Musiikki ja muistot kietoutuvat elämässäni muutoinkin hyvin tiukasti yhteen, kuten varmaan tullaan tälläkin listalla vielä näkemään.
Sivut
▼
tiistai 30. elokuuta 2011
day 05 - a song that reminds you of someone
Voih, näitähän on vaikka kuinka. Juliet Jonesin Sydämen Albania muistuttaa serkun serkusta, jolta sain ensimmäisen suudelman. Tällöin kasettisoittimessa soi Albania. Billy Idolin White Wedding muistuttaa yhdestä leiristä, jossa oli yksi poika, joka oli aika ihana. Manowarin Kings of Metal ja muutamat muutkin muistuttavat ensimmäisestä poikaystävästäni, hän tutustutti minut suureen määrään loistavaa musiikkia. Ehkä kuitenkin muistiinpainuvin musiikkimuisto liittyy kahteen biisiin The Curen Friday I'm in love ja Myrskyluodon Maijaan. Molemmat soivat autossa, kun olin menossa synnyttämään ensimmäistä lastani. Jotenkin hieno ja koskettava muisto joka kerta. Otetaan tähän vaikka tuo The Curen biisi, jonka muuten kuulin radiosta ihan muutama päivä sitten.
Musiikki ja muistot kietoutuvat elämässäni muutoinkin hyvin tiukasti yhteen, kuten varmaan tullaan tälläkin listalla vielä näkemään.
Musiikki ja muistot kietoutuvat elämässäni muutoinkin hyvin tiukasti yhteen, kuten varmaan tullaan tälläkin listalla vielä näkemään.
maanantai 29. elokuuta 2011
Isabel Abedi: Lucian
Kirja odotti minua nuorten osastolla. Näin sen ensin yhdessä hyllyssä, kävelin ohi. Kun se ilmestyi eteeni uudelleen, ymmärsin, että tämä on luettava. Nuortenkirjaksi näytetään määriteltävän kirjat, joissa on nuoria päähenkilöinä. Toki tässä nyt on hieman teiniangsiakin mukana, mutta vaikka nuortenkirjaksi sanotaan, niin luin mielelläni ja voisin vieläpä suositella.
Paljoa en viitsi kirjan juonesta kertoa, sillä siinä paljastuisi kirjan hienous. Salaisuus, joka paljastuu kerros kerrokselta. Tämäkin kirja sai minut itkemään ja nauramaan. Se sai ajattelemaan maailmaa ja sen ulottuvuuksia. Aika hyvin nuorisokirjalta. Pidin kirjasta myös siksi, että siinä viitattiin musiikkiin, kappaleisiin, sanoihin. Musiikki on kuitenkin tärkeä osa elämää myös minulle ja samaistan monia kappaleita kirjoihin.
Fantasiaa tämäkin kirja on, mutta erilaista. Ehkä erilaisuus johtuu kirjoittajan saksalaisuudesta. Jotenkin olin aistivinani jotain samankaltaista kuin Schenkelin kirjoista, saksalaista persoonaa, kulttuuria tai jotain. Voi myös olla, että kuvittelin täysin. Kirja oli jaettu kolmeen osaan. Pidin erityisesti kakkososasta ja tavasta, jolla se oli rakennettu, sähköpostiviestein. Tuli ihan Twilight New Moon -elokuva mieleen, tässä tapauksessa positiivisessa mielessä.
Hyvä kirja siis fantasian ystäville, romantiikka rakastaville ja niille, jotka vain pitävät nuorisokirjoista.
Paljoa en viitsi kirjan juonesta kertoa, sillä siinä paljastuisi kirjan hienous. Salaisuus, joka paljastuu kerros kerrokselta. Tämäkin kirja sai minut itkemään ja nauramaan. Se sai ajattelemaan maailmaa ja sen ulottuvuuksia. Aika hyvin nuorisokirjalta. Pidin kirjasta myös siksi, että siinä viitattiin musiikkiin, kappaleisiin, sanoihin. Musiikki on kuitenkin tärkeä osa elämää myös minulle ja samaistan monia kappaleita kirjoihin.
Fantasiaa tämäkin kirja on, mutta erilaista. Ehkä erilaisuus johtuu kirjoittajan saksalaisuudesta. Jotenkin olin aistivinani jotain samankaltaista kuin Schenkelin kirjoista, saksalaista persoonaa, kulttuuria tai jotain. Voi myös olla, että kuvittelin täysin. Kirja oli jaettu kolmeen osaan. Pidin erityisesti kakkososasta ja tavasta, jolla se oli rakennettu, sähköpostiviestein. Tuli ihan Twilight New Moon -elokuva mieleen, tässä tapauksessa positiivisessa mielessä.
Hyvä kirja siis fantasian ystäville, romantiikka rakastaville ja niille, jotka vain pitävät nuorisokirjoista.
lauantai 27. elokuuta 2011
Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Olin nähnyt tästä tehdystä elokuvasta trailerin ennen lukemista ja jo pelkkä trailer sai kyyneleet silmiin. Niin sai tämä kirjakin.
Kirja kertoo kolmesta nuoresta, joiden elämä on päätetty ennakkoon. Se kertoo takautumien kautta heidän lapsuudestaan, nuoruudestaan, alusta, lopusta ja kaikesta siitä väliltä. Tarina on traaginen, sydäntäsärkevä. Jokainen henkilö on inhimillinen, ei pelkästään hyvä eikä huono, vaan niinkuin aito ihminenkin on. Juuri tämä aitous tekee tarinasta niin surullisen.
En ole Ishiguron kirjoja lukenut aiemmin enkä ole katsonut myöskään elokuvia. Tästä tuli myös sellainen olo, että en halua nähdä elokuvaa, koska kirja itsessään kosketti jotain syvältä. Elokuva kuitenkin laittaisi itkemään heti alusta.
Voin suositella kirjaa. Kokemus on raskas, mutta jotenkin optimistinen, myös ajatuksiaherättävä. En oikein vain osaa juuri luettuani eritellä ajatuksiani.
Kirja kertoo kolmesta nuoresta, joiden elämä on päätetty ennakkoon. Se kertoo takautumien kautta heidän lapsuudestaan, nuoruudestaan, alusta, lopusta ja kaikesta siitä väliltä. Tarina on traaginen, sydäntäsärkevä. Jokainen henkilö on inhimillinen, ei pelkästään hyvä eikä huono, vaan niinkuin aito ihminenkin on. Juuri tämä aitous tekee tarinasta niin surullisen.
En ole Ishiguron kirjoja lukenut aiemmin enkä ole katsonut myöskään elokuvia. Tästä tuli myös sellainen olo, että en halua nähdä elokuvaa, koska kirja itsessään kosketti jotain syvältä. Elokuva kuitenkin laittaisi itkemään heti alusta.
Voin suositella kirjaa. Kokemus on raskas, mutta jotenkin optimistinen, myös ajatuksiaherättävä. En oikein vain osaa juuri luettuani eritellä ajatuksiani.
maanantai 22. elokuuta 2011
day 04 - a song that makes you sad
Varhaisin mielikuva surulliseen lauluun on varmaankin ala-asteella laulettu Varpunen jouluaamuna. Voi, kuinka tuskaista olikaan laulaa säettä "olen pieni veljesi, tulen taivahasta". Jo tätä kirjoittaessa alan melkein itkeä. Olen siis hyvin herkkä biisienkin suhteen. Kyynelsilmin kuuntelen useita biisejä esim. Terence Trent D'Arbyn "Sign your name" on ihan supersurullinen, puhumattakaan Yön "Rakkaus on lumivalkoinen" -biisistä. On siis jopa vaikeaa päättää, mikä nyt olisi se surullisin biisi. Suurinta angstia on kautta aikojen on kuitenkin aiheuttanut biisi, jota nauhoitin c-kasetille molemmat puolet täyteen, sillä ennenhän ei repeatia ollut kasettinauhureissa.
Kyseessä on siis Hanoi Rocksin Dead by x-mas, joka kiteyttää teiniaikojen angstin, jouluahdistuksen ja suunnattoman yksinäisyyden, jota silloin tunsin. Näitä tosiaan olisi enemmän kuin listalle mahtuu, voisi tehdä jopa ehkä TOP 50 -listan.
Kyseessä on siis Hanoi Rocksin Dead by x-mas, joka kiteyttää teiniaikojen angstin, jouluahdistuksen ja suunnattoman yksinäisyyden, jota silloin tunsin. Näitä tosiaan olisi enemmän kuin listalle mahtuu, voisi tehdä jopa ehkä TOP 50 -listan.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Chris Cleave: Little Been tarina
Mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja, jota oli kehuttu useassa blogissa ja arvosteluissa. Olihan tämä pakko lukea. Vähän aikaa meni, kun jotenkin lukeminen ei maistunut viikkoon pariin, mutta onneksi sain loppuun. Itkeä turautinkin kirjaa lukiessani muutaman kerran.
Kirjassa kielletään tai pyydetään, ettei juonesta kerrottaisi, joten en kerro, tosin se ei ole kauheasti tapaninakaan tässä blogissa. Sen verran kerron kuitenkin, että kirja kertoo Little Beestä ja englantilaisesta perheestä. Little Bee on nigerialainen pakolainen. Tarina voisi olla totta. Kirjan lopussa on useita lähteitä, josta voi päätellä autenttisuutta.
Kirja pistää miettimään, itkettää, naurattaa ja on kaikin puolin oikein hyvä kokemus. En kehu maasta taivaisiin, mutta kyllä tätä suosittelisin muillekin, enkä ihan huonoksi haukkuisi.
Kirjassa kielletään tai pyydetään, ettei juonesta kerrottaisi, joten en kerro, tosin se ei ole kauheasti tapaninakaan tässä blogissa. Sen verran kerron kuitenkin, että kirja kertoo Little Beestä ja englantilaisesta perheestä. Little Bee on nigerialainen pakolainen. Tarina voisi olla totta. Kirjan lopussa on useita lähteitä, josta voi päätellä autenttisuutta.
Kirja pistää miettimään, itkettää, naurattaa ja on kaikin puolin oikein hyvä kokemus. En kehu maasta taivaisiin, mutta kyllä tätä suosittelisin muillekin, enkä ihan huonoksi haukkuisi.
Rhyannon Byrd: Suden arvet
Viimeinen kirja tässä sarjassa ja jälleen oikein mukavaa luettavaa, sellaista ahmittavaa suorastaan. Aamuinen päänsärky johtuukin juuri tästä ahmimisesta eilen illalla.
Tarinassa kolmas ihmissusi-ihminen -pari saa toisensa tiukkojen käänteiden jälkeen. Jokainen kolmesta kirjasta on oma kokonaisuutensa, vaikka taustalla kulkeekin yhtenäinen tarina. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka lukisin näitä ns. väärässä järjestyksessä. Sarjoille tyypillistä palailua aikaisempaan löytyy kyllä.
Kyllähän tästäkin löytyy perinteiset romanttisen draaman kaaret, joten ei mitään syvällistä kannata odottaa, mutta toisaalta, eipä sitä odotakaan. Viihdettä ja ihan hyvää sellaista vielä. Olen tässä pohtinut tätä Harlekiini -kirjallisuutta ja tullut siihen lopputulokseen, että vanha sananlasku pitää paikkansa. Ei saa tuomita kirjaa kansien perusteella. Joskus ihan hyviä kirjoja löytyy ns. kioskikirjallisuudesta. Yritäessäni suorittaa klassikkohaastetta olen huomannut, että klassikot ovat toki omalla tavallaan erinomaisia, mutta niiden klassikkoasema saattaa olla syntynyt jostain ihan muusta kuin siitä, kuinka hyviä kirjoja ovat. Ainakin minun mielestäni :)
Tarinassa kolmas ihmissusi-ihminen -pari saa toisensa tiukkojen käänteiden jälkeen. Jokainen kolmesta kirjasta on oma kokonaisuutensa, vaikka taustalla kulkeekin yhtenäinen tarina. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka lukisin näitä ns. väärässä järjestyksessä. Sarjoille tyypillistä palailua aikaisempaan löytyy kyllä.
Kyllähän tästäkin löytyy perinteiset romanttisen draaman kaaret, joten ei mitään syvällistä kannata odottaa, mutta toisaalta, eipä sitä odotakaan. Viihdettä ja ihan hyvää sellaista vielä. Olen tässä pohtinut tätä Harlekiini -kirjallisuutta ja tullut siihen lopputulokseen, että vanha sananlasku pitää paikkansa. Ei saa tuomita kirjaa kansien perusteella. Joskus ihan hyviä kirjoja löytyy ns. kioskikirjallisuudesta. Yritäessäni suorittaa klassikkohaastetta olen huomannut, että klassikot ovat toki omalla tavallaan erinomaisia, mutta niiden klassikkoasema saattaa olla syntynyt jostain ihan muusta kuin siitä, kuinka hyviä kirjoja ovat. Ainakin minun mielestäni :)
keskiviikko 17. elokuuta 2011
day 03 - a song that makes you happy
Vitsit, kun muistaisi näitä biisejä, jotka saavat hymyilemään. Tarkoituksella minulla ei taida olla biisiä, jota kuuntelen silloin, kun haluaisin olla iloinen. Mutta nuoruudesta löytyy biisi, joka saa minut aina hymyilemään ja muistelemaan vanhoja aikoja. Näitä on toki useampiakin, kun ehkä ikimuistoisin on Raptorin Debi Gibson, johon ystäväni kanssa sovitimme hienot koreografiat.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
day 02 - your least favorite song
Argh, tämäkin olen melkein unohtanut. Kerran viikossa on vähän vaikea näymmä muistaa, mutta onhan tänään sentään viikon viimeinen päivä.
Tähän kategoriaan kuuluu niin paljon musiikkia, jotta yhtä on aika vaikea arpoa joukosta. Tosin yksi biisi pomppaa heti mieleen, joten olkoon se. Bryan Adams "Everything I do, I do it for you". Oksennus.
Enpä linkkaa mitään tähän kuvottavaan biisiin. Ylipäätään herran tuotanto saa pahoinvointia aikaiseksi.
Tähän kategoriaan kuuluu niin paljon musiikkia, jotta yhtä on aika vaikea arpoa joukosta. Tosin yksi biisi pomppaa heti mieleen, joten olkoon se. Bryan Adams "Everything I do, I do it for you". Oksennus.
Enpä linkkaa mitään tähän kuvottavaan biisiin. Ylipäätään herran tuotanto saa pahoinvointia aikaiseksi.
Roskisprinssi
Vähän on ollut hiljaista. Ei oikein jaksa lukea, vaikka taas keskeneräisten kirjojen kasa on kasvanut. Elokuvissa sentään jaksoin käydä.
Vanhempi tyttäreni halusi tätä katsomaan, enkä tietenkään kieltäytynyt. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta on kuulemma niin hyvä. Hyviähän Lehtisen nuorisokirjat ovatkin. Täälläkin olen muutaman esitellyt.
Elokuvana Roskisprinssi oli ihan kiva. Pääesittäjän Jon-Jon Geitelin tietyt eleet alkoivat tosin ottaa päähän, mutta muutoin ihan katsottava elokuva. Näyttelijätyö oli muilta osin aivan erinomaista. Hahmot olivat uskottavia ja huumoriakin löytyi. Suuri miinus tulee kuitenkin kielestä. Jos tapahtumat sijoittuvat Joensuuhun, niin miksi kaikki puhuivat kirjakieltä. Jos Jed on Hesasta, niin miksi vain muutamat sanat paljastivat sen. Tämä autenttisuus puuttui ja se häiritsi kyllä osittain kokemusta, sillä tarinahan perustuu kahtiajakoon pieni ja suuri kaupunki. Se häilyy taustalla koko ajan.
Mutta muuten ihan kiva.
Vanhempi tyttäreni halusi tätä katsomaan, enkä tietenkään kieltäytynyt. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta on kuulemma niin hyvä. Hyviähän Lehtisen nuorisokirjat ovatkin. Täälläkin olen muutaman esitellyt.
Elokuvana Roskisprinssi oli ihan kiva. Pääesittäjän Jon-Jon Geitelin tietyt eleet alkoivat tosin ottaa päähän, mutta muutoin ihan katsottava elokuva. Näyttelijätyö oli muilta osin aivan erinomaista. Hahmot olivat uskottavia ja huumoriakin löytyi. Suuri miinus tulee kuitenkin kielestä. Jos tapahtumat sijoittuvat Joensuuhun, niin miksi kaikki puhuivat kirjakieltä. Jos Jed on Hesasta, niin miksi vain muutamat sanat paljastivat sen. Tämä autenttisuus puuttui ja se häiritsi kyllä osittain kokemusta, sillä tarinahan perustuu kahtiajakoon pieni ja suuri kaupunki. Se häilyy taustalla koko ajan.
Mutta muuten ihan kiva.
maanantai 8. elokuuta 2011
Porispere 2011
Viikonloppu kului enemmän tai vähemmän töissä Porispere -festareilla. Koska nyt olen aloittanut myös musiikista kirjoittamisen tähän blogiin, niin jatketaanpa.
Olin siis töissä tuolla, mutta ehdin myös nauttia muutamasta huikeasta konsertista. Ensimmäinen, ja pakko sanoa, aivan huikea elämys oli Circlen konsertti. En porilaisuudestani huolimatta ollut kuullut Circlen musiikkia aiemmin, joten oli täysin avoin kaikille kokemuksille. Saapuessani alueelle oli ensimmäinen biisi jo alkanut. Lavalla oli menossa performanssi, jonka aikana muu bändi soitti samaa riffiä ja pinkkiin huppariin pukeutunut laulaja esitti soturia, tai näin itse tulkitsin tapahtuman. Jähmetyin paikalleni suu auki, enkä tässä puhu kuvainnollisesti. Lopun aikaa vain olin hämilläni, nautin loistavasta soitosta ja yllätyin joka hetki uudelleen. Minua on vaikea saada vaikuttuneeksi, mutta Circle sai.
Lauantaina näin myös FM2000:n keikan pikkulavalla, mikä oli ihan ok. Jotenkin herttaista, kun kovaa heviä vetävän yhtyeen laulaja haastaa savoksi. Mutta ihan kiva bändi. Myös Mokoma oli oikein vakuuttava, vaikka heidät olin nähnyt jo aiemmin Sonispheressa. Illemmalla esiintynyt Kotiteollisuus taas ei oikein vakuuttanut. P***u -huumori ei osunut kohdallani. Muita bändejä en lauantaina töiltäni ehtinytkään nähdä, tosin kaikki kuulin.
Sunnuntain huipennus lasten mielestä oli Hevisaurus, joka veti hyvän keikan. Jukka Pojan kuulin työpisteelle ja vaikutti oikein letkeältä. Paleface oli ennen festaria sellainen stara, jonka olen halunnut nähdä. Keikka oli ihan jees. Tosin sanoivat keikan olleen viides sillä viikolla ja se valitettavasti näkyi hienoisena väsymyksenä. Palefacen sanat ja aatteet ovat kuitenkin aivan loistavia, joten pieni väsymys ei haitannut nautintoa.
Työläiselle Porispere oli aivan loistava kokemus ja ne hetket, jolloin olin vieraana, olivat myös erittäin loistavia. Jos et siis tänä vuonna päässyt paikalle, tule ensi vuonna. Pori näyttää parhaat palansa.
Olin siis töissä tuolla, mutta ehdin myös nauttia muutamasta huikeasta konsertista. Ensimmäinen, ja pakko sanoa, aivan huikea elämys oli Circlen konsertti. En porilaisuudestani huolimatta ollut kuullut Circlen musiikkia aiemmin, joten oli täysin avoin kaikille kokemuksille. Saapuessani alueelle oli ensimmäinen biisi jo alkanut. Lavalla oli menossa performanssi, jonka aikana muu bändi soitti samaa riffiä ja pinkkiin huppariin pukeutunut laulaja esitti soturia, tai näin itse tulkitsin tapahtuman. Jähmetyin paikalleni suu auki, enkä tässä puhu kuvainnollisesti. Lopun aikaa vain olin hämilläni, nautin loistavasta soitosta ja yllätyin joka hetki uudelleen. Minua on vaikea saada vaikuttuneeksi, mutta Circle sai.
Lauantaina näin myös FM2000:n keikan pikkulavalla, mikä oli ihan ok. Jotenkin herttaista, kun kovaa heviä vetävän yhtyeen laulaja haastaa savoksi. Mutta ihan kiva bändi. Myös Mokoma oli oikein vakuuttava, vaikka heidät olin nähnyt jo aiemmin Sonispheressa. Illemmalla esiintynyt Kotiteollisuus taas ei oikein vakuuttanut. P***u -huumori ei osunut kohdallani. Muita bändejä en lauantaina töiltäni ehtinytkään nähdä, tosin kaikki kuulin.
Sunnuntain huipennus lasten mielestä oli Hevisaurus, joka veti hyvän keikan. Jukka Pojan kuulin työpisteelle ja vaikutti oikein letkeältä. Paleface oli ennen festaria sellainen stara, jonka olen halunnut nähdä. Keikka oli ihan jees. Tosin sanoivat keikan olleen viides sillä viikolla ja se valitettavasti näkyi hienoisena väsymyksenä. Palefacen sanat ja aatteet ovat kuitenkin aivan loistavia, joten pieni väsymys ei haitannut nautintoa.
Työläiselle Porispere oli aivan loistava kokemus ja ne hetket, jolloin olin vieraana, olivat myös erittäin loistavia. Jos et siis tänä vuonna päässyt paikalle, tule ensi vuonna. Pori näyttää parhaat palansa.
lauantai 6. elokuuta 2011
Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä
Tutustuin tosiaan Schenkeliin väärässä järjestyksessä. Tämä on Schenkelin esikoisteos ja Saksassa palkittu. Kirja kertoo todistajalausuntojen kautta murhasta pienessä kylässä. Murhassa tapetaan koko perhe. Lausuntojen kautta aukeaa kuvaus ankeasta perheestä, jossa on salaisuuksia vaikka muille jakaa. Mutta ovatko salaisuudet murhien syynä...
Schenkelin kirjoitustyyliä olen kehunut jo aiempien kirjojen kohdalla, eikä tämäkään jättänyt tyhjäksi. Loppu poikkesi edellisistä siinä, että murhaaja jopa taitaa paljastua. Käsittämätöntä kuinka hienoin sanankääntein saadaan luotua tunnelmaa, joka on ihan käsinkosketeltavaa. Aivan upeaa kirjoittamista ja varmasti upeaa käännöstyötä, että ollaan saatu säilymään tunnelma.
Tämä kirja sai vielä enemmän intoa lukea Schenkel saksaksi.
Schenkelin kirjoitustyyliä olen kehunut jo aiempien kirjojen kohdalla, eikä tämäkään jättänyt tyhjäksi. Loppu poikkesi edellisistä siinä, että murhaaja jopa taitaa paljastua. Käsittämätöntä kuinka hienoin sanankääntein saadaan luotua tunnelmaa, joka on ihan käsinkosketeltavaa. Aivan upeaa kirjoittamista ja varmasti upeaa käännöstyötä, että ollaan saatu säilymään tunnelma.
Tämä kirja sai vielä enemmän intoa lukea Schenkel saksaksi.
torstai 4. elokuuta 2011
Day 1 - your favorite song
Lempibiisi vaihtelee päivittäin, mielialoittain ja muistin mukaan. Biisi, johon en koskaan kyllästy ja joka saa useimmiten tipan linssiin ja fiiliksen jotenkin kaihoisaksi on Mucc ja Ame no orchestra. Japanilaista ja sellaista ihanasti kasvavaa.
