Ystäväni suositteli tätä kirjaa, joten pakkohan se oli lukea. Koko lukemisen ajan ajattelin, että hitsit, että tuntuu tutulta. Onkohan tästä tehty elokuva tai sarja, ei ollut. Sitten kirjatessani teosta Goodreadsiin huomasin, että olinkin lukenut tämän blogitauon aikana vuonna 2016. Ei ihme, että tuntui tutulta, toisaalta ei ihme, etten muistanut teosta.
Kirja on paikoin todella ahdistava, paikoin todella kömpelö ja ylipäätään melko jähmettynyt tiettyihin sukupuolirooleihin ja stereotypioihin. Sen viesti on kuitenkin tärkeä.
Gabriellen äiti hakkaa tyttöä, kun tämä on pieni. Kyse ei ole pienistä läimäytyksistä vaan todellisesta pahoinpitelystä. Kun Gabrielle on 10 vuotias, äiti jättää tämän nunnaluostariin. Siellä Gabrielle kokee ensimmäisen kerran rakkautta. Gabrielle aikuistuu luostarissa ja päättää jo ruveta nunnaksi, kunnes hän tapaa nuoren papin. Elämä ei tuo Gabriellelle eteen mitään helppoja rasteja, mutta onko hän niin vahva kuin kaikki hänen väittävät olevan.
On tärkeää puhua lasten kokemasta pahoinpitelystä sekä fyysisestä että psyykkisestä. Kirjassa sitä kuvataan paikoin todella ahdistavasti. On tärkeää puuttua yhteiskunnan epäkohtiin, ei saa kääntää katsetta muualle, kun näkee pahaa tapahtuvan. Se nyt ehkä se sanoma.
Olin antanut tälle 2 tähteä vuonna 2016, nyt antaisin ehkä 3. Tavallaan pidin, tavallaan en. Saattaa olla, että käännös oli hieman kökkö, saattaa olla, että alkuperäinenkin on hieman kömpelöä tekstiä.
Ihan ok luettava, nyt yritän muistaa olla lukematta taas uudelleen 7 vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti