kirjaa. Ehkä voisi, mutta tämä ei ole se teos. Huomasin hymyileväni, jopa hekottavani kirjan parissa. Ja kyllä vain, kirja imaisi mukanaan. Pidin siitä enemmän kuin mistään pitkään aikaan. Vaikka kirja ei ole sellainen, mihin yleensä tartun tai ehkäpä juuri siksi. Se oli kuin lämmin tuulahdus Afrikasta. Niitä tuulahduksia on tänä kesänä saanut aivan riittävästi, kaipaisin ehkä jäätä ja lunta jo.
Suosittelen erittäin lämpimästi teosta. Se on viihdyttävä, hauska ja erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti