Sainpas lopetettua vuoden muuhun kuin hömppään. Tämä kirja tarttui mukaan kirjaston uutuushyllystä, ehkä kannen perusteella, ehkä takakannen kiinnostavan tekstin. On välillä ihan mysteeri, mitkä kirjat houkuttavat lukemaan. Kannella ja takakannen tiedoilla on yllättävänkin suuri vaikutus välillä ja ajoittain taas ottaa mielummin mukaan kirjoja, joita verhoaa jonkinlainen salaperäisyyden verho.
Koivisto on minulle täysin uusi tuttavuus, toisaalta tämä on hänen toinen kirjansa, joten pitkää tuttavuussuhdetta ei ole vielä edes voinut luoda. Kirja oli todella kiinnostava ja luin sen lähes yhdeltä istumalta, mitä nyt parit paukut kävin paukuttelemassa lasten kanssa välillä.
Kirja kertoo ihmisistä, nuorista, joilla on lapsena ollut kova kohtalo, mikä on yhdistänyt heidän elämänsä. Kirjassa edetään usealla eri aikatasolla lapsuudesta aikuisuuteen, pääpaino on kuitenkin noin 25-vuotiaissa, jolloin elämässä tapahtuu jotain merkittävää, rikos. Kuka on ollut osallisena ja kuka on pettänyt kenet vai onko kukaan pettänyt. Siinä kysymyksiä, joihin etsitään vastauksia.
Kirja on todella kiinnostava. Lapsuuden kohtaukset ovat ahdistavia ja melkein tulee olo, että ei halua edes lukea kohtia, joissa lapsia kohdellaan kaltoin, kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja uskottavia. Kaikkea ei kerrota, vaan lukija saa itsekin päätellä tapahtumien kulkua ja se sopii tähän kirjaan todella hyvin.
Fiilikset ovat todella ristiriitaiset näin lukemisen jälkeen. Oliko kirja hyvä vai vain kiinnostava. Elokuvamainen se ainakin oli, mikä näkyi nimenomaan henkilöhahmojen rakentamisessa. Täytynee lukea Koiviston esikoisteos myöskin, sen verran kiinnostava kirjailija on kyseessä. On hienoa myös itsessäni, kun huomaa rohkeutta tarttua tuntemattomaan kirjaan ja kirjailijaan, sitä ei aina ole löytynyt.
lauantai 31. joulukuuta 2011
Michelle Willingham: Salakavala sydän
Tämä kirja aloittaa käsittääkseni McEganin -saagan, joten olisi pitänyt lukea ennen edellistä, toisaalta kirjoja yhdistää vain nimi ja paikka, joten eipä paljon haittaa ole "väärässä" järjestyksessä lukemisesta.
Kirja sijoittuu 1100-luvulle, mikä on ollut minulle aina sellainen vaike vuosisata tai ylipäätään keskiajalle sijoittuvat kirjat. Jotenkin ne eivät ole houkutelleet yhtä lailla kuin vaikka 1700-luvulle sijoittuneet. No, luettua tuli ja sisälsihän tämäkin kuumia tunteita, kieltäytymistä, jännitystä ja romantiikkaa. Iseult on lupautunut toiselle miehelle, kun rakastuu Kieraniin, orjaan, joka ei kuitenkaan ole oikeasti orja. Siinä sellainen pikasisältö kirjasta.
Edellisen Willinghamin tapaan tämä oli ihan kiva luettava, mutta täytyy myöntää, että ei niin kiinnostava kuin aiempi. Jotenkin naiseuden nappula -käsite ei sopinut kirjan ilmapiiriin ja teki siitä jotenkin tahattoman koomisen. Kuumat kohtaukset menettivät hieman kuumuuttaan kyseisen käsitteen kautta. Ehkä kyseessä oli lapsus kääntäjän puolelta.
Jotenkin ahdistavaa päättää lukuvuosi tällaiseen mitäänsanomattomaan kirjaan, mutta minkäs teet. Ehkä aloitan ensi vuoden laadukkaammalla...tai sitten en.
Kirja sijoittuu 1100-luvulle, mikä on ollut minulle aina sellainen vaike vuosisata tai ylipäätään keskiajalle sijoittuvat kirjat. Jotenkin ne eivät ole houkutelleet yhtä lailla kuin vaikka 1700-luvulle sijoittuneet. No, luettua tuli ja sisälsihän tämäkin kuumia tunteita, kieltäytymistä, jännitystä ja romantiikkaa. Iseult on lupautunut toiselle miehelle, kun rakastuu Kieraniin, orjaan, joka ei kuitenkaan ole oikeasti orja. Siinä sellainen pikasisältö kirjasta.
Edellisen Willinghamin tapaan tämä oli ihan kiva luettava, mutta täytyy myöntää, että ei niin kiinnostava kuin aiempi. Jotenkin naiseuden nappula -käsite ei sopinut kirjan ilmapiiriin ja teki siitä jotenkin tahattoman koomisen. Kuumat kohtaukset menettivät hieman kuumuuttaan kyseisen käsitteen kautta. Ehkä kyseessä oli lapsus kääntäjän puolelta.
Jotenkin ahdistavaa päättää lukuvuosi tällaiseen mitäänsanomattomaan kirjaan, mutta minkäs teet. Ehkä aloitan ensi vuoden laadukkaammalla...tai sitten en.
torstai 29. joulukuuta 2011
Michelle Willingham: Mies soturin hahmossa
Selkeästi olen ollut lukemisen puutteessa ollessani sairas. Nyt ei tee mieli kuin lukea ja ahmia tekstiä. Niinpä tuli luettua tänään vielä kolmaskin kirja loppuun. Tämä jälleen Harlekiini-teoksia.
Kirjoittaja on ihan uusi tuttavuus, mutta hyvin mielenkiintoinen. Kirja sijoittuu 1100-luvun Irlantiin. Tämä jo itsessään saa miettimään uljaita kelttejä villavaatteissaan heilutellessaan kirveitä ja kyllä, sitähän tämäkin kirja on tulvillaan. Normanniprinsessa naitetaan vasten tahtoaan kelttikuninkaalle myös vastoin tämän tahtoa. Miehen mieltä vaivaavat toisaalta vastuu ja kunnia omaa klaaniaan kohtaan, toisaalta heräävä rakkaus ja himo kiellettyä normannivaimoa kohtaan. Vaimo taas haluaisi olla oikea kuningatar ja rakastuu kuin rakastuukin mieheensä. Kiellettyä himoa, rakkautta, sotaa ja hyvin kuumia tunteita on tämä kirja pullollaan.
Täytyy myöntää, että pidin tästä kovasti ja lukiessani en voinut olla jälleen pohtimatta sitä, miksi itsekin syyllistyn Harlekiini-kirjojen vähättelyyn. Siis nämähän on tehty tietynlaiseen fiilikseen, romantiikan nälkään, huokailun kaipuuseen ja itse ainakin tarvitsen juuri tällaista aika ajoin ja melko useinkin, jos luettujen listaa katselee...
Onneksi ostin samalla toisenkin saman kirjoittajan kirjan, joka sattumalta kertoo vielä tämän kirjan sankarin veljestä, joten tätä samaa on vielä saatavilla. Taidan myös tarvita sitä vielä ainakin yhden kirjan verran ennen siirtymistä ainakin osittain "vakavampaan" kirjallisuuteen.
Kirjoittaja on ihan uusi tuttavuus, mutta hyvin mielenkiintoinen. Kirja sijoittuu 1100-luvun Irlantiin. Tämä jo itsessään saa miettimään uljaita kelttejä villavaatteissaan heilutellessaan kirveitä ja kyllä, sitähän tämäkin kirja on tulvillaan. Normanniprinsessa naitetaan vasten tahtoaan kelttikuninkaalle myös vastoin tämän tahtoa. Miehen mieltä vaivaavat toisaalta vastuu ja kunnia omaa klaaniaan kohtaan, toisaalta heräävä rakkaus ja himo kiellettyä normannivaimoa kohtaan. Vaimo taas haluaisi olla oikea kuningatar ja rakastuu kuin rakastuukin mieheensä. Kiellettyä himoa, rakkautta, sotaa ja hyvin kuumia tunteita on tämä kirja pullollaan.
Täytyy myöntää, että pidin tästä kovasti ja lukiessani en voinut olla jälleen pohtimatta sitä, miksi itsekin syyllistyn Harlekiini-kirjojen vähättelyyn. Siis nämähän on tehty tietynlaiseen fiilikseen, romantiikan nälkään, huokailun kaipuuseen ja itse ainakin tarvitsen juuri tällaista aika ajoin ja melko useinkin, jos luettujen listaa katselee...
Onneksi ostin samalla toisenkin saman kirjoittajan kirjan, joka sattumalta kertoo vielä tämän kirjan sankarin veljestä, joten tätä samaa on vielä saatavilla. Taidan myös tarvita sitä vielä ainakin yhden kirjan verran ennen siirtymistä ainakin osittain "vakavampaan" kirjallisuuteen.
Candace Camp: Itsenäinen nainen
Pokkareita 3 kpl /2 euroa. Voiko olla ostamatta...ei todellakaan. Olkoonkin, että suurin osa mukaan tarttuneista oli näitä Harlekiini-pokkareita, mukana oli Atwood ja Polvakin. Näistä kenties myöhemmin lisää.
Candace Camp kirjoittaa Harlekiinin historiallinen -sarjaan. Tämäkin kirja sijoittui 1800-luvun Englantiin. Siinä lapsuuden ystävinä ja toistensa tukena olleet mies ja nainen tapaavat vuosien jälkeen. Auttaaksen naisen ahdingosta mies pyytää tätä vaimokseen ilman tunnesiteitä tai velvoitteita. He palaavat sukukartanoon, jonka valtias mies nyt on. Tapahtuu murha ja entisyyden haamut pääsevät liikkeelle. Mies ja nainen yrittävät kieltää tunteensa, turhaan. Tähän kuuluu nyt syvä huokaus...
Mitä voisin sanoa muuta kuin, että kiva romanttinen kirja. Vähän erilainen lähestymistapa varmisti kiinnostuksen ja ylläpiti lukuinnostuksen sen pari tuntia, jota tällaisen kirjan lukeminen rauhaisassa nurkassa vaatii. Ajatuksia herättäneen Sinisalon jälkeen oli todella rentouttavaa lukea taas ihan vain tällaista hömppää. Ihanan syntisen aivot narikkaan kirjallisuutta.
Candace Camp kirjoittaa Harlekiinin historiallinen -sarjaan. Tämäkin kirja sijoittui 1800-luvun Englantiin. Siinä lapsuuden ystävinä ja toistensa tukena olleet mies ja nainen tapaavat vuosien jälkeen. Auttaaksen naisen ahdingosta mies pyytää tätä vaimokseen ilman tunnesiteitä tai velvoitteita. He palaavat sukukartanoon, jonka valtias mies nyt on. Tapahtuu murha ja entisyyden haamut pääsevät liikkeelle. Mies ja nainen yrittävät kieltää tunteensa, turhaan. Tähän kuuluu nyt syvä huokaus...
Mitä voisin sanoa muuta kuin, että kiva romanttinen kirja. Vähän erilainen lähestymistapa varmisti kiinnostuksen ja ylläpiti lukuinnostuksen sen pari tuntia, jota tällaisen kirjan lukeminen rauhaisassa nurkassa vaatii. Ajatuksia herättäneen Sinisalon jälkeen oli todella rentouttavaa lukea taas ihan vain tällaista hömppää. Ihanan syntisen aivot narikkaan kirjallisuutta.
Johanna Sinisalo: Lasisilmä
Tämän vuoden 130. luettu kirja. Ensi vuonna en pääse lähellekään, sillä aloitan uuden työn vuoden alussa.
Olen rakastunut Sinisalon tyyliin kirjoittaa, tyyliin luoda fantasiaa arkipäivään. Tämä kirja ei ehkä sisällä fantasiaa, mutta on kuitenkin erinomaisen kiinnostava.
Tarina sijoittuu jatkuvajuonisen saippuasarjan käsikirjoitustiimiin. Taru on kiltti, kirjoittaja, jonka oma elämä alkaa muistuttaa saippuasarjaa vai alkaako saippuasarja muistuttaa hänen elämäänsä. Todellisuus ja taru yhdistyvät jännittävällä tavalla. Tuleeko hulluksi, vai onko kaikki jo hullua... Ajatukset pyörivät päässä kirjan luettua, mitä oikeastaan luin. Se on aina hyvä piirre.
Tällä kertaa Sinisalo ei ole tuonut mukaan viittauksia tai muutoinkaan detaljeja lukuunottamatta muutamaa viittausta Raamattuun ja runoihin. Tarinassa kertojana on Taru ja ajoittain seurataan ulkopuolisen silmin käsikirjoitustiimin työskentelyä.
Kirja on mielestäni hyvä. Se ei ehkä ole niin innostava kuin kaksi aiemmin lukemaani Sinisaloa, mutta hyvä joka tapauksessa. Siinä on riittävästi koukkuja, joiden ansiosta kirjaa jaksaa lukea vaivattomasti. Lukupinossa on vielä pari Sinisaloa, onneksi.
Olen rakastunut Sinisalon tyyliin kirjoittaa, tyyliin luoda fantasiaa arkipäivään. Tämä kirja ei ehkä sisällä fantasiaa, mutta on kuitenkin erinomaisen kiinnostava.
Tarina sijoittuu jatkuvajuonisen saippuasarjan käsikirjoitustiimiin. Taru on kiltti, kirjoittaja, jonka oma elämä alkaa muistuttaa saippuasarjaa vai alkaako saippuasarja muistuttaa hänen elämäänsä. Todellisuus ja taru yhdistyvät jännittävällä tavalla. Tuleeko hulluksi, vai onko kaikki jo hullua... Ajatukset pyörivät päässä kirjan luettua, mitä oikeastaan luin. Se on aina hyvä piirre.
Tällä kertaa Sinisalo ei ole tuonut mukaan viittauksia tai muutoinkaan detaljeja lukuunottamatta muutamaa viittausta Raamattuun ja runoihin. Tarinassa kertojana on Taru ja ajoittain seurataan ulkopuolisen silmin käsikirjoitustiimin työskentelyä.
Kirja on mielestäni hyvä. Se ei ehkä ole niin innostava kuin kaksi aiemmin lukemaani Sinisaloa, mutta hyvä joka tapauksessa. Siinä on riittävästi koukkuja, joiden ansiosta kirjaa jaksaa lukea vaivattomasti. Lukupinossa on vielä pari Sinisaloa, onneksi.
tiistai 27. joulukuuta 2011
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
Onkin varmaan jäänyt viikko välistä. Olen tosiaan ollut suhteellisen kipeänä, joten kaikenlainen toiminta on ollut ihan hirveän ponnistuksen takana. Nyt alkaa valoa näkyä tunnelin päässä sen verran, että jaksaa tehdäkin jotain.
Tosin kauhean iloinen en ole vieläkään, jos koskaan. Olen ollut aina hieman angstinen, joten iloisuus ei ole luontainen ominaispiirteeni, vaikka ulospäin voisikin niin näkyä. Yksi biisi kuitenkin tuli päähäni, en nyt tiedä, kuuntelenko tätä iloisena sen enempää kuin surullisena tai kiukkuisenakaan, mutta ihan kiva biisi. Chicane featuring Tom Jones ja Stoned in love
Tosin kauhean iloinen en ole vieläkään, jos koskaan. Olen ollut aina hieman angstinen, joten iloisuus ei ole luontainen ominaispiirteeni, vaikka ulospäin voisikin niin näkyä. Yksi biisi kuitenkin tuli päähäni, en nyt tiedä, kuuntelenko tätä iloisena sen enempää kuin surullisena tai kiukkuisenakaan, mutta ihan kiva biisi. Chicane featuring Tom Jones ja Stoned in love
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Chelsea Cain: The Night Season
Tämä kirja on kulkenut muutaman kuukauden ns. laukkukirjana eli kirjana, jota luen aina, kun joudun odottamaan, jonottamaan tai muutoin vain tylsää kodin ulkopuolella. Olen usein pohdiskellut tuskastuneena erilaisissa jonoissa, että olisi edes kirja. Nyt on ollut ja voin suositella kaikille, joita odottaminen ahdistaa, kirja vie ahdistuksen pois. Pokkari uppoaa kivasti laukkuun ja englanninkielisenä sitä on jotenkin kivakin lukea pienissä pätkissä. Tosin tämä piti hotkia loppuun, kun oli ihan pakko tietää, mitä tapahtui.
Cain on kirjoittanut tätä ennen kolme kirjaa, joissa pääosissa on ollut Gretchen Lowell, sarjamurhaaja, häntä takaa-ajava poliisi Archie Sheridan sekä toimittaja Susan. Tämä kirja jatkaa näistä ainakin kahden henkilön kanssa eli Archien ja Susanin, muutkin edellisistä kirjoista tutut hahmot ovat mukana, mutta tässä ei jahdata enää Gretchenia, vaan aivan toisenlaista sarjamurhaajaa.
Murhat sijoittuvat tulva-aikaan. Koko kaupunki tulvii ja ruumiita alkaa löytyä. Aluksi epäilläänkin niiden olevan tulvan uhreja, mutta paljastuukin niiden olevan aivan jotain muuta. Oikeataan sen enempää en paljasta, sillä kirjassa on hyvin mielenkiintoinen ja omaperäinen juoni, kuten on ollut Cainin aikaisemmissakin kirjoissa.
Kirja oli tosi hyvä kassikirja, sillä siinä oli mukavia lyhyitä lukuja, joita luki muutamassa minuutissa. Juoni oli selkeä ja henkilöhahmot tuttuja ennestään, joten juonesta pääsi aina perille uudestaan eikä se ollut liian monimutkainen, jotta lukeminen olisi hankalaa jonkin ajan kuluttua. Toimii toki varmasti myös kerralla luettuna.
Cainin kirjoihin kannattaa tutustua, jos ei ole vielä tutustunut ja on kiinnostunut sarjamurhaajaromaaneista sekä jännityksestä. Romantiikkaa ei juurikaan näissä ole, ainakaan sillä tavoin perinteisesti määriteltyinä. Ymmärtänette, kun olette lukeneet ensimmäiset kolme kirjaa.
Nyt alkaa tautikin helpottaa ja jaksan jopa lukea, mikä on ollut todella uuvuttavaa viimeisten päivien aikana. Joskus ajattelin, että niin kipeä ei voi olla, ettei jaksa lukea, mutta kyllä todellakin voi.
Cain on kirjoittanut tätä ennen kolme kirjaa, joissa pääosissa on ollut Gretchen Lowell, sarjamurhaaja, häntä takaa-ajava poliisi Archie Sheridan sekä toimittaja Susan. Tämä kirja jatkaa näistä ainakin kahden henkilön kanssa eli Archien ja Susanin, muutkin edellisistä kirjoista tutut hahmot ovat mukana, mutta tässä ei jahdata enää Gretchenia, vaan aivan toisenlaista sarjamurhaajaa.
Murhat sijoittuvat tulva-aikaan. Koko kaupunki tulvii ja ruumiita alkaa löytyä. Aluksi epäilläänkin niiden olevan tulvan uhreja, mutta paljastuukin niiden olevan aivan jotain muuta. Oikeataan sen enempää en paljasta, sillä kirjassa on hyvin mielenkiintoinen ja omaperäinen juoni, kuten on ollut Cainin aikaisemmissakin kirjoissa.
Kirja oli tosi hyvä kassikirja, sillä siinä oli mukavia lyhyitä lukuja, joita luki muutamassa minuutissa. Juoni oli selkeä ja henkilöhahmot tuttuja ennestään, joten juonesta pääsi aina perille uudestaan eikä se ollut liian monimutkainen, jotta lukeminen olisi hankalaa jonkin ajan kuluttua. Toimii toki varmasti myös kerralla luettuna.
Cainin kirjoihin kannattaa tutustua, jos ei ole vielä tutustunut ja on kiinnostunut sarjamurhaajaromaaneista sekä jännityksestä. Romantiikkaa ei juurikaan näissä ole, ainakaan sillä tavoin perinteisesti määriteltyinä. Ymmärtänette, kun olette lukeneet ensimmäiset kolme kirjaa.
Nyt alkaa tautikin helpottaa ja jaksan jopa lukea, mikä on ollut todella uuvuttavaa viimeisten päivien aikana. Joskus ajattelin, että niin kipeä ei voi olla, ettei jaksa lukea, mutta kyllä todellakin voi.
torstai 22. joulukuuta 2011
Maggie Stiefvater: Häivähdys
Tuntuu kuin tämä kirja olisi tapahtunut täällä. Ulkona on ollut synkkää, kosteaa, kuollutta. Fiilis on jotenkin sama kuin tässä kirjassa. Surullinen, painostava, odottava. Kirja, jota lukiessa voisi itkeä koko ajan.
Sam on muuttunut ihmiseksi, Grace ei voi hyvin. Lisäksi mukaan tulee Cole, Beckin sudeksi muuttama rocktähti. Kertojana on myös Isabel. Koska kertojia on 4, on kerronta välillä hieman sekavaa. Pitää palata alkuun katsomaan, kuka olikaan kyseessä. Cole ja Isabel ovat kyllä erittäin kiinnostavia henkilöitä, joten heidänkin silmin on tarinaa mielenkiintoista seurata.
Jotenkin, ihan pikkaisen, minua alkoi Sam ärsyttää tässä kirjassa. Hän tuntuu sellaiselta saamattomalta nyhveröltä, mutta ehkä se olen vain minä.
Pidin kirjasta joka tapauksessa. En niin paljon kuin Väristyksestä, mutta pidin kuitenkin. Nyt pitää vain jaksaa jonottaa Ikuisuutta, joka päättää Samin ja Gracen tarinan. Uskomatonta jotenkin, kuin surullisen ilmapiriin pystyykään kirjaan luomaan.
Sam on muuttunut ihmiseksi, Grace ei voi hyvin. Lisäksi mukaan tulee Cole, Beckin sudeksi muuttama rocktähti. Kertojana on myös Isabel. Koska kertojia on 4, on kerronta välillä hieman sekavaa. Pitää palata alkuun katsomaan, kuka olikaan kyseessä. Cole ja Isabel ovat kyllä erittäin kiinnostavia henkilöitä, joten heidänkin silmin on tarinaa mielenkiintoista seurata.
Jotenkin, ihan pikkaisen, minua alkoi Sam ärsyttää tässä kirjassa. Hän tuntuu sellaiselta saamattomalta nyhveröltä, mutta ehkä se olen vain minä.
Pidin kirjasta joka tapauksessa. En niin paljon kuin Väristyksestä, mutta pidin kuitenkin. Nyt pitää vain jaksaa jonottaa Ikuisuutta, joka päättää Samin ja Gracen tarinan. Uskomatonta jotenkin, kuin surullisen ilmapiriin pystyykään kirjaan luomaan.
maanantai 19. joulukuuta 2011
J.R.Ward: Varjeltu rakastaja
Jotenkin tämän kirjan lukeminen oli tuskaista alusta asti. Vaikka pidän sarjasta todella paljon, niin tämä kirja ei lämmittänyt mieltä niin paljon kuin aiemmat. Kirjassa pääroolissa ovat Phury ja Cormia, mutta eivät niin paljon kuin olisin toivonut. Kirja vie toisaalta eteenpäin sekä lesserien, John Matthewn, Tohrin, Rehvin ja vampyyrien koko suvun tarinoita. Se lienee tulevaisuuden kannalta olennaista, mutta tämän kirjan kannalta ongelmaista.
Phury lupautui edellisessä kirjassa jo esiurokseksi ja hänen ensimmäiseksi valitukseen valittiin Cormia. Kirjassa he rakastuvat mutkien kautta. Kuumia kohtauksia on luvassa, mutta huomattavasti vähemmän kuin mihin on totuttu. Mielenkiintoista kirjassa on lessereiden tarinan kehittyminen ja sen kietoutuminen vampyyrien tulevaisuuteen. Varmasti tulevissa kirjoissa nämä kuviot selkeytyvät ja tuovat uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia tarinaan.
Nämä kirjat ovat tiiliskiviä, enkä voi olla hämmästelemättä, miten joku voi keksiä, kuvitella kyseisen kaltaisen maailman ja tapahtumat. Tässäkin kirjassa on yli 600 sivua. Toisaalta kirjat ovat ihan kelpo luettavaa, kevyttä, mutta kiinnostavaa. Suomennoskin on ihan ok. Ei siis mitään vikaa, mutta jotenkin olo jäi tyhjäksi. Ehkä seuraava osa korjaa tämän.
Ihan pakko vielä mainita, että hienoa tässä kirjassa oli, kun Bella ja Cormia katselivat Muodin huipulle -sarjaa, se on myös yksi minun lempisarjojani.
Phury lupautui edellisessä kirjassa jo esiurokseksi ja hänen ensimmäiseksi valitukseen valittiin Cormia. Kirjassa he rakastuvat mutkien kautta. Kuumia kohtauksia on luvassa, mutta huomattavasti vähemmän kuin mihin on totuttu. Mielenkiintoista kirjassa on lessereiden tarinan kehittyminen ja sen kietoutuminen vampyyrien tulevaisuuteen. Varmasti tulevissa kirjoissa nämä kuviot selkeytyvät ja tuovat uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia tarinaan.
Nämä kirjat ovat tiiliskiviä, enkä voi olla hämmästelemättä, miten joku voi keksiä, kuvitella kyseisen kaltaisen maailman ja tapahtumat. Tässäkin kirjassa on yli 600 sivua. Toisaalta kirjat ovat ihan kelpo luettavaa, kevyttä, mutta kiinnostavaa. Suomennoskin on ihan ok. Ei siis mitään vikaa, mutta jotenkin olo jäi tyhjäksi. Ehkä seuraava osa korjaa tämän.
Ihan pakko vielä mainita, että hienoa tässä kirjassa oli, kun Bella ja Cormia katselivat Muodin huipulle -sarjaa, se on myös yksi minun lempisarjojani.
lauantai 17. joulukuuta 2011
Jackie Braun: Viinitilan lumossa
Noh, tämä nyt on toinen Julia-kirja. On ollut tapana kuitenkin jotain kirjoitella, niinpä annan mennä.
Kirja kertoo viinitilasta, kyllä ylläri. Jayen isä kuolee ja hän jättää viinitilan Jayen äitipuolella, joka myy tilan Zackille, vastustamattomalle miehelle. Raukkaushan tässä syntyy ja vanhat murheet, pelot ja ahdistuksen unohtuvat. Ihan kiva luettava, nopea, ennalta-arvattava ja riittävän huokailuttava.
Nyt pitää yrittää lukea taas noita keskeneräisiä vähän enemmän ajatuksiaherättäviä kirjoja välillä, tosin väsymys painaa yhä. Olo on muutenkin vähän alakuloinen, joten Häivähdys saattaa saada tipan linssiin melko nopeasti.
Tilasin muuten tänään Mazettin pari lukematonta teosta ruotsiksi. Odotan innolla lukukokemusta.
Kirja kertoo viinitilasta, kyllä ylläri. Jayen isä kuolee ja hän jättää viinitilan Jayen äitipuolella, joka myy tilan Zackille, vastustamattomalle miehelle. Raukkaushan tässä syntyy ja vanhat murheet, pelot ja ahdistuksen unohtuvat. Ihan kiva luettava, nopea, ennalta-arvattava ja riittävän huokailuttava.
Nyt pitää yrittää lukea taas noita keskeneräisiä vähän enemmän ajatuksiaherättäviä kirjoja välillä, tosin väsymys painaa yhä. Olo on muutenkin vähän alakuloinen, joten Häivähdys saattaa saada tipan linssiin melko nopeasti.
Tilasin muuten tänään Mazettin pari lukematonta teosta ruotsiksi. Odotan innolla lukukokemusta.
Ally Blake: Vaimoksi takamaille
Mistä tietää olevansa kipeä? Tietenkin siitä, että ei pysty edes lukemaan. Sain pahan allergisen reaktion lääkkeistä ja kutisevia, unettomia öitä on nyt takana melkein viikko. Pikku hiljaa alkaa helpottaa ja jaksaa lukeakin. Ei vielä kyllä mitään superhienoa, jos sitä nyt koskaan luenkaan.
Tämä on yksi kirpparilöydöistäni, Julian tuplakirjan eka osa. Tarina nykyajasta ja rakkaudesta. Ei mikään uusi eikä ihmeellinen, mutta ihan kiva ja lyhyt, ei ehtinyt kutka päälle ennen loppua.
Kirjassa mennään naimisiin oleskeluluvan vuoksi ja arvaahan sen, että tosi rakkaus koittaa. Siinä kirja kokonaisuudessaan, mutta tosiaan ihan miellyttävä luettava tämäkin. En näitä Julia -sarjan kirjoja ostele kuin kirppareilta, sillä niiden kirjallinen taso ei ole päätähuimaava, vaikkakin ovat ihan hyvin kirjoitettuja useimmiten.
Ehkä pian univelka saadaan kuitatuksi ja lukeminenkin alkaa taas maistua paremmalta. Onhan tässä joulun alla tietenkin muutakin tekemistä.
Tämä on yksi kirpparilöydöistäni, Julian tuplakirjan eka osa. Tarina nykyajasta ja rakkaudesta. Ei mikään uusi eikä ihmeellinen, mutta ihan kiva ja lyhyt, ei ehtinyt kutka päälle ennen loppua.
Kirjassa mennään naimisiin oleskeluluvan vuoksi ja arvaahan sen, että tosi rakkaus koittaa. Siinä kirja kokonaisuudessaan, mutta tosiaan ihan miellyttävä luettava tämäkin. En näitä Julia -sarjan kirjoja ostele kuin kirppareilta, sillä niiden kirjallinen taso ei ole päätähuimaava, vaikkakin ovat ihan hyvin kirjoitettuja useimmiten.
Ehkä pian univelka saadaan kuitatuksi ja lukeminenkin alkaa taas maistua paremmalta. Onhan tässä joulun alla tietenkin muutakin tekemistä.
perjantai 16. joulukuuta 2011
Kirpparilöytöjä
Kävin paikallisella kirpparilla, jolla en ollutkaan aikoihin käynyt. Kirjahuone olikin oikea aarreaitta. Reilulla kahdellatoista eurolla tarttui tällainen pino mukaan.
Osa on täyttä hömppää. Äänettömän kevään kanssa minulla on sellainen "Sieppari ruispellossa" -syndrooma eli pitää aina ostaa, kun näkee. Sama on Sheikin kanssa. Tuulen Viemää kuvittelen lukevani nyt, kun kirja on omana. Muutama noista menee Unohdettujen kirjojen -haasteisiin. Taustalla näkyy myös kirjaston kirjojen pinojani, kaikki siis keittiön sivutasolla, mistä saankin kuulla jatkuvasti.
tiistai 13. joulukuuta 2011
Liken kevään katalogista bongattua
Like on julkaissut kevätkataloginsa, josta löytyy toinen toistaan kiinnostavampia kirjoja.
Simon Lelicin kirja Laitos ilmestyy helmikuussa. Pidin todella paljon hänen esikoisteoksestaan Katkeamispiste, joten odotan tätä innolla. Dystopialta vaikuttaa näin kuvauksen perusteella, mielenkiintoista.
Mika Pekkolan Aamun kirkastus näyttäisi olevan kauhuromantiikkaa, mikä aina kyllä sopii. Tämä kirja ilmestyy jo tammikuussa. Kirja on Pekkolan esikoisromaani, ties vaikka PEKK:n kautta tulisi.
Liz Williams Aavekauppiaan tytär vaikuttaa myös tutustumisen arvoiselta. Scifiä ja fantasiaa yhdistelevä kirja saattaa olla onnistuessaan hyvinkin kiinnostava.
Itse olen ainakin toiveissani ollut kääntyneenä vasempaan, siksi Terry Eagletonin Miksi Marx oli oikeassa vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta. Ainakin luvataan sen olevan helppolukuista.
Like julkaisee myös monia musiikkimaailman vaikuttajien omaelämänkertoja ja tarinoita, jotka kyllä minulle ovat olleet hieman vieraita. Jos nyt uuden vuoden lupauksena nro 1 lupaan lukea jonkun muusikon muistelman. John Watersin muistelmat vaikuttaa kyllä kiinnostavalta, vaikka onkin kyseessä jo uusintapainos.
Nämä nyt päälimmäisiä kiinnostavina teoksia, uskoisin suurimman osan eksyvän lukulistalleni, jollei jopa kirjahyllyyni.
Simon Lelicin kirja Laitos ilmestyy helmikuussa. Pidin todella paljon hänen esikoisteoksestaan Katkeamispiste, joten odotan tätä innolla. Dystopialta vaikuttaa näin kuvauksen perusteella, mielenkiintoista.
Mika Pekkolan Aamun kirkastus näyttäisi olevan kauhuromantiikkaa, mikä aina kyllä sopii. Tämä kirja ilmestyy jo tammikuussa. Kirja on Pekkolan esikoisromaani, ties vaikka PEKK:n kautta tulisi.
Liz Williams Aavekauppiaan tytär vaikuttaa myös tutustumisen arvoiselta. Scifiä ja fantasiaa yhdistelevä kirja saattaa olla onnistuessaan hyvinkin kiinnostava.
Itse olen ainakin toiveissani ollut kääntyneenä vasempaan, siksi Terry Eagletonin Miksi Marx oli oikeassa vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta. Ainakin luvataan sen olevan helppolukuista.
Like julkaisee myös monia musiikkimaailman vaikuttajien omaelämänkertoja ja tarinoita, jotka kyllä minulle ovat olleet hieman vieraita. Jos nyt uuden vuoden lupauksena nro 1 lupaan lukea jonkun muusikon muistelman. John Watersin muistelmat vaikuttaa kyllä kiinnostavalta, vaikka onkin kyseessä jo uusintapainos.
Nämä nyt päälimmäisiä kiinnostavina teoksia, uskoisin suurimman osan eksyvän lukulistalleni, jollei jopa kirjahyllyyni.
lauantai 10. joulukuuta 2011
Katsaus vuoteen 2011 -haaste
Bongasin Susan blogista tällaisen haasteen, jossa seuraaviin kysymyksiin vastataan vuonna 2011 luetuilla kirjoilla.
1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä? Lauren Oliver: Delirium, rakkaus on harhaa
2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä? Katarina Mazetti: Parfyymia peräkammarissa
3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ? Norah Lofts: Kohtalokas valloittaja
4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä? Cormac McCarthy: Tie
5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten? Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja? Mazettin kirjat
7. Mikä kirja oli suurin pettymys? Riikka Pulkkinen: Totta
8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi? Suzanne Collins: Nälkäpeli
9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä? Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri
10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa? Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty? Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin? Cormac McCarthy: Tie
13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä? Johanna Sinisalo: Sankarit
14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista? Daniel Kehlmann: Maine
15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille? Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä
Olipas hankalaa valita vain yksi kirja. Yritin myös olla valitsematta samaa useammin, mutta Tie tuli pariin kohtaan. Aika hyvin muistui mieleen kirjojen sisältö muutamaa lukuunottamatta.
1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä? Lauren Oliver: Delirium, rakkaus on harhaa
2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä? Katarina Mazetti: Parfyymia peräkammarissa
3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ? Norah Lofts: Kohtalokas valloittaja
4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä? Cormac McCarthy: Tie
5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten? Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja? Mazettin kirjat
7. Mikä kirja oli suurin pettymys? Riikka Pulkkinen: Totta
8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi? Suzanne Collins: Nälkäpeli
9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä? Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri
10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa? Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty? Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin? Cormac McCarthy: Tie
13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä? Johanna Sinisalo: Sankarit
14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista? Daniel Kehlmann: Maine
15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille? Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä
Olipas hankalaa valita vain yksi kirja. Yritin myös olla valitsematta samaa useammin, mutta Tie tuli pariin kohtaan. Aika hyvin muistui mieleen kirjojen sisältö muutamaa lukuunottamatta.
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
Muutamakin biisi, jotka sopivat tähän kategoriaan. Slayerin Raining blood on aika hyvä kiukkubiisi, mutta vielä parempi on tämä.
Linkin Park ja One step closer
Linkin Park ja One step closer
perjantai 9. joulukuuta 2011
Katarina Mazetti: Hiljaa! Sinä olet kuollut
Mazettin dekkari. Mazetti on kirjoittanut kirjoja monesta eri genrestä aina lasten kirjoista historiallisiin romaaneihin. Tämä on käsittääkseni hänen ainut dekkarinsa.
Kirja sijoittuu radioasemalle. Radiotoimittaja murhataan kesken suoran radiolähetyksen. Tuntuu uskomattaomalta, että kukaan olisi edes voinut päästä studioon tappamaan häntä. Kirja seuraa tapahtumia radioaseman harjoittelijan Mallan sähköpostiviestien, päiväkirjamerkintöjen sekä lehtikirjoittelun kautta.
Täytyy myöntää, että tästä kirjasta en pitänyt kauheasti. Murha tapahtuu vasta melkein kirjan puolessa välissä ja alkuosan ihmisten esittely ja yleinen jaarittelu oli aika tylsää. Sähköpostiviestien käyttäminen tarinan eteenpäin viemisessä ei myöskään ollut mielestäni täysin onnistunutta. Vaikka loppuratkaisu olikin yllättävä, oli kirja todella hidas lukea, koska se oli niin tylsä. Eipä ihme, että Mazetti ei ole kirjoittanut toista dekkaria.
Nyt olen saanut päätökseen Mazettin suomennettujen kirjojen lukemisen ja vaihtoehtona on lukea kirjoja ruotsiksi, mitä en ole tehnytkään muutamaan vuoteen. Voisiko kuitenkaan vastustaa kirjaa, jonka nimi on Mitt liv som Pingvin...
Kirja sijoittuu radioasemalle. Radiotoimittaja murhataan kesken suoran radiolähetyksen. Tuntuu uskomattaomalta, että kukaan olisi edes voinut päästä studioon tappamaan häntä. Kirja seuraa tapahtumia radioaseman harjoittelijan Mallan sähköpostiviestien, päiväkirjamerkintöjen sekä lehtikirjoittelun kautta.
Täytyy myöntää, että tästä kirjasta en pitänyt kauheasti. Murha tapahtuu vasta melkein kirjan puolessa välissä ja alkuosan ihmisten esittely ja yleinen jaarittelu oli aika tylsää. Sähköpostiviestien käyttäminen tarinan eteenpäin viemisessä ei myöskään ollut mielestäni täysin onnistunutta. Vaikka loppuratkaisu olikin yllättävä, oli kirja todella hidas lukea, koska se oli niin tylsä. Eipä ihme, että Mazetti ei ole kirjoittanut toista dekkaria.
