Haastevastauksia

Haasteita ei olekaan vähään aikaan tullut blogiini, joten oli oikein mukavaa saada Katrilta haaste. Tarkoituksena on vastata minulle esitettyihin kysymyksiin, mikä on aina kivaa.

Kysymykset ja vastaukset ovat seuraavat:

Mikä on kaikkien aikojen huonoin lukemasi kirja?

En lue huonoja kirjoja loppuun asti, jos vain suinkin pystyn välttämään. Mieleen on painunut kuitenkin yksi kirja, jonka jostain syystä luin loppuun, vaikka teos oli melkoista silkko. Tästä löytyy hyvin monisanainen postauskin. Pahinta on, että kyseinen kirja on myös hyllyssäni. Näitä keskeneräisiä kirjoja on todella paljon vuosittain, osa niistä on oikeasti huonoja, osa ei vain minun juttuni, mikä ei ole sama asia.

Mihin muiden kovasti kehumaan kirjaan olet ollut eniten pettynyt?

Viimeisinpänä tulee mieleen S.J. Watsonin Kun suljen silmäni. Luin teoksen loppuun, mutta en mitenkään pystynyt hehkuttamaan. Toinen mieleeni juolahtava on Gillian Flynnin Gone Girl, jonka oikein hankin hehkutusten vuoksi, mutta jota en yksinkertaisesti saanut loppuun.

Mitä kirjaa et osaa kuvitella koskaan lukevasi? Miksi?

Haluaisin sanoa, että sellaista kirjaa ei ole, mutta Hobitti on ehkä sellainen. Olen yrittänyt ja yrittänyt lukea Tarua sormusten herrasta jo ainakin 3 kertaa, mutta en vain saa millään itseäni innostumaan.


Mitä kirjaa uskaltaisit suositella lähes kenelle tahansa?
Vaikea kysymys, sillä tiedän, että jokainen meistä on omanlaisensa lukija, mutta ehkäpä esim. Arthur Conan Doylen Baskervillen koira voisi olla sellainen tai George Orwellin Eläinten kapina tai sitten Christie.

Ketkä ovat kolme lempikirjailijaasi?

Blogihan kuvaa vain hyvin lyhyttä ajanjakso luku-urassani ja olen toki sinäkin aikana saanut uusia lempikirjailijoita, moniakin. Mietin nyt tässä niitä, jotka ovat olleet rinnallani jo vuosia tai sellaisia, jotka ovat vain tyrmänneet minut taidoillaan.
1. L.M. Montgomery (etenkin Anna-ystävämme, onhan tyttäreni nimikin Rilla)
2. Tuomas Vimma (uusi löytö, jota oikeasti haluaisin kenties vihata, mutta kuitenkin rakastan)
3. Kaari Utrio (tulee kausia, jolloin Utrion kirjat täyttävät kaiken ajan, hienoa ajankuvausta ja rohkeita naisia)

Mitkä ovat kolme oman kirjahyllysi rakkainta tai tärkeintä teosta?

Eric Knight: Lassie palaa kotiin (vanha painos sieltä jostain 40-50 -luvulta, varma itkettäjä)
Walter Tevis: Musta kuningatar (teki suunnattoman vaikutuksen nuorempana, onneksi sain itselleni)
E.M.Hull: Sheikki (yksi lempikirjojani, omistan tästä vanhan 1930-luvun painoksen ja uudemman myös)

Mitä kirjaa himoitset itsellesi tällä hetkellä eniten?

Yritän olla himoitsematta mitään, mutta nyt tekisi niin mieli japanilaista virkkauskirjaa, ihan sama mitä.

Millaiset aiheet tai teemat saavat sinut herkästi tarttumaan kirjaan?

Romantiikka tietenkin, kun katsoo lukemiani kirjoja. Toinen maailmansota on ollut myös yksi teemoista, joita olen lukenut paljon ennen blogin aloitusta. Käsityöt, lähinnä lankatyöt. Vanha painos, kulunut pinta, keltaiset lehdet saavat tarttumaan ja tuoksuttelemaan vanhan kirjan tuoksua. Hyllyssäni on paljon kirjoja 1900-luvun alusta ja 1800-luvun lopusta.

Oletko koskaan saanut fyysisiä oireita (esimerkiksi pahoinvointia) jonkun lukemasi kirjan vuoksi?
Jotenkin McCarthyn Tie saa olon vieläkin ahdistuneeksi. En ole kyennyt katsomaan kirjasta tehtyä elokuvaa. Mutta fyysisiä oireita en ole saanut ainakaan muistaakseni. Olen todella herkkä ja joudun pohtimaan usein kykenenkö lukemaan kirjan, jotta se ei henkisesti jäisi vainoamaan.

Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?
Tähän olisi kiva vastata, että jonkun hienon klassikon, mutta luulen lukevani Kindleltä jonkun teiniromantiikkahömpötyksen myös seuraavaksi, sitä häpeilemättä. 


