day 09 - a song that you can dance to

Aikaisemmin rakastin bilettämistä ja etenkin tanssimista. Nykyään en enää jaksa, kun on vanha ja väsynyt, on vanha ja väsynyt. Tanssia kuitenkin voi vaikka kotona, autossa hiljaa hytkyen tai vaikka kävellessä, sillai sisäisesti. Tanssiahan voi ihan mitä biisiä hyvänsä. Ei sen väliä, onko biisi tarkoitettu tanssimiseen vai ei.

Onkin nyt vaikea valita, koska vaihtoehtoja on satoja ja aina, kun on vaihtoehtoja liikaa, tuntuu, että pääni surraa tyhjyyttään.

Päässä kuitenkin alkoi soimaan My Chemical Romance ja Planetary GO! Ei tosiaan ihan tanssimusiikkia, mutta loistavaa musiikkia yhtä kaikki ja hyvin tanssittavaa, livenä suorastaan huikeaa.

P.C.Cast & Kristin Cast: Valittu

Yön talo -sarjan kolmas kirja kehittää kimuraisia kuvioita ja kuljettaa tarinaa harppauksen eteenpäin. Tämä oli mielestäni ehkä paras tähän astisista, vaikka nämä nyt eivät tosiaan ole mitään huippukirjallisuutta.

Zoey kasvattaa voimiaan ja taiteilee kolmen pojan loukossa. Ylipapitar paljastaa ilkeän puolensa. Zoey joutuu valehtelemaan ystävilleen pelastaakseen parhaan  ystävänsä. Entinen vihamies paljastuukin hyväksi tyypiksi. Melko tyypillistä tämän tyyppisille kirjoille. Juoni on kuitenkin ihan mukava ja jokainen osa osaa jättää haluamaan lisää, niin tämäkin. Kuinka käy Zoeylle ja hänen rakkauksilleen.

Jotenkin on taas sellainen kausi, että mieli karttaa älykästä kirjallisuutta ja annan sen tehdä niin. Luetaan, mitä mieli halajaa. Kesken on toinen vampyyri/ihmissusi kirja, jonka toivon saavani loppuun vielä tämän viikon aikana. Ainakaan ei tarvitse omia murheitaan murehtia, kun lukee sellaista, mikä tapahtuu aivan jossain muualla. Sitä pidän, ainakin itselleni, yhtenä lukemisen tärkeimpänä funktiona.

Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura

Odotan uutta Lehtolaista aina kuin kuuta nousevaa. Usein olen ollut tyytyväinen, mutta joskus, niin kuin nyt, joudun pettymään, ainakin vähän.

Kirja jatkaa henkivartija Hiljan tarinaa. Pidin ensimmäisestä kirjasta, pidin toki tästäkin, mutta kirjassa oli muutamia seikkoja, jotka tekivät siitä sekavan ja ei niin hyvän. Tuntui kuin juoni olisi kääntyillyt sinne tänne, eikä mitään oikein viety loppuun. Lieneekö trilogian kolmas osa selittävä tekijä? Suuri osa kirjasta tuntui olevan ns. turhaa selitystä ravintolan perustamisesta.

Ärsyttäviä oikeinkirjoitusvirheitäkin löytyi, siivoaja, eikö nimike ole siivooja. Ainakin omaan silmään tuo otti ärsyttävästi ja ihan oikeasti pienensi lukunautintoa. Muutamassa muussakin kohdassa oli huonoa kieltä ja väärän persoonan käyttöä. Ei voi edes kääntäjää kirota.

Lehtolaiselle tuttuun tapaan kirjassa vilahtivat biisit ja sienet sulassakin sovussa. Näistä olen pitänyt Maria Kallio -kirjoissa, mutta jotenkin tässä ne tuntuivat väkisin väännetyiltä. Olen kenties liian kriittinen yhtä lempikirjailijaani kohtaan.

Ihan kiva kirja kuitenkin kokonaisuutena on, mutta tuntuu tosiaan hyvin sellaiselta välikirjalta, jolla ei itsessään välttämättä ole kovinkaan suurta arvoa, vaan kuljettaa tarinaa eteenpäin kohti viimeistä, jossa salaisuudet sitten paljastuvat, näin ainakin toivon.

day 08 - a song that you know all the words to

Voihan apua. Olen todella surkea muistamaan mitään ulkoa, tosin pystyn opettamaan tunteja ilman muistiinpanoja ja luetella ulkoa monia asioita, mutta runojen, laulujen, elokuvien vuorosanojen, kirjan pätkien ulkoaoppiminen ei vain ole mun juttu. Toisaalta, en niitä juurikaan tarvitse mihinkään.

Lauluista osaan ulkoa toki tuutulauluja, joita laulan lapsilleni ja paljon erilaisia lastenlauluja. Omista lempibiiseistäni osaan ulkoa vain muutamia, jos edes niitä kokonaan. Mukana pystyn laulamaan, mutta jos käsky kävisi aloittaa biisi tässä ja nyt, niin ei onnistuisi.

Aikoinaan kuitenkin tuli luukutettua Juliet Jonesin Sydäntä todella paljon, joten heidän biisejään osaan useammankin ulkoa, tämä ehkä se suosikkini Rakkauslaulu.

Aivan ihana, kuten kaikki Julietit.

P.C.Cast & Kristin Cast: Petetty

Kirja kuuluu Yön talo -sarjaan ja on sarjan toinen osa. Luin ensimmäisen osan varmaan noin vuosi sitten ja se oli mielestäni ihan kiva. En näitä jatko-osia ihan kauhealla innolla ole metsästänyt, mutta kun kirjastossa osuivat silmiin, niin pakkohan se oli lainata.

Tarina sijoittuu Yön taloon, joka on merkityille, tuleville vampyyreille tarkoitettu koulu. Täällä he oppivat tavoille ja valmistautuvat muutokseensa. Kaikkea kummallista ja kauheaa tapahtuu tietenkin. Pääosassa on Zoey, tyttö, jolla on erityisiä ominaisuuksia. Hänellä on myös monta poikaa kuvioissa. Hyvin tyypillistä romantiikkaa ja teiniangstia, mutta ihan kivasti kirjoitettuna.

Sarja on mielestäni ihan kiva, niin tämäkin kirja. Kirja on nopea lukea ja ihan suhteellisen kiehtova. Viittaukset elokuviin ovat mukavia, kuten myös julkisuuden henkilöihin. Vähän erilainen vampyyrikirjasarja, jossa on ehkä hitunen Harry Potteria.

Michael Pollan: Oikean ruoan ohjeet - syöjän käsikirja

Kirja sisältää 64 ohjetta oikeanlaiseen syömiseen. Ohjeet perustuvat isoäitien viisauteen ja ovat helppoja toteuttaa valintoja tehdessä. Kirjassa ei ole ruokaohjeita eikä se muutenkaan opasta mitenkään syvemmälle ruoan maailmaan. Ohjeita on selitetty auki, mutta ei mitenkään kovin syvällisesti.

Paras ohje oli mielestäni ohje numero 21: Tuote, jolla on sama nimi kaikilla kielillä, ei ole ruokaa. (Esim. Big Mac, Pringles). Pitää aika hyvin paikkansa. Toinen, josta erityisesti pidin oli ohje numero 36: Älä syö muroja, jotka värjäävät maidon.

Ohjeita noudattamalla varmasti elää terveellisesti ja hyvin. Ohjeet ovat maalaisjärkeä ja hauskoja, niiden selitykset tuovat tieteellisen pohjan ajattelulle.

Kiva kirja, jota voin oikeasti suositella kaikille, jotka syövät eli kaikille :) Kirja on nopea lukea ja siitä saa vinkkejä oman syömisensä kehittämiseen.

Heather Graham: Kuolema tanssilattialla

Edelliset kirjat olivat sen kovia kokemuksia, että väliin piti taas lukea tällainen välipalakirja.

Kirja on Harlekiini-sarjan Bestseller-osastoa. Tarina sijoittuu tanssikouluun, jonka henkilökunnasta yksi kuolee, lisäksi lähistöllä on kuollut ihmisiä, joilla on yhteyksiä tanssikouluun. Yksityisetsivä alkaa tutkia kuolemia ja rakastuu samalla tanssinopettajaan, joka on sekä yksi epäillyistä että uhkan alaisista.

Jännitystä ja romantiikkaa siis höystettynä tanssilla. Päässäni soi koko ajan Murder on the dancefloor -biisi. Ihan kiva ajanviete ja välipala siis.

Le Havre

Kävinpä taas vaihteeksi elokuvissa tai no, ei voi sanoa taas.

Kaurismäki on tehnyt hienoja elokuvia ja tätä uuttahan on nyt hypetetty ympäri Eurooppaa ainakin ja tällä viikolla valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksikin, eikä tavallaan syyttä.

Elokuva on kaunis kaikessa rumuudessaan. Se on hienovarainen ja luottaa näyttelijöiden ammattitaitoon. Pidin kovastikin.

En ole analyyttinen, enkä osaa sanoa hienoja, syviä ajatuksia elokuvasta, mutta minulle elokuvan sanoma oli, että ihmeitä tapahtuu. Lisäksi se on kertomus ihmisten hyvyydestä, vaikkakin myös julmuudesta.

Mielenkiintoinen ainakin, jos ei mitään muuta. Kaurismäen elokuvista pitävät, varmasti pitävät tästäkin. Elina Salo oli mielestäni loistava, kuten myös pääosaa näytellyt ranskalaisnäyttelijä Andre Wilms.

Muoks. Tähän on pakko linkittää loistava artikkeli Hesarista http://www.hs.fi/matka/Kaurism%C3%A4en+katoava+Le+Havre/a1305545732997

day 07 - a song that reminds you of a certain event

Tämä on tosi helppo, kerrankin. Olisin voinut laittaa tähän myös tuon The Curen biisin, joka soi siis ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin, mutta vielä vahvempi tunne tapahtumasta tulee seuraavasta biisistä.

Luin ensimmäisiä Harry Pottereita kuulokkeet korvilla ja kuuntelin tällöin repeatilla 3 doors downin levyä. Näistä tiukimmin Harry Pottereihin kiinnittyy Kryptonite. Aina sen kuullessani muistan tuon hetken, kun luin Harry Potteria ja olin ihan toisessa maailmassa.

Gabi Köpp: Kunpa en olisi ollut tyttö

Ensimmäinen kirja Koululaisen tietohaasteeseen. Tarina toisesta maailmansodasta ja puna-armeijan vangiksi joutuvasta tytöstä. Tarina on koskettava kertomus seksuaalisesta väkivallasta ja sen tuottamasta häpeästä ja pelosta. Kirja ei mässäile yksityiskohdilla, eikä itse tekoja edes kuvailla. Järkytystä aiheuttaa, kuinka helposti aikuiset naiset kavaltavat nuoren tytön, joka näin joutuu väkivallan kohteeksi.

Kirja on ajatuksiaherättävä ja tavallaan myös järkyttävä. Se perustuu kirjoittajan päiväkirjamerkintöihin. Se kertoo häpeästä, joka oli unohdettava, josta ei saanut puhua.

Kirjan lopussa on tietoisku naisten kohtaloista sodassa. Se ei ole kaunista luettavaa ja sitä tapahtuu juuri nytkin jossainpäin maapalloa. Vaikea kuvitella, miten ahdistavaa onkaan olla tuollaisen väkivallanteon kohteena ja miten elää sen kanssa.

David Nicholls: Sinä päivänä

Tämä kirja on kehuttu ja luettu monessa blogissa. Nythän elokuvakin on jo tulossa.

Sinä päivänä kertoo tarinan kahdesta ihmisestä aina samana päivänä 20 vuoden ajan. Saamme siis kurkistaa heidän elämäänsä vain päivän vuodesta. Mielenkiintoinen rakenne siis ja myös onnistunut.

Aluksi minua häiritsi selkeä televisiomaisuus, mutta sen yli päästyäni aloin nauttia lukemisesta. Pidin viittauksista musiikkiin ja kirjoihin. Näin tätä lukiessani esim. Lolita -kirjan kaupassa ja sehän nostatti hymyn huulille.

Kirja on surullinen, naurattava ja tavallaan aivan ihana. Loppu ei ollut mieleeni, ei sen vuoksi, että se ei ollut onnellinen, vaan tavallaan se jotenkin lässähti.

Suosittelen kyllä kirjaa, sillä se on mielenkiintoinen ja mukavasti kirjoitettu. Nyt, kun tiedän, ketkä näyttelevät elokuvassa, pystyn myös tavallaan samaistamaan heidät rooleihinsa, paitsi, että Dexter on vaaleahiuksinen.

J.R.Ward: Sitomaton rakastaja

Tässä kirjassa on huonoa vain nimi. Toki nimi tulee suorana käännöksenä englannista, mutta jotenkin tuo sitomaton on vain mielestäni huonoa suomea. Pieni kielipoliisi heräsi jo kirjaa tilatessa.

Viides kirja Mustan Tikarin Veljeskunnasta vie taas veljien tarinaa eteenpäin. Tällä kertaa on kyseessä Vishousin tarina. Samaa taattua laatua kuin aikaisemmatkin. Olen tätäkin kirjaa lukenut englanniksi ja täytyy myöntää, että suomennos on jälleen oikein erinomainen (lukuunottamatta tuota nimeä).

Tarinan juonihan näissä on suunnilleen sama. Veljeskunnan jäsen rakastuu, tulee vastoinkäymisiä, mutta lopuksi kaikki on aivan loistavasti. Tässä kirjassa käy toki näin, mutta muutamalla erittäin kiinnostavalla käänteellä höystettynä.

Se, mikä tämän erotti toisista sarjan kirjoista, on lesserien näkökulman puute. Muissa kirjoissahan on kerrottu väliin aina tapahtumia lessereiden puolelta, mutta ei tässä kirjassa, vaikka ne tässäkin vilahtelevat toki. Tavallaan sitä kaipasi, mutta toisaalta oli kiva, kun ei ollut.

Kuuma, seksikäs, synkkä ja romanttinen, siinä ehkä tämänkertaiset adjektiivit kuvaamaan kirjaa. Suosittelut taas kaikille kuuman romantiikan ja vampyyrien ystäville. Sivuja sellaiset 586, mutta aika äkkiä tämän ahmaisi ja haluaa vielä lisää.

Daniel Kehlmann: Maine

Tämä kirja on kirja, johon en olisi tarttunut ilman tätä blogia ja sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Tämä on myös kirja, jota en ehkä olisi kuvitellut lukevani yhdeltä istumalta. Mielestäni kirjaa kuvaa parhaiten siitä löytyvä vuorosana:

 "Tarinoita tarinoiden sisällä olevissa tarinoissa. Ei tiedä koskaan, missä toinen loppuu ja toinen alkaa! Todellisuudessa ne kaikki limittyvät toisiinsa. Vain kirjoissa ne ovat siististi erillään."

Aivan upeasti sanottu ja sitä tämä kirja on. Tarinoita, jotka limittyvät toisiinsa ja vain tässä kirjassa erillään, todellisuudessa tapahtuisivat samanaikaisesti, päällekäin. Oikeastaan rakenne on loistava.

Schenkelin ja Abedin jälkeen uskallan tarttua saksalaiseen kirjallisuuteen entistä helpommin. Näissä kaikissa on jotain yhteistä, vaikka ovatkin tavallaan hyvin kaukana toisistaan. Saksalaisuus paistaa läpi ja minusta se on tosi hyvä juttu, ainakin itse pidän siitä.

Tämä kirja jättää nyt hiljaiseksi, mutta toi taas lisää ajateltavaa ja pohdittavaa. Varsin erinomainen teos.

Lars Kepler: Paganini ja paholainen

Ruotsalaista jännitystä ja jatkoa hyvälle Hypnotisoijalle. Tämä oli mielestäni jopa parempi.

Joona Linna on sympaattinen hahmo ja siis tässäkin teoksessa päähenkilö tai henkilö, jonka varaan kirjasarjaa rakennetaan. Hyvältä vaikuttaa ainakin tähän asti. Joona on inhmillinen, toki hänellä on menneisyyden haamuja, kuten jokaisella hyvällä rikosetsivällä, mutta haamut on jätetty vielä tässäkin kirjassa melkoisen taka-alalle, tosin niistä annetaan jo vinkkejä eli ehkä koko tarinakin joskus paljastuu.

Pidin kirjasta todella paljon. Pidin Paganini viittauksista. Muistan tehneeni joskus kouluun esitelmän Niccolo Paganinista ja tämän vuoksi jo tämä teema tuntui hyvin kotoisalta. Paganini ja hänen sopimuksensa paholaisen kanssa on vertauskuva, johon kirjan tapahtumat tukeutuvat ja toistavat tavallaan tätä teemaa, hyvin onnistuneesti. Oikeastaan kertaakaan noin 600 sivun aikana ei tullut olo, että ei jaksa lukea, päinvastoin olisin halunnut ahmia kirjan siltä istumalta, mutta se ei nyt ollut realistista.

Loppua lukiessani mietin onko tämä nyt sellainen töks-loppu, mutta ei ollut, vaikka tavallaan juoni loppui melko tylysti, oli kirjan lopussa kuitenkin vielä kerrottu jokaisen henkilön osalta loppu tai jonkun uuden alku. Tätä voi kyllä suositella kaikille dekkarifaneille, sen verran hyvää meininkiä on. Näistäkin on jo suunnitteilla elokuva, mielenkiintoista tutustua siihen aikoinaan sitten.

day 06 - a song that reminds you of somewhere

Tätä mietin hetken aikaa, mutta loppujen lopuksi valinta oli helppo kuin mikä.

Suurena jääkiekkofanina ja etenkin Ässät-fanina Isomäen jäähalli tulee aina mieleen seuraavasta biisistä. Samalla muistuu mieleen tuoksut hiki, makkara, lämpö, kylmyys ja ilmassa tuntuvat jännitys ja odotus. Kylmät väreet suorastaan kulkevat, kun tätä kuuntelee. Kyseessä on Emerson, Lake & Powell ja Touch and go. Ässien jäälletulobiisi.

Huikeutta.

Anne Stuart: Auringonlaskun varjot

Taidan olla tällainen välipalaihminen. Tässäkin kyseessä jälleen Harlekiini-välipala.Oikein mukava sellainen, pienellä kummitustwistillä.

Tarina siis kertoo yllättäen jälleen naisesta ja miehestä, vanhasta talosta, kummituksista, vanhoista kaunoista, rikoksista ja rakkaudesta. Villejä käänteitä, romantiikkaa, jännitystä, sitä tämä kirja sisältää.

Sanoisin siis, että ihan kiva.

Merlin Lovelace: Vakoojan matkassa

Välipalakirja, tällaiseksi näitä Harlekiini -kirjoja kutsuisin. Mukava, pikainen poistuminen arjesta. Ei suurta pohdintaa, ei ehkä suuria tunteitakaan, vaan mukavaa, harmitonta viihdettä. Tämä kuuluu siis tähän kategoriaan.

Ostin taas näitä pinon kirpparilta, kun kirjoja sai syntisen edullisesti 3 kpl 2 euroa. Jotenkin tuollainen hinta on jo kirjojen aliarvostamista, sillä samasta pokkarilaarista löytyi muitakin kuin vain nämä Harlekiini-romaanit. Enpä kuitenkaan valita.

Kirjassa nuorta naista epäillään syyttä vakoojaksi ja hänen peräänsä lähetetään CIA-tyyppinen poliisi, joka tietenkin varjostustoimeksiantonsa aikana rakastuu naiseen. Tarina sellainen tuttu ja turvallinen, käänteet myös. Näitä onkin siksi kiva lukea, kun tavallaan tietää, mitä tapahtuu ja kuka rakastuu kehenkin.