Nyt olen saanut päätökseen Mazettin suomennettujen kirjojen lukemisen ja vaihtoehtona on lukea kirjoja ruotsiksi, mitä en ole tehnytkään muutamaan vuoteen. Voisiko kuitenkaan vastustaa kirjaa, jonka nimi on Mitt liv som Pingvin...
torstai 8. joulukuuta 2011
Katarina Mazetti: Herttasotilas
Viimeinen osa Mazettin nuorisokirjasarjasta vie Linnean tarinaa eteenpäin, vaan ei loppuun. Linnea toipuu yhä Pian itsemurhasta ja toipuminen kokee kolahduksen Linnean tavatessa Pian veljen Perin. Per on sotilas ja 6 vuotta Linneaa vanhempi. Molemmilla on arvet Pian kuoleman johdosta ja yhdessä he repäisevät arvet auki ja paikkaavat toinen toisensa. Linnea ja Per rakastuvat, mutta kenties vääristä syistä. Linnea rakastuu Periin, koska tällä on Piamaisia piirteitä ja päinvastoin.
Mazetti jatkaa samaa vaikeaa polkua. Tässä kirjassa käsitellään parisuhdeväkivaltaa, politiikkaa, uskontoa jne. Kaikki kuitenkin Mazettimaisesti pilke silmäkulmassa ja rivien välissä. Lukija joutuu koville joutuessaan pohtimaan, mitä oikeastaan tapahtuu. Mielestäni tämä on erittäin antoisaa. Linnea toimii tässäkin kertojana ja hänen tuntemustensa kautta pitää tulkita tapahtumia.
Kirjan lopussa tarina jää kesken. Linnea valmistuu ylioppilaaksi ja kenties loppu on optimistinen tai sitten ei. Enpä osaa sanoa kumpaa on ja sekin on mielenkiintoista.
Vähän tuntuu siltä, että seuraavaksi käännyn ruotsinkielisten kirjojen pariin, tosin vielä on yksi suomennettu Mazetti luvun alla, melkein lopussa. Siitä siis enemmän myöhemmin.
Mazetti jatkaa samaa vaikeaa polkua. Tässä kirjassa käsitellään parisuhdeväkivaltaa, politiikkaa, uskontoa jne. Kaikki kuitenkin Mazettimaisesti pilke silmäkulmassa ja rivien välissä. Lukija joutuu koville joutuessaan pohtimaan, mitä oikeastaan tapahtuu. Mielestäni tämä on erittäin antoisaa. Linnea toimii tässäkin kertojana ja hänen tuntemustensa kautta pitää tulkita tapahtumia.
Kirjan lopussa tarina jää kesken. Linnea valmistuu ylioppilaaksi ja kenties loppu on optimistinen tai sitten ei. Enpä osaa sanoa kumpaa on ja sekin on mielenkiintoista.
Vähän tuntuu siltä, että seuraavaksi käännyn ruotsinkielisten kirjojen pariin, tosin vielä on yksi suomennettu Mazetti luvun alla, melkein lopussa. Siitä siis enemmän myöhemmin.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Katarina Mazetti: Punahilkka ja suden hetki
Kirja jatkaa Linnean tarinaa. Linnea yrittää selvitä ystävänsä Pian itsemurhasta. Hän sotkeutuu näpistykseen, lunttaukseen ja noituuteen ennen kuin sotkee asiansa oikein kunnolla. Hän ajautuu erinäisten yhteensattumien kautta Los Angelesiin lähes rahattomana ja ilman yösijaa. Vaikka matka on täynnä vastuksia, auttaa se Linneaa pääsemään yli Pian kuoleman aiheuttamasta ahdistuksesta.
Mazetti jatkaa puhuttelevaa nuorisosarjaansa. Tämäkään kirja ei päästä helpolla, vaan kirjassa käsitellään hyvinkin vaikeita aiheita mm. maailman epätasa-arvoisuutta. Kaikki eivät asu lintukodon tapaisessa hyvinvointivaltiossa, vaan ihmisillä on suuri vaikeuksia ja ongelmia, joista täytyy selvitä päivittäin.
Pidin tästäkin kirjasta todella paljon. Vaikka kyseessä on tosiaan nuorisokirja, ei se tarkoita mielestäni tämän kirjan osalta muuta kuin, että kirjan pääosassa on 17 vuotias ja jotkut hänen kohtaamansa ongelmat ovat nimenomaan tyypillisiä tuolle iälle, muutoin kirja on iätön.
Suosittelut samoille kuin viimeeksi, niille, jotka haluavat lukea hyvän kirjan, joka saa ajattelemaan ja jossa on syvällistäkin pohdintaa.
Mazetti jatkaa puhuttelevaa nuorisosarjaansa. Tämäkään kirja ei päästä helpolla, vaan kirjassa käsitellään hyvinkin vaikeita aiheita mm. maailman epätasa-arvoisuutta. Kaikki eivät asu lintukodon tapaisessa hyvinvointivaltiossa, vaan ihmisillä on suuri vaikeuksia ja ongelmia, joista täytyy selvitä päivittäin.
Pidin tästäkin kirjasta todella paljon. Vaikka kyseessä on tosiaan nuorisokirja, ei se tarkoita mielestäni tämän kirjan osalta muuta kuin, että kirjan pääosassa on 17 vuotias ja jotkut hänen kohtaamansa ongelmat ovat nimenomaan tyypillisiä tuolle iälle, muutoin kirja on iätön.
Suosittelut samoille kuin viimeeksi, niille, jotka haluavat lukea hyvän kirjan, joka saa ajattelemaan ja jossa on syvällistäkin pohdintaa.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Katarina Mazetti: Sielunsiskot
Päädyin hamstraamaan kirjastosta kaikki siellä olevat Mazettin kirjat mukaan lukien tämän nuorisokirjan. Kirja aloittaa kolmen kirjan pituisen sarjan. Se kertoo Linneasta, joka tässä kirjassa on 16 vuotias. Hänen paras ystävänsä Pia tekee itsemurhan. Kyse on siis suhteellisen synkästä aiheesta.
Kirja kulkee takaisinpäin ajassa, jolloin Linnea ja Pia kohtasivat ja ystävystyivät ja seuraa heidän suhdettaan aina traagisiin tapahtumiin. Kirja on todella hyvin kirjoitettu. Siinä on filosofisia keskusteluita aina Jumalasta politiikkaan. Mazetti ei päästä lukijaansa helpolla. Kirja ei siis ole mitään tavallista teinihömppää, päinvastoin.
Kirjassa kertojana on vain Linnea. Hän liian pitkä, ei kovin kaunis, riittävän fiksu ja rakastunut koulun komeimpaan poikaan. Häntä kiusataan ja hän saakin avukseen Pian, jonka ongelmista kirjassa ei suoraan kerrota, koska Pia ei puhu asioistaan edes Linnealle. Rivien välistä pystyy tulkitsemaan hänen ongelmiaan. Tämä on hyvin todentuntuista, jopa hieman masentavalla tavalla.
Suosittelen kirjaa nuorille ja vanhoille. Se antaa ajattelemisen aihetta ja on synkkyydessään kuitenkin optimistinen. Jatkankin suoraan seuraavan osaan tätä sarjaa, sillä Linnea on hyvin tutunoloinen, sellainen, joka itse saatoin olla tai jonka olen joskus tuntenut.
Kirja kulkee takaisinpäin ajassa, jolloin Linnea ja Pia kohtasivat ja ystävystyivät ja seuraa heidän suhdettaan aina traagisiin tapahtumiin. Kirja on todella hyvin kirjoitettu. Siinä on filosofisia keskusteluita aina Jumalasta politiikkaan. Mazetti ei päästä lukijaansa helpolla. Kirja ei siis ole mitään tavallista teinihömppää, päinvastoin.
Kirjassa kertojana on vain Linnea. Hän liian pitkä, ei kovin kaunis, riittävän fiksu ja rakastunut koulun komeimpaan poikaan. Häntä kiusataan ja hän saakin avukseen Pian, jonka ongelmista kirjassa ei suoraan kerrota, koska Pia ei puhu asioistaan edes Linnealle. Rivien välistä pystyy tulkitsemaan hänen ongelmiaan. Tämä on hyvin todentuntuista, jopa hieman masentavalla tavalla.
Suosittelen kirjaa nuorille ja vanhoille. Se antaa ajattelemisen aihetta ja on synkkyydessään kuitenkin optimistinen. Jatkankin suoraan seuraavan osaan tätä sarjaa, sillä Linnea on hyvin tutunoloinen, sellainen, joka itse saatoin olla tai jonka olen joskus tuntenut.
maanantai 5. joulukuuta 2011
Martina Haag: Radan väärällä puolen
En nyt sentään näin nopeasti lukenut kirjaa, vaan aloitin sen jo eilen illalla. Kirja jatkaa Bellan tarinaa. On kulunut 7 vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Bella on naimisissa tv-julkkis Matten kanssa. Heillä on 2 poikaa ja Bella työskentelee TV4:n vastaanottovirkailijana. Kirja kuvaa ensinnäkin arkea, sitä, kuinka ihminen sotkeutuu arkeen ja antaa arkisen aherruksen ja velvollisuuksien hukuttaa oman itsensä. Kirja on myös tarina mustasukkaisuudesta, epäilyistä ja kuitenkin rakkaudesta.
Kirja jatkaa hupaisaa kirjoitustyyliä ja hauskoja käänteitä. Pidin tästä jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Kirja kuvaa hyvin noin 40-vuotiaan naisen etsintää. Sitä, mihin hän on hukannut itsensä, kun velvollisuudet vievät elämästä kuitenkin suuren osan. Pitää pysähtyä ja ajatella hetki sitä, mitä itse haluaa. Tämä kaikki on kirjoitettu itseironisesti ja hauskasti.
Bella on ihana ihminen, täynnä virheitä ja epäilyksiä itseään ja miestään kohtaan. Varmasti jokainen on joskus miettinyt, voiko joku oikeasti rakastaa minua. Joskus vain tuntee itsensä arvottomaksi ja epähaluttavaksi. Siitä kuitenkin nousee, kuten Bella nousee tässä kirjassa.
Suosittelut jälleen iloisen, hupaisan kirjallisuuden ystäville. Minä suuntaan kirjastoon hakemaan lisää luettavaa.
Kirja jatkaa hupaisaa kirjoitustyyliä ja hauskoja käänteitä. Pidin tästä jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Kirja kuvaa hyvin noin 40-vuotiaan naisen etsintää. Sitä, mihin hän on hukannut itsensä, kun velvollisuudet vievät elämästä kuitenkin suuren osan. Pitää pysähtyä ja ajatella hetki sitä, mitä itse haluaa. Tämä kaikki on kirjoitettu itseironisesti ja hauskasti.
Bella on ihana ihminen, täynnä virheitä ja epäilyksiä itseään ja miestään kohtaan. Varmasti jokainen on joskus miettinyt, voiko joku oikeasti rakastaa minua. Joskus vain tuntee itsensä arvottomaksi ja epähaluttavaksi. Siitä kuitenkin nousee, kuten Bella nousee tässä kirjassa.
Suosittelut jälleen iloisen, hupaisan kirjallisuuden ystäville. Minä suuntaan kirjastoon hakemaan lisää luettavaa.
Martina Haag: Ihana ja todella rakastettu (ja töissäkin menee myös superhyvin)
Mazettin jälkeen olen jotenkin ajautunut näiden ruotsalaisten kirjojen pariin. Tämän löysin hieman harhaanjohtavasti romantiikkahyllystä. Kirjassa ei juurikaan romantiikkaa ole, mutta hauskoja käänteitä ja hulvatonta kieltä kyllä.
Kirja kertoo Bellasta, 34 v, joka haluaisi olla näyttelijä. Bella valitaankin harhaanjohtavan cv:nsä avulla suureen teatteriproduktioon. Hän tapaa myös miehen, joka on tunnettu näyttelijä. Mies on kuitenkin tässä kirjassa sivuroolissa. Enemmän kirja käsittelee Bellaa ja hänen oman elämänsä löytämistä.
Kirja on hupaisa, se sisältää koomisia aineksia, mutta sellaisia, joita jokaiselle meistä voisi sattua, jos haluaa jotain todella paljon ja on valmis tekemään melkein mitä vain. Kirjaa lukee hymy huulillaan, mikä on tietenkin kivaa vaihtelua esim. Väristyksen kyynelten täyttämään lukukokemukseen.
Löysin kirjastosta myös jatkoa tälle kirjalle ja se onkin jo luvun alla eli siitä enemmän kenties jo tänään. Sen verran mukavaa ja vauhdikasta luettavaa nämä ovat. Voin suositella kaikille, jotka haluavat vaikka vähän hymyillä ja lukea hyväntuulista kirjallisuutta.
Kirja kertoo Bellasta, 34 v, joka haluaisi olla näyttelijä. Bella valitaankin harhaanjohtavan cv:nsä avulla suureen teatteriproduktioon. Hän tapaa myös miehen, joka on tunnettu näyttelijä. Mies on kuitenkin tässä kirjassa sivuroolissa. Enemmän kirja käsittelee Bellaa ja hänen oman elämänsä löytämistä.
Kirja on hupaisa, se sisältää koomisia aineksia, mutta sellaisia, joita jokaiselle meistä voisi sattua, jos haluaa jotain todella paljon ja on valmis tekemään melkein mitä vain. Kirjaa lukee hymy huulillaan, mikä on tietenkin kivaa vaihtelua esim. Väristyksen kyynelten täyttämään lukukokemukseen.
Löysin kirjastosta myös jatkoa tälle kirjalle ja se onkin jo luvun alla eli siitä enemmän kenties jo tänään. Sen verran mukavaa ja vauhdikasta luettavaa nämä ovat. Voin suositella kaikille, jotka haluavat vaikka vähän hymyillä ja lukea hyväntuulista kirjallisuutta.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Barbara Cartland: Liekehtivä lumi
Tämän löysin edellisen kirjan kanssa samaan aikaan kirpparilta, oiva lisä Cartland -kokoelmiini, joita on muutaman kymmenen. Täysin ennen lukematon kirja, vaikka näistä ei kyllä aina tiedä, sillä teemat toistavat toisiaan melkoisesti. Tämä kirja on kuitenkin iloinen poikkeus tuosta.
Kyseessä on tarina Venäjältä 1800 -luvulta. Englantilainen nuori neito, joka asuu ilkeiden ja väkivaltaisten sukulaistensa luona matkustaa serkkunsa kanssa Venäjälle. Täällä hän rakastuu ruhtinaaseen, jonka tarkoituksena on mennä naimisiin serkun kanssa. Luvassa on käänteitä, rakkautta, jännitystä, viattomuutta ja tietenkin jälleen petosta. Tyttö on viaton, kaunis ja koskematon, mies kokenut, komea ja periaatteen mies.
Cartland ei todellakaan uudistu kirja kirjalta, vaan toistaa samaa hyväksi havaittua kaavaa. En tiedä, onko siinä jotain vikaa. Kaiken ei tarvitse olla korkeakulttuuria, vaan tämä hömppä on, kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin sellaista "aivot narikkaan" -kirjallisuutta, hyvää hömppää, hyvää ajankulua.
Kyseessä on tarina Venäjältä 1800 -luvulta. Englantilainen nuori neito, joka asuu ilkeiden ja väkivaltaisten sukulaistensa luona matkustaa serkkunsa kanssa Venäjälle. Täällä hän rakastuu ruhtinaaseen, jonka tarkoituksena on mennä naimisiin serkun kanssa. Luvassa on käänteitä, rakkautta, jännitystä, viattomuutta ja tietenkin jälleen petosta. Tyttö on viaton, kaunis ja koskematon, mies kokenut, komea ja periaatteen mies.
Cartland ei todellakaan uudistu kirja kirjalta, vaan toistaa samaa hyväksi havaittua kaavaa. En tiedä, onko siinä jotain vikaa. Kaiken ei tarvitse olla korkeakulttuuria, vaan tämä hömppä on, kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin sellaista "aivot narikkaan" -kirjallisuutta, hyvää hömppää, hyvää ajankulua.
Louisa Rawlings: Muukalaisen syli
Jos kirja maksaa 50 senttiä, on se mielestäni melko noloa, vaikka kirja onkin Harlekiini. Tämä siis tarttui mukaan kirpparilta tuolla huimalla summalla. Tuntuu, että olisin lukenut liikaa vakavaa kirjallisuutta taas vaihteeksi ja sieluni huutaa tällaista hömppää.
Kirja sijoittuu 1800-luvun Ranskaan, Bonaparten aikoihin. Historialliset yksityiskohdat ovat hyvin kirjoitettuja ja tarkkoja. Kirjan sankaritar on leskeksi jäänyt entinen aristokraatti, joka rakastuu palavasti sotilaaseen, joka kuuluu Bonaparten uuteen aristokraattiin eli nousukkaisiin. Kirjassa käsitellään sotaa ja tietenkin rakkautta. Jälleen on edessä väärinkäsityksiä, kaksosten huijauksia, jännitystä, petoksia ja ah, niin ihanaa romantiikkaa.
Sielu lepää, kun lukee hömppää, ajatukset eivät häiritset kirjan lukemisen jälkeen, vaan voi aloittaa uuden kirjan ilman, että edellisen tuomat aatokset häiritsisivät uuden aloitusta. Onneksi samalla kirpparireissulla löytyi myös aikaisemmin lukematon Cartland, joka on taatusti pelkkää hömppää eli loistavaa aivojen nollausta.
Kirja sijoittuu 1800-luvun Ranskaan, Bonaparten aikoihin. Historialliset yksityiskohdat ovat hyvin kirjoitettuja ja tarkkoja. Kirjan sankaritar on leskeksi jäänyt entinen aristokraatti, joka rakastuu palavasti sotilaaseen, joka kuuluu Bonaparten uuteen aristokraattiin eli nousukkaisiin. Kirjassa käsitellään sotaa ja tietenkin rakkautta. Jälleen on edessä väärinkäsityksiä, kaksosten huijauksia, jännitystä, petoksia ja ah, niin ihanaa romantiikkaa.
Sielu lepää, kun lukee hömppää, ajatukset eivät häiritset kirjan lukemisen jälkeen, vaan voi aloittaa uuden kirjan ilman, että edellisen tuomat aatokset häiritsisivät uuden aloitusta. Onneksi samalla kirpparireissulla löytyi myös aikaisemmin lukematon Cartland, joka on taatusti pelkkää hömppää eli loistavaa aivojen nollausta.
torstai 1. joulukuuta 2011
Jari Tervo: Layla
Ensimmäinen Tervo, ehkä viimeinenkin samalla. Pakkohan tämä oli ottaa mukaan kirjaston pikalainoista. Olinkin saanut tämän melko pitkälle ennen Väristystä, joten loppuun saattaminen ei tuottanut tuskaa.
Layla on kertomus ihmiskaupasta, prostituutiosta, kostosta, perinteistä, rasismista ja kauppatieteiden maistereista, kenties myös rakkaudesta. Se on monitahoinen ja -ulotteinen, ehkä liikaakin. Paikoin olin hukassa, että kuka oikeastaan on kukin ja mikä rooli tällä on koko vyyhdissä. Tarina on ajankohtainen ja kiinnostava, olisi voinut olla myös ahdistava, mutta jostain syystä en kokenut sellaiseksi.
Kirja oli ihan kiva, ei ihmeellinen, ei järisyttävä. En pitänyt lopusta, vaikka leipominen olikin kivasti otettu mukaan. Vähän sellainen sekava olo kirjan jälkeen. Kirjaa on arvosteltu sen tuomasta väärästä kuvasta kurdikulttuurista, se on tietenkin vahinko, jos näin on.
En oikein edes keksi mitään kirjoitettavaa tästä, paljon on sanottu jo muualla. Voin suositella luettavaksi, mutta en nyt suurilla riemunhuudoilla.
Layla on kertomus ihmiskaupasta, prostituutiosta, kostosta, perinteistä, rasismista ja kauppatieteiden maistereista, kenties myös rakkaudesta. Se on monitahoinen ja -ulotteinen, ehkä liikaakin. Paikoin olin hukassa, että kuka oikeastaan on kukin ja mikä rooli tällä on koko vyyhdissä. Tarina on ajankohtainen ja kiinnostava, olisi voinut olla myös ahdistava, mutta jostain syystä en kokenut sellaiseksi.
Kirja oli ihan kiva, ei ihmeellinen, ei järisyttävä. En pitänyt lopusta, vaikka leipominen olikin kivasti otettu mukaan. Vähän sellainen sekava olo kirjan jälkeen. Kirjaa on arvosteltu sen tuomasta väärästä kuvasta kurdikulttuurista, se on tietenkin vahinko, jos näin on.
En oikein edes keksi mitään kirjoitettavaa tästä, paljon on sanottu jo muualla. Voin suositella luettavaksi, mutta en nyt suurilla riemunhuudoilla.
Maggie Stiefvater: Väristys
Olin lukenut tästä sarjasta monesta blogista (en nyt muista mistä), mutta jostain syystä en ollut ennen innostunut lukemaan sarjaa. Nyt kuitenkin koin herätyksen ja varasin koko sarjan kirjastosta. Ensimmäinen osa saapuikin sopivasti keskeyttämään Jari Tervon Laylan, jolla on vain viikko laina-aikaa. Tämän aloitettuani en muuta pystynyt lukemaan.
Tarina on kertomus Samista ja Gracesta. Sam on ihmissusi, joka on talven sutena ja kesän ihmisenä, ehkä viimeistä kertaa. Grace joutui nuorempana susien raatelemaksi ja juuri Sam oli se, joka hänet pelasti. He rakastuvat. Kirja on alusta asti haikeansuloinen, lähes ahdistavan surullinen. Kirja on kauniisti kirjoitettu, ajoittain ehkä liiankin runollisesti, mutta kuitenkin vaikuttavasti. Luin lähes koko kirjan tippa linssissä, kirjaimellisesti.
Tähän on pakko ottaa kaunis lainaus kirjasta:
Avasin silmäni, eikä ollut muuta kuin minä ja Grace, missään ei ollu tmitään muuta. Hän puristi huulensa yhteen kuin tallettaakseen suudelman ja minä pitelin hetkeä kuin haurasta lintua käsissäni.
Kaunista.
Kirja on jälleen nuorisohyllystä, eipä näin kaunista fantasiaa aikuisten hyllystä löydykään, tai en ainakaan itse ole löytänyt. Toivotaan nyt, että saan pian toisen osan, kolmatta saankin odottaa aika kauan, sillä jono oli melkoinen kirjastossa.
Tarina on kertomus Samista ja Gracesta. Sam on ihmissusi, joka on talven sutena ja kesän ihmisenä, ehkä viimeistä kertaa. Grace joutui nuorempana susien raatelemaksi ja juuri Sam oli se, joka hänet pelasti. He rakastuvat. Kirja on alusta asti haikeansuloinen, lähes ahdistavan surullinen. Kirja on kauniisti kirjoitettu, ajoittain ehkä liiankin runollisesti, mutta kuitenkin vaikuttavasti. Luin lähes koko kirjan tippa linssissä, kirjaimellisesti.
Tähän on pakko ottaa kaunis lainaus kirjasta:
Avasin silmäni, eikä ollut muuta kuin minä ja Grace, missään ei ollu tmitään muuta. Hän puristi huulensa yhteen kuin tallettaakseen suudelman ja minä pitelin hetkeä kuin haurasta lintua käsissäni.
Kaunista.
Kirja on jälleen nuorisohyllystä, eipä näin kaunista fantasiaa aikuisten hyllystä löydykään, tai en ainakaan itse ole löytänyt. Toivotaan nyt, että saan pian toisen osan, kolmatta saankin odottaa aika kauan, sillä jono oli melkoinen kirjastossa.