Haastan vastaavasti seuraavat blogit seuraavin kysymyksin:

http://kirjus.blogspot.fi/
http://katinkankirjasto.blogspot.fi/
http://kirjahullunpaivakirja.blogspot.fi/
http://booklovin11.blogspot.fi/

Mikä kirja palaa mieleesi säännöllisin väliajoin?
Minkä kirjan toivoisit mahdollisimman monen lukevan?
Kenen kirjahahmon kanssa haluaisit olla parhaita kavereita tai kenen haluaisit olla poikaystäväsi/miehesi?
Mikä on vakavin kirja, jonka olet lukenut?
Mikä kirja kuvaa sinua parhaiten lukijana?
Mikä on noloin kirja, jonka olet lukenut?
Oletko lukenut kirjan, jota vanhempasi tai isovanhempasi ovat suositelleet? Minkä ja mitä pidit?
Ketkä ovat 3 lempikirjailijaasi ja miksi?
Varhaisin kirjamuistosi?
Minkä kirjan olet aina halunnut lukea, mutta et ole lukenut vielä?

Jennifer L. Armentrout: Opal

Taas huomio niille, jotka aikovat lukea sarjaa, älä lue enempää...

Onyxin lopussa Daemonin kaksoisveli Dawson palasi ihmisten ilmoille. Tämä teos on pyhitetty Dawsonin parantaman Bethin noutamiselle DODin parista tai tämä on pääjuoni, johon yhdistyy niin monta sivujuttua, että ah. Daemon ja Katy ovat nyt täysin omistautuneet toisilleen. Dawson on palannut, mutta ei ole entisensä. Blake palaa ja kertoo tietävänsä, missä Beth on. Vaikka kukaan ei luota Blakeen, päättävät kaikki lähteä mukaan Bethin ja Chrisin (Blaken luxen) pelastusoperaatioon. 

Onyx on luxenien kryptoniitti eli heikkous. Opal taas voimistaa luxenien voimia. Tämä selviää kuitenkin todellisesti vasta tämän kirjan kuluessa ja on lopun kauheudessa suuressa roolissa. Ensimmäinen pelastusoperaatio epäonnistuu, mutta päätetään järjestää toinen. Tätä varten koko pelastusjoukon tulee pyrkiä saamaan itselleen siedätystä onyxia kohtaan. Suuri osa kirjasta pyöriikin tämän ympärillä. Aivan kirjan lopussa alkaa toinen pelastusoperaatio, joka menee pieleen ja Katy jää vangiksi DODin tukikohtaan. Loppu on aivan raastava. Latasin jo sarjan neljännen osan Kindlelleni enkä oikein osaa päättää aloitanko sen vai jatkanko Academya. Myös se on raastavaa. 

Raastavaa on myös se, että olen ladannut koneelleni viimeisten 4 päivän aikana ainakin 10 kirjaa. Mistä ihmeestä löydän aikaa lukea. Viikonloppu meni parisuhdetta hoitaessa, joten lukeminen jäi pienemmälle ja arki painaa nyt päälle. Voisinpa jäädä täysiaikaiseksi lukijaksi...

En niin paljon pitänyt tästä teoksesta kuin aiemmista. Se oli sarjan pakollinen väliteos, jossa tarinaa kuljetettiin lähinnä eteenpäin ja pedattiin tulevien osien tapahtumia. High hopes kohti tulevaa.

M. J. McGrath: Jään muisti (äänikirja)

Ostin äänikirjan Elisa kirjasta hintaan 4,90. Tarjous on muuten voimassa vielä tämän kuun loppuun. Kuuntelin autossa kännykän Elisa kirja -sovelluksen ja  bluetoothin kautta. Toimivuus oli suht ok, mitä nyt ajoittain paikka katosi, kunnes tajusin kirjanmerkin käytön. Oletettavasti ongelma on kännykässäni, tuo Lumia ei ole ihan parhain mahdollinen. Sinänsähän tuo sovellus on erittäin mainio, sillä pystyn kuuntelemaan kirjoja missä vain kännykkäni kautta. Ei enää cd-sotkuja. Aion varmasti hankkia Elisalta lisää äänikirjoja, hyvin mielenkiintoisia tarjouksia on nytkin helmikuun puoleenväliin. Kirjaston kirjat olen aika paljon kuunnellut ja uutuudet kiertää kuitenkin melko hitaasti.

Sitten itse kirjaan. Olen McGrathin uusinta hipelöinyt kirjastossa, mutta en ole ottanut mukaani, enkä tiedä otanko tämänkään jälkeen, vaikka pidin kyllä kirjasta. Kirjan sijoittuu Arktikselle Pohjois-Kanadaan, Grönlannin rajan tuntumaan. Tapahtumapaikka on aivan ihana ja sen kuvaus on tehty taiten. Kirjan päähenkilö Edie Kiglatuk on inuiti, tosin puolet hänestä on kalunaatia eli valkoista. Hän elää kuitenkin hyvin paljon inuiti-perintöjen mukaan ja kunnioittaa luontoa. Omassa yhteisössään pienessä pohjoisessa kylässä hän on ulkopuolinen. Hän on metsästäjä. Edie opastaa kalunaateja retkille jään keskelle. Eräällä tällaisella opastuksella toinen opastettavista kuolee laukaukseen. Asia pyritään lakaisemaan maton alle ja Ediekään ei taistele vastaan, kunnes myös toinen kalunaat kuolee ja myös Edien poikapuoli Joe. Edie alkaa epäillä, että kaikki ei ole miltä näyttää. Edien tutkimukset vievät hänet Grönlantiin ja keskelle venäläisten ja amerikkalaisten energiayhtiöiden välistä taistoa. Taustalla häilyy ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset herkälle Arktikselle.

Itse jännitysosa pääsi vauhtiin melko myöhään, mutta jostain syystä sekään ei haitannut, sillä luonnon ja perinteisten tapojen kuvaus oli myös kiinnostavaa. Lopputulemaa en täysin arvannut ja sekin on hyvä juttu. Edien ja Derekin, Derek on paikallinen poliisi, edesottamukset tosiaan jatkuvat myös uudemmassa teoksessa. Ehkäpä heidän välinen kipinänsäkin leimahtaa. Kipinä oli kuitenkin erittäin pieni ja laiha sivujuonne.

Eniten pidin kirjassa juuri inuitien elämäntavan ja Arktiksen luonnonolojen kuvauksesta. Olin melko hämmentynyt saadessani selville, että kirjailija itse ei ole inuit, vaan asuu Lontoossa. Tietenkään autenttisuudesta ei voi olla varma, mutta minulle ainakin upposi. Kirjassa on käytetty myös inuitin -kielisiä sanaparsia, jotka toimivat erinomaisesti. Kirja on teemaltaan hyvin ajankohtainen, kun miettii vaikka Greenpeacen kampanjaa ja huolta Arktista kohtaan. Huoli on varmasti perusteltu ja täytyy myöntää, että huolta tunnen itsekin. Toivotaan, että raha ei vie voittoa, sama ajatus oli myös tässä kirjassa ja loppu hyvin paljon tämän ajatuksen mukainen.

Lukijana kirjassa oli Tuija Kosonen, joka alussa ärsytti todella paljon. Hänen lukemisensa tuntui ajoittain hieman lässyttävältä ja s suhisi paikoin, mutta ei missään tapauksessa kuitenkaan huonoimpia lukijoita, vaan ihan siedettävä.

Oikein miellyttävä kokemus moninpuolin.

Jennifer L. Armentrout: Onyx

Koukussa, kyllä. Hyvin tiukasti vieläpä. En vähään aikaan lukenutkaan näitä paranormaaleja teinikirjoja, tuli jotenkin yliannostus, mutta nyt olen taas niin koukussa. Onyx jatkaa siitä, mihin Obsidian päättyi, joten jos haluat säilyttää jännityksen, älä lue enempää.

Daemon paransi Katyn ensimmäisen kirjan lopussa ja nyt Katy saa tuntea parantamisen sivuoireet. Hän huomaa omaavansa taitoja, joita luxenit osaavat. Hänen on/off -ajatuksensa Daemonista sekoittavat pään ja niinpä, kun kaupunkiin tulee uusi poika Blake, ei Katy pysy poissa. Pian kuitenkin Katylle selviää, että Blake ei ole kuitenkaan vain normaali poika. Daemon pyrkii osoittamaan Katylle kiintymystään, mutta voiko Katy luottaa. DOD on myös tiukasti paikalla eli tämähän on valtion muukalaisiin keskittyvä organisaatio. Kuka onkaan suurin vihollinen?

Ihanaa tässä kirjassa kaiken muun lisäksi oli se, että Katy kirjabloggaus nousee isompaan rooliin. Hänen rakkautensa kirjoihin korostuu. Sitä tuntee melkein kuin olisi itse kirjassa, vain muutaman kymmenen vuotta nuorempana.

Selkä vain paranee, kun lukee näin ihanaa angstailua. Alienienit saavat vapaasti vielä minut mukanaan, jos ovat näin ihania. Tämä kirja on oikeasti sellainen "page turner", vaikka Kindlellä luinkin. Jokainen luku päättyy niin ärsyttävästi, että huomaa sanoneensa itselleen "vain yksi luku" jo monta kertaa ja sitten onkin jo liian myöhäistä. 

Latasin jo seuraavan osan. Huomaan maksavani mielellään hyvistä kirjoista, mutta niiden löytäminen ei aina ole helppoa. Goodreads on kyllä hyvä paikka toisaalta, vaikka ajaakin lukemattomiin kirjahankintoihin. Suosittelen sekä Goodreadsia että tätä kirjaa.

Jennifer L. Armentrout: Obsidian

Tätä kirjaa Katinka suositteli minulle toisen postauksen kommenteissa. En sitten voinut itselleni mitään, vaan latasin Kindleen. Selkäni sanoi eilen naks ja nyt makailenkin pari päivää kotosalla, aivan yksin. Mikäs sen mukavampaa kuin lukea kirjoja. Kindlellä lukiessa saa sängyssäkin paljon paremmin asennon, eikävätkä kädetkään puudu. Balsamia selkäkivulle siis.

En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä en ole koskaan ollut superkiinnostunut alieneista, paitsi ehkä Roswellin tyypeistä (tarkoitan siis ihanaa teinisarjaa). Jotain samaa tässäkin oli. Lisäksi mieleen puikahti ajoittain ihan väkisin myös Twilight-sarja, sillä jotain samaa, vaikka aivan eriä tässä oli. Seuraavan juoniselostuksen kohdalla voitte olla kanssani eri mieltä tai sitten samaa.

Katy muuttaa senior vuoden alussa uudelle paikkakunnalle äitinsä kanssa. Paikka on ihan toisella puolen Amerikkaa, eikä Katy tunne ketään. Hänen naapurissaan asuu kaksi kaunista nuorta Dee ja Daemon. Pian käy ilmi, että he eivät ole mitään ihan tavallisia nuoria, vaan avaruusolentoja, jotka ovat saapuneet maahan Luxen-planeetalta, koska tämä planeetta tuhoutui. Heitä ajaa takaa joukko toisia muukalaisia. Pienessä kaupungissa on syystä ja toisesta joukko muukalaisia. He ovat toinen toistaan kauniimpia ja pitävät yhtä, koulussakin istuvat samassa pöydässä. Nämä tosin syövät ja paljon. Katy joutuu tähän muukalaisten välienselvittelyyn. Hän vihaa Daemonia tai sitten ei. Luvassa on yliluonnollisuutta ja tuota tunteiden vuoristorataa.

Enkä voi sanoa muuta kuin että tämä oli oikein hyvä tapa viettää sairasloma. Hinta Amazonissa oli 2.99 ja teos on hintansa väärti. Tässä naputtelun lomassa tuli klikattua Osta myös seuraavalle osalle, hintaan 4.99. Huomenna vielä ainakin annan selkäni toipua.

Kiitos jälleen Katinka.

Penelope Douglas: Until you

Bully  oli ihana. Tämä on tarinan toinen puoli.

Pohdin muutaman tovin ennen kuin latasin kirjan. Kyse ei ollut hinnasta, vaan ehkä enemmänkin periaatteesta. Kuitenkin Bully jäi mieleeni ja häiritsemään. Latasin ensin Samplen, enkä sen jälkeen enää voinut vastustaa. Ja olen onnellinen, että en voinut.

Jared on se ns. paha poika, kiusaaja. Tate ja hän ovat olleet lapsuuden ystäviä, kunnes Jaredille tapahtuu jotain, jotain, jonka vuoksi hän haluaa häätää läheltään sen, jota rakastaa eniten, Taten. Rakkaus on heikkous, näin Jared sen näkee. Jared ei kuitenkaan pysty taistelemaan tunteitaan vastaan, mutta voiko Tate luottaa enää häneen kaikkien loukkausten jälkeen ja pystyykö Jared avaamaan sydämensä täysin. 

Tapahtumat olivat tuttuja Bullysta, mutta tämä on ihan eri kirja kuitenkin. Ja se oli niin hyvä juttu. Rakastuin koko tarinaan vielä enemmän, kun sain toisenkin näkökulman. Sitä en osaa sanoa, onko tarina uskottava, mutta jotain erityisen herttaista tässä on. Jotain sellaista, mikä saa vaihtamaan sivua nopeammin ja sydämen pakahtumaan. 

Olen tässä lukemisen lomassa pohtinut, miksi taas uppoudun näin hullun lailla näihin YA-kirjoihin. Ehkä syy olivat syntymäpäiväni, taas lähempänä eläkeikää, tosin siihen vielä aikaa. Sitä ehkä aina joskus kaipaa takaisin tuonne 18 vuoden ikään tai sitten oikeastaan ei. Kun kirjoitetaan nuorista, voivat tunteet olla absoluuttisia, mielipiteet mustavalkoisia ja ongelmat suuria. Se ei tunnu epäuskottavalta, ei ainakaan niin paljon kuin, jos kyseessä olisi 40 vuotiaat.

Nämä kirjat saavat sydämen ja kropan lämpiämään. Oma kulta tuntuu entistä kultaisemmalta ja elämä jotenkin aikuiselta. Siksi ne ovat myös huumetta aivoille ja ruokaa sielulle.

Tammikuun romanttiset

Ajattelin postata näitä Kindle-kirjojani osan tällä tavoin kerran kuussa. Tähän kokoan niitä, jotka eivät ole ehkä olleet oman postinsa arvoisia tai joista ei juurikaan olen paljon sanottavaa.

Bella Andre: One perfect night

Tyttö ja poika kohtaavat laskettelurinteessä. Kohtaaminen on lyhyt, mutta vaikuttava. Kumpikin alkaa etsiä toista. Poika pyytää yhden yön, jonka aikana hän voisi kertoa kuinka paljon hän rakastaa. Tyttö on kokenut kurjia, eikä luota miehiin. Riittääkö yksi täydellinen yö? Tällainen tusinaromaani, mutta tulipa luettua. Viihdytti hetken, mutta ei juurikaan jättänyt suurta muistijälkeä. Tämä oli ilmainen Kindle-kirja.

J. Lynn: Wait for you

Avery on kokenut hyväksikäyttöä bileissä 14 vuotiaana. Hän on ahdistunut ja muuttanut kauas kotoa collegeen. Ensimmäisenä päivänään hän kirjaimellisesti törmää Camiin, komeaan nuoreen mieheen, jolla on oma salaisuutensa suojeltavanaan. Cam hullaantuu Averysta, joka ei kuitenkaan lämpeä Camin deittipyyntöihin. Hän ei uskalla. Uskaltaako Avery ikinä luottaa mieheen, rakastaa, harrastaa seksiä...

Tämä teos itse asiassa imaisi mukanaan ja oli ihan hyvä. Eihän tämäkään nyt mikään suuri kirjallinen merkkiteos ollut, mutta tarina oli mukava ja siinä oli elämänmakua. Teoksesta on tehty myös versio Camin näkökulmasta, mutta tällä kertaa taidan skipata sen, sillä ei tämä nyt niin innostava ollut. Suosittelen kuitenkin katerorian young adult contemporary romance ystäville. Tästä teoksesta maksoin huimat 0,99 euroa Amazonissa. Hintansa väärti ilman muuta.


Laura Kaye: Hearts in Darkness

Nainen ja mies, hissi, sähkökatko, pimeys. Näistä aineksista koostuu tämä kirja, jossa ns. paha poika tapaa kiltin tytön yllättävässä tilanteessa. Poika ei ole niin paha kuin ulkonäkö antaisi uskoa, tyttö ei taas ole niin kiltti kuin hänen ulkomuotonsa näyttää. On kuitenkin pilkkopimeää ja nainen ja mies tutustuvat vain keskustellen. Näin syntyy kiintymys, himo ja tietynlainen yhteys.

Tästä kirjasta ei oikeastaan ole paljon sanottavaa. Kolmannes siitä on aika lailla tiiviisti esileikkiä ja kiihkeää tunnelmaa. En vain lämmennyt millään tavoin ;).


Tammara Webber: Easy


Tämän kirjan hankkimista pohdin tovin, sillä hinta oli kuitenkin 13 euroa, mutta koska kirja oli Goodreadsissa monen listan kärjessä, pakkohan se oli ostaa ja lukea. Ihan ok tämä oli, mutta täytyy myöntää, että petyin kuitenkin. Monta muuta edullisempaa luettuani, en ihan päässyt sisälle teokseen. Hahmot olivat sekavia ja ohuita.

Jaqueline on tullut collegeen poikaystävänsä perässä, mutta poikystävä jättää hänet. Eräänä yönä hän joutuu lähes raiskatuksia, jollei paikalle olisi ilmaantunut salaperäinen Lucas, joka pelastaa hänet. Pikku hiljaa Lucas täytyy hänen ajatuksensa, mutta on myös toinen Landon, joka saa Jaquelinen sydämen sykkimään.

Kirja on enemmänkin tarina selviytymisestä, siitä kuinka nainen oppii puolustamaan itseään, mutta onhan siinä romantiikkaakin. Olisin niin halunnut suinpäin hullaantua, mutta en. Luin toki kirjan ahmien illassa, mutta ei se auta. Päälimmäinen tunne on hienoinen pettymys.


Kirsty Moseley: Always you

Nyt pitää sanoa, että jopa tuo pari euroa oli liikaa. The boy who sneaks my room oli ihan hyvä, mutta tämä. Niin kaukana todellisuudesta ja melkoisen kliseinen. Jälleen lapsuuden ystävät rakastuvat, mutta sen jälkeen mennään metsään, kun mennään naimisiin Vegasissa alaikäisenä ja muutetaan pois kotoa. Joitain hyviä juttuja tässäkin oli, mutta kokonaisuus oli kyllä melko typerryttävä. Lähinnä siksi, että kaikki kirjassa oli epäuskottavaa ja todella ärsyttävää. Baby -sanan käyttö oli tässä ylitsepursuvaa. En voi suositella.


Colleen Hoover: Finding Cinderella

Tämä oli ns. novella eli noin 100 sivuinen tarina. Kyseessä on sivujuonne kirjaan Hopeless. Hopeless on luvun alla. Tämä oli kuitenkin aivan itsenäinen teos. Tyttö ja poika tapaavat pimeässä siivouskomerossa pari kertaa. He viettävät herkkiä hetkiä ja avautuvat tavalla, jota kumpikaan ei ole tehnyt aiemmin. Eivätkä siis näe toisiaan vain kuulevat ja tuntevat. Sitten he eivät enää tapaa. Vuotta myöhemmin he tapaavat tietämättä olevansa juuri nämä kaksi, rakastuvat. Tulee mutkia matkaan ja ah... Onnellinen loppu.

Tämä oli nopeasti luettu, eikä mitenkään kummallinen. Ehkä saisi enemmän irti, jos Hopeless olisi jo luettu tai sitten ei.

Kirsty Moseley: The boy who sneaks my bedroom window

Nyt alan jo huolestua. Lukeminen on kuin ilmaa, pakko saada koko ajan lisää. Luin taas yömyöhään, vaikka tiesin aamulla kellon soittavan kuudelta. En vain pysty lopettamaan. Eilisen päivän olin nenä kirjassa kiinni tai oikeammin Kindlessäni. En vain pysty tekemään mitään muuta.

Tämä teos on saanut Goodreadsissa hyviä arvioita, joten uskalsin sijoittaa siihen huimat 2,99 euroa. Jälleen kerran reilusti vastinetta rahoilleni. Sivujahan näissä kirjoissa on kuitenkin ihan mukavasti tässäkin 250 ja monessa yli 300. Tällä kertaa tarina on kirjan nimestä huolimatta tai juuri siitä syystä aivan elämänmakuinen ja kuitenkin niin ihana. En kyllä usko, että ihan juuri näin voisi tapahtua todellisuudessa, mutta väliäkö tuolla.

Amber ja Jake joutuvat lapsena isänsä hakkaamaksi ja hyväksikäyttämäksi. Naapurin poika Liam ryömii eräänä iltana Amberin huoneeseen lohduttamaan pikkutyttöä. Tästä alkaa heidän jokaöinen nukkumisjärjestelynsä. Tähän ei liity seksiä tai mitään, vaan vain lohtua ja rauhaa. Aika kuluu ja Amber on 16 vuotias, Liam pari vuotta vanhempi. Yhä edelleen he nukkuvat öisin yhdessä, mutta päivisin Liam on koulun suosituimpia poikia, jolla on naisia joka sormelle ja Amber ei voi sietää häntä, vai voiko? Onko öisin häntä lohduttava Liam kuitenkin sama myös päivisin ja miksi tämä on öisin kiltti ja herttainen ja päivisin ilkeä. Tästä lähdetään ja oih, mihin päästäänkään.

Tässä kirjassa käsitellään vaikeita asioita kuten perheväkivaltaa ja insestiä sekä näistä selviytymistä. Toki kirjassa on rakkautta teinien tapaan ja bileitä yms, mutta kuitenkin pohjimmiltaan tämä on jonkinlainen selviytymistarina ja hyvä sellainen.

Järki sanoo, nyt lopetat ja otat aikuisten kirjan käteen, mutta sormi ehti jo tilata seuraavan. Mutta antaa mennä, jos meno maistuu.

Penelope Douglas: Bully

Anteeksi vain, mutta olen nyt löytänyt uudelleen tämän genren ja se yksinkertaisesti imaisee mukaansa. Jälleen löytö Goodreadsin listoilta. Amazonista tämä latautui Kindlelleni muutamassa sekuntissa hintaan 0,99 euroa. Huippulöytö jälleen sanoisin.

Tate ja  Jared olivat parhaita ystäviä, kunnes jotain tapahtui ja Jaredista tuli Taten kiusaaja. Tate lähtee vuodeksi vaihtoon ja palaa takaisin toisena ihmisenä. Ihmisenä, joka ei enää vain ota vastaan kiusaamista, vaan iskee takaisin. Miksi Jared muuttui? Voiko ihminen, joka on rakastanut pian vain vihata? Niin ihanan tuskallinen kirja, jossa vain odotti, mitä sivun takana luuraa.

Mietin ensin, että josko olisin lykännyt tämän vain kimppapostaukseen, jota olen valmistellut, mutta tässä teoksessa on kuitenkin jotain. Se sai minut (vanhan ämmän) huokailemaan näiden 18 vuotiaiden ongelmien kanssa ja tuntemaan tuota nuoruuden ehdottomuutta sekä rakkaudessa että vihassa. Tähän kirjaan niin kuin rakastuin jälleen. Olen selkeästi flow tilassa näiden kirjojen kanssa ja se tuntuu niin loistavalta, että eihän sitä voi lopettaa ennen kuin kyllästyy täysin.

Tällä hetkellä taitaa olla trendinä kirjoittaa tarinoista kaksi puolta tai jopa useampi, sillä tästäkin teoksesta on tehty myös Jaredin versio. Vielä harkitsen sen lataamista. Tänään Kindlelleni latautui kuitenkin jo useita uusia kirjoja.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille teinihömpän ystäville. Aivan ihanaa ajankulua. Jotenkin nuo pahat pojat saavat sydämen hakkaamaan ihan samalla tavoin kuin silloin nuorena.

Jo Nesbø: Poliisi (äänikirja)

Aloitin kaiken väärinpäin. Tämä on ensimmäinen Nesbøni ja lukaisin jostain, että tätä ei kannata lukea, jos ei ole lukenut aiempia. Itsehän en neuvoja kuuntele ja kirja toimi hyvin ilman ennakkotietojakin. Vahingosta tosin viisastuneena kannoin eilen kotiin kassillisien Nesbøn kirjoja ja tänään laitoin varaukseen loput. En tiedä kyllä luenko aikajärjestyksessä, mutta saas nähdä.

Harry Hole oli minulle vain nimenä tuttu. Tiesin, että sellainen poliisisarja on olemassa, mutta enpä muuta. Hole oli virkistävä tuttavuus, vaikka tässä kirjassa hän onkin selvinpäin ja huumeitta, joita olen ymmärtänyt muissa kirjoissa riittävän. Harry on opettajana poliisikoulussa, kunnes Osloa alkaa riivata sarjamurhaaja, joka murhaa poliiseja rikospaikoilla, joilla tehtyä rikosta ei ole selvitetty. Harryn tuttu (näin oletan) tutkimusryhmä alkaa tutkia murhia ja heillä tuntuukin olevan sopiva rikollinen. Kaikki ei käy kuitenkaan yhteen. Harryn mukaantulo muuttaa tutkimuksen suuntaa ja pian Harry huomaa itsekin olevansa vaarassa samoin kuin kaikki muut poliisit.

Kirja ikäänkuin jakautuu kahtia. Alussa on mysteerimies sairaalassa ja jahdataan sekä häntä ampunutta miestä ja poliisimurhaajaa. Sitten tapahtuu jotain ja Harry tulee kuvioihin ja kirja muuttuu. Siittä tulee henkeäsalpaava. Aivan loistava. En pitänyt kirjan alkuosasta, mutta loppu imaisi mukanaan aivan täysin. Onneksi annoin mahdollisuuden.

Ainut, mikä lähes pilasi koko nautinnon oli Jarmo Mäkinen. En pitänyt hänen lukemisestaan viimeeksikään, mutta tämä kirja oli yhtä tuskaa. Tiedän kirjassa olleen kappalejaon, mutta tyyppi ei edes vetänyt henkeä lauseiden välillä ja välillä taas piti taukoja kesken lausetta ilman edes pilkunpaikkaa. Ei näin ei ei ei. Onneksi kirja on loistava, joten Mäkinenkään ei pystynyt tuhoamaan nautintoa. Aion kuitenkin vältellä kaikkia kirjoja, joita hän lukee, jollen tiedä, että kirja itsessään kantaa. Aivan päinvastainen reaktio kuin Lars Svedbergillä, jonka lukemana varmaan arvonlisäverolakikin saisi sukat pyörimään jalassa. 

Toivon nyt vain, että saan saman fiiliksen tuosta Nesbøn kirjojen pinosta, joka on valloittanut kirjastohyllyni toistaiseksi. Tänään anoppi oli tuonut laatikollisen kirjoja, koska viimeeksi sain lähes sydänkohtauksen hänen kertoessaan vieneensä kasseja kirjoja roskikseen. Se oli lähes henkilökohtainen solvaus.

Jamie McGuire: Walking disaster

Pidin niin paljon McGuiren kirjasta Beautiful disaster ja tämä on tarina kerrottuna kirjan miespuolisen päähenkilön silmin. Pidin tästä myös ja aika paljonkin, vaikka tavallaan juoni oli jo tuttu. Kuitenkin näkökulma oli täysin eri. 

Travis "Mad Dog" Maddox on kova jätkä, jolla on ollut ikävä äitisuhde tai oikeastaan äiti kuoli ennen kuin suhdetta syntyi, mutta Travis on päättänyt olla rakastamatta ketään, kunnes hän törmää Abbyyn. Hän yrittää taistella vastaan, mutta Abby vie hänen sydämensä. Kaikki ei kuitenkaan käy kuten elokuvissa on matkassa on vielä monta mutkaa ennen kuin hän saa Abbyn omakseen. Sen verran voi paljastaa, sillä eihän lukemisessa olisi muuten mieltä. Onnellinen loppu on oltava tämänkaltaisissa kirjoissa.

Olen hangannut hieman vastaan mieliteolleni hankkia McGuiren loputkin teokset Kindleeni luettavaksi. Hinta ei ole se juttu, mutta ehkä hangoittelen vielä hetken vastaan, sillä kannoin eilen kassillisen Jo Nesbon kirjoja. Päätin lukea kaikki Harry Holet eli hieman eri genreä kuin tämän teoksen nuori aikuinen romantiikka.

Suosittelen kuitenkin tätä, mutta etenkin tuota Beautiful Disasteria, jos kaipaa sellaista huokailua herättävää teosta.

Uuno Kailas: Novelleja

Uuno Kailas on lempirunoilijani. Hänen runonsa Pallokentällä oli varmaan viidennen luokan äidinkielen kirjassani ja siitä lähtien olen palannut hänen runojensa pariin. Jostain bongasin tämän kirjan. En ollut tiennyt Kailaan kirjoittaneen myös novelleja, joten yllätys oli iloinen. Iloinen ei olen sana, joka kuvaa tätä teosta. Ennemminkin ahdistava, painostava, harhainen...

Teos on täynnä sairautta, harhoja, kuolemaa. Se ei ole teos, joka saa hyvällä tuulelle, aivan päinvastoin. Mutta se on kuitenkin teos, joka saa miettimään, pohtimaan. En oikein tiedä, millaisen olotilan kirja jätti, ehkä kaipaavan ja samalla säälivän. Säälivän, koska Kailas oli hieno ihminen, empaattinen, huolimatta sairaudestaan. Hän taisteli omien mörköjensä kanssa ja hävisi ottelun. Hän on kuitenkin kirjoittanut monen suomalaisen sydämeen ikuisiksi ajoiksi. 

Kirjan novellit sisältävät kaikki yhteisen teeman, kuoleman, joka häilyy taustalla. Ehkä vähiten kuolema on läsnä ensimmäisessä novellissa Nämä kaksi jalkaa eivät sovi minulle, joka saa palaamaan jälleen pallokentän laitaan. Poikanen on kasvanut mieheksi ja saanut jalkansa korjatuksi. Ruumiinvamman korjaaminen ei kuitenkaan korjaa sielua. Sama teema on muutoinkin läsnä novelleissa, joissa sairaus runtelee ja raatelee, mutta helpostusta ei löydy.

Kirjassa on 12 novellia, jotka jäävät jäytämään mieleen. Mielenkiintoista on, kuinka tuoreilta novellit tuntuvat lähes 80 vuoden jälkeen. Osassa niissä on aistittavissa lähes maagisen realismin aineiksia huoreineen ja aaveineen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, mutta ei päivän piristäjä. Kovinkaan monta novellia ei pysty lukemaan kerralla, sen verran intensiivisiä ne ovat. 

Pitänen hetken taukoa ennen kuin sieppaan Kailaan runoja hyllystäni, sillä nyt kaipaan jotain hieman positiivisempaa ja iloisempaa.

Kirjan on kustantanut SanaSato, joka oli minulle uusi tuttavuus, mutta joka on tehnyt julkaisemalla tämän teoksen palvelun kotimaiselle kirjallisuudelle.

Jamie McGuire: Beautiful disaster

Olen rakastunut, olen huumaantunut, ihan sekaisin. Löysin listan Goodreadsista, siellä on muuten ihania kirjalistoja sadoittain, huumaavia. Niiden kanssa voi viettää tuntikausia ja yhä edelleen löytää uutta. Mutta siis selailin listoja ja törmäsin listaan Bad boys meet the virgins. Kyllä vain... Kukapa voisi vastustaa tuollaisen listan lukemista. Tajusin, että en edes ollut lukenut kovinkaan monta kyseiseen listaan kuuluvaa kirjaa, joten pakkosivistys oli paikoillaan. Valitsin listan toisen kirjan, sillä Fifty shades ei ehkä kuitenkaan ole minun juttuni, ja päädyin tähän teokseen. Ja voih... en enää kestä valvottuja öitä. Tämä oli niin ns. page turner, että oikein pahaa tekee.

Abby on siis toinen, se neitsyt ja hän on tullut opiskelemaan kauas kotoaan, jotta voisi jättää kaikki pahat muistot ja aloittaa alusta. Travis MadDog Maddox on se paha poika, joka on maannut jokaisen tytön kanssa ja tienaa rahansa laittomissa tappeluissa. Kuinkas ollakaan nämä kaksi tapaavat ja kemiat kohtaavat. Seuraa räiskyvää rakkautta, jossa mennään suuntaan jos toiseen. Molempien kokemukset aiheuttavat epävarmuutta ja epäonnistumisia. Rakastaako toinen todella vai ei... Huoh...

Näin, kun tarinan kirjoittaa auki, se vaikuttaa ihan samalta kuin tusinat muutkin kirjat, kuitenkin tässä on taas sitä jotain. Jotain, mikä saa sormen painumaan kovemmin lukulaitteen pintaan ja kärsimään väsymyksestä. Jotain, mitä saa sydämen lyömään nopeammin ja tuo sellaisen kokonaisvaltaisen rauhan, enkä tarkoita tällä seksikohtauksia... Niitäkin on tottakai, mutta ovat kaukana pääosasta. Itse asiassa se ns. sexual tension ei tässä kirjassa pidä mielenkiintoa yllä, vaan jokin aivan muu.

Ja nyt kauhistuttava tosiasia, maksoin kirjasta lähes 7 euroa ja olen erittäin tyytyväinen ostokseeni, vaikka se onkin nyt ollut Kindle-urani kallein. Aion myös maksaa kirjailijan toisesta teoksesta, joka itse asiassa on kirjoitettu Travisin näkökulmasta eli sama tarina, toinen näkökulma. Tämä oli siis Abbyn näkökulmasta.

Ihana fiilis, olen täynnä energiaa ja lukuhaluja. Voi, kun tällaisena pysyisi aina.

Mitä aion lukea vuonna 2014????

Retorinen kysymys kenties tai sitten pyrin haastamaan kuitenkin itseni. Mennyt vuosi meni lukemisen osalta alaspäin, vaikka muutamia vuosia roikkuneita kirjoja sainkin kenties luettua. Sain uusia ystäviä mm. Tuomas Vimmasta ja Karo Hämäläisestä ja parista ulkomaalaisesta naisesta. Uudet ystävät ovat aina kivoja. Tänä vuonna aion saada myös uusia ystäviä ja tavata vanhoja, siksipä päätin tehdä ihan räätälöidyn haasteen itselleni ja tämän yritän myös saavuttaa.

Vuonna 2014 haastan itseni lukemaan seuraavia kirjoja ja aihealueita:

I ainakin 2 tietokirjaa (käsityökirjoja ei lasketa)

II 1 elämänkerran

III 3:n minulle entuudestaan tuntemattoman kotimaisen kirjailijan teosta

IV 1 lukemattoman Waltarin

V ainakin 4 ns. klassikkoa, jotka voin valita vaikka Keskisuomalaisen listalta tai joltain muulta klassikkolistalta

VI ainakin 4 kirjaa hyllyistäni (eivät saa olla samoja kuin edellisessä kohdassa, sillä klassikoita olen myös jemmannut)

VII ainakin 3 kotimaista sarjakuvaa

VIII yhden runokirjan

IX yhden kirjan, jonka olen jättänyt kesken

X yhteensä aion lukea 100 kirjaa (haasteista kertyy 20)

Näillä sivistän jopa itseäni ja jätän riittävästi liikkumatilaa.