Kuinka paljon tuskaa ja väkivaltaa voi yksi ihminen kestää? Sitä kysymystä kysyin itseltäni lukiessani tätä kirjaa. Sekä Saga että Joona ovat jo menettäneet niin paljon. Ovat koonneet itsensä palasista ja jälleen he ovat pahan äärellä. Jos et ole lukenut aiempia, niin pahoittelen hienoisista spoilauksista.
Jurek on nyt kuollut, mutta edelleen Saga ja Joona joutuvat taistelemaan tämän haamujen kanssa. Saga on hermoromahduksen jälkeen töissä yksityisetsivänä, Joona edelleen poliisissa. Ihmisiä Sagan lähipiiristä alkaa kuolla ja hän saa mystisiä paketteja, joissa on tinaukkoja. Hän on myös saanut postikortin, jossa kerrotaan luodeista, joista viimeinen on tarkoitettu Joonalle ja Saga on ainut, joka voi estää Joonan kuoleman. Kaikkea pahaa on siis jälleen liikkeellä. Kuka on mystinen hämähäkki ja mikä on hänen suhteensa Jurekiin.
Teki oikeasti pahaa Joonan ja Sagan puolesta. Jotenkin ei yksi ihminen pysty kantamaan niin paljon tuskaa. Se tekee ehkä kirjan päähenkilöistä epäuskottavia. Toisaalta nämä kärsivät ja yrittävät nousta pimeästä takaisin valoon. Valoa ei vain tunnu näkyvän mistään raosta.
Jälleen kyllä pidin kirjasta. Langat pysyivät kirjoittajien hallussa. Leikkaukset olivat lyhyitä ja jännitys säilyi. Loppuratkaisu oli jopa hieman yllättävä, mikä oli positiivinen yllätys itselle. On aina kivaa, kun kirjoittajat saavat edes vähän jallitettua lukijaa ja vielä siten, että jallitus on uskottava niin kuin tässä.
Päätin hamstrata tämän sarjan hyllyyni turvapuskuriksi maailman pahuuden väliin. Sinne ne sopivat Harry Holen viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti