Danielle Steele: Kotimatka

Ystäväni suositteli tätä kirjaa, joten pakkohan se oli lukea. Koko lukemisen ajan ajattelin, että hitsit, että tuntuu tutulta. Onkohan tästä tehty elokuva tai sarja, ei ollut. Sitten kirjatessani teosta Goodreadsiin huomasin, että olinkin lukenut tämän blogitauon aikana vuonna 2016. Ei ihme, että tuntui tutulta, toisaalta ei ihme, etten muistanut teosta.

Kirja on paikoin todella ahdistava, paikoin todella kömpelö ja ylipäätään melko jähmettynyt tiettyihin sukupuolirooleihin ja stereotypioihin. Sen viesti on kuitenkin tärkeä.

Gabriellen äiti hakkaa tyttöä, kun tämä on pieni. Kyse ei ole pienistä läimäytyksistä vaan todellisesta pahoinpitelystä. Kun Gabrielle on 10 vuotias, äiti jättää tämän nunnaluostariin. Siellä Gabrielle kokee ensimmäisen kerran rakkautta. Gabrielle aikuistuu luostarissa ja päättää jo ruveta nunnaksi, kunnes hän tapaa nuoren papin. Elämä ei tuo Gabriellelle eteen mitään helppoja rasteja, mutta onko hän niin vahva kuin kaikki hänen väittävät olevan.

On tärkeää puhua lasten kokemasta pahoinpitelystä sekä fyysisestä että psyykkisestä. Kirjassa sitä kuvataan paikoin todella ahdistavasti. On tärkeää puuttua yhteiskunnan epäkohtiin, ei saa kääntää katsetta muualle, kun näkee pahaa tapahtuvan. Se nyt ehkä se sanoma.

Olin antanut tälle 2 tähteä vuonna 2016, nyt antaisin ehkä 3. Tavallaan pidin, tavallaan en. Saattaa olla, että käännös oli hieman kökkö, saattaa olla, että alkuperäinenkin on hieman kömpelöä tekstiä.

Ihan ok luettava, nyt yritän muistaa olla lukematta taas uudelleen 7 vuoden päästä.

Lars Kepler: Hämähäkki

Kuinka paljon tuskaa ja väkivaltaa voi yksi ihminen kestää? Sitä kysymystä kysyin itseltäni lukiessani tätä kirjaa. Sekä Saga että Joona ovat jo menettäneet niin paljon. Ovat koonneet itsensä palasista ja jälleen he ovat pahan äärellä. Jos et ole lukenut aiempia, niin pahoittelen hienoisista spoilauksista.

Jurek on nyt kuollut, mutta edelleen Saga ja Joona joutuvat taistelemaan tämän haamujen kanssa. Saga on hermoromahduksen jälkeen töissä yksityisetsivänä, Joona edelleen poliisissa. Ihmisiä Sagan lähipiiristä alkaa kuolla ja hän saa mystisiä paketteja, joissa on tinaukkoja. Hän on myös saanut postikortin, jossa kerrotaan luodeista, joista viimeinen on tarkoitettu Joonalle ja Saga on ainut, joka voi estää Joonan kuoleman. Kaikkea pahaa on siis jälleen liikkeellä. Kuka on mystinen hämähäkki ja mikä on hänen suhteensa Jurekiin.

Teki oikeasti pahaa Joonan ja Sagan puolesta. Jotenkin ei yksi ihminen pysty kantamaan niin paljon tuskaa. Se tekee ehkä kirjan päähenkilöistä epäuskottavia. Toisaalta nämä kärsivät ja yrittävät nousta pimeästä takaisin valoon. Valoa ei vain tunnu näkyvän mistään raosta. 

Jälleen kyllä pidin kirjasta. Langat pysyivät kirjoittajien hallussa. Leikkaukset olivat lyhyitä ja jännitys säilyi. Loppuratkaisu oli jopa hieman yllättävä, mikä oli positiivinen yllätys itselle. On aina kivaa, kun kirjoittajat saavat edes vähän jallitettua lukijaa ja vielä siten, että jallitus on uskottava niin kuin tässä.

Päätin hamstrata tämän sarjan hyllyyni turvapuskuriksi maailman pahuuden väliin. Sinne ne sopivat Harry Holen viereen.