Yksi musiikki viikossa -haaste
Bongasin tällaisen haasten Mari A:n blogista ja pakkohan siihen oli lähteä mukaan. Vaikka tässä blogissa en musiikkia olekaan käsitellyt omana otsikkonaan, on musiikki minulle suunnattoman tärkeää ja pyrin käymään konserteissa aina, kun raha- ja lastenhoitotilanne antaa periksi, mikä ei valitettavasti ole usein. Onneksi on Spotify.
Tässä haasteessa valitaan asioita yksi viikossa, joten kestoa tulee.
Aloitetaan uudessa postissa. Ohessa aiheet:
day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year
Tässä haasteessa valitaan asioita yksi viikossa, joten kestoa tulee.
Aloitetaan uudessa postissa. Ohessa aiheet:
day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year
tiistai 2. elokuuta 2011
John Verdon: Numeropeli
Pitihän tämäkin lukea, kun Facebook on ollut mainoksia täynnänsä ja monesta blogista ja muusta tuutista olen kirjasta lukenut. Odotuksien voi siis sanoa olleen korkealla aloittaessa.
Tarina kertoo eläkkeelle jääneestä poliisista, jolta vanha ystävä pyytää apua saamiensa outojen kirjeiden tulkinnassa. Tarinan alku on hyvin omaperäinen. Murhaaja on älykäs ja myös lukija ihmettelee, miten kaikki voikaan olla mahdollista. Erittäin hyvät asetelmat siis. Kirjan alkuosa ei pettänyt odotuksia, vaan oli osittain jopa huimempi, mitä kuvittelin.
Jotenkin kuitenkin kävi niin, että ainakin omasta mielestäni kaikki hieman tylsistyi. Loppuosa ei ehkä ollutkaan enää niin yllättävää ja loppuratkaisu ei ollut oikeastaan lainkaan yllättävä. Kirjan jaksoi kuitenkin lukea vallan mainiosti ja siinä oli hienosti rakennettu päähenkilöiden sisäistä maailmaa. Pohdintoja pään sisällä oli paikoin ehkä liiaksikin, mutta ne olivat suhteellisen kiinnostavia.
Tämähän oli kirjailijan ensimmäinen teos ja sellaisenaa ihan hyvä. Rima on jotenkin vain noussut niin korkealle, että loistavaa kirjaa saa taas hakea. Saman ongelman/ilmiön olen huomannut leffojen kanssa tai sitten minusta on tulossa vain vanhemmiten rutisija, joka löytyy joka asiasta vain niitä negatiivisia piirteitä.
Tarina kertoo eläkkeelle jääneestä poliisista, jolta vanha ystävä pyytää apua saamiensa outojen kirjeiden tulkinnassa. Tarinan alku on hyvin omaperäinen. Murhaaja on älykäs ja myös lukija ihmettelee, miten kaikki voikaan olla mahdollista. Erittäin hyvät asetelmat siis. Kirjan alkuosa ei pettänyt odotuksia, vaan oli osittain jopa huimempi, mitä kuvittelin.
Jotenkin kuitenkin kävi niin, että ainakin omasta mielestäni kaikki hieman tylsistyi. Loppuosa ei ehkä ollutkaan enää niin yllättävää ja loppuratkaisu ei ollut oikeastaan lainkaan yllättävä. Kirjan jaksoi kuitenkin lukea vallan mainiosti ja siinä oli hienosti rakennettu päähenkilöiden sisäistä maailmaa. Pohdintoja pään sisällä oli paikoin ehkä liiaksikin, mutta ne olivat suhteellisen kiinnostavia.
Tämähän oli kirjailijan ensimmäinen teos ja sellaisenaa ihan hyvä. Rima on jotenkin vain noussut niin korkealle, että loistavaa kirjaa saa taas hakea. Saman ongelman/ilmiön olen huomannut leffojen kanssa tai sitten minusta on tulossa vain vanhemmiten rutisija, joka löytyy joka asiasta vain niitä negatiivisia piirteitä.