lauantai 23. heinäkuuta 2011

Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa

Tämän kirjan olen halunnut lukea jo jonkin aikaan. Itse asiass ostinkin kirjan jo kerran, mutta unohdin pussin yleiseen vessaan ja palatessani varttia myöhemmin oli pussi viety. Toivottavasti meni tarpeeseen.

Lukiessani, mikä tapahtu eilisen illan aikana, oli koko ajan fiilis, että tämän olen lukenut aiemmn, vaikka tiedän, että en ole. Jotain hyvin samaa kuin Kinsellan kirjoissa muutenkin. Sehän on toisaalta hyvä juttu, sillä silloin tietää, että viihtyy.

Kinsellan kirjoista en ole lukenut ainuttakaan Himoshoppaajaa, jonka puutteen aion kyllä korjata aikanaan, sillä jostain kieroutuneesta syystä pidin Himoshoppaaja -elokuvasta. Palataan nyt kuitenkin tähän kirjaan. Kirjassa jälleen nuori nainen ja kokeneempi mies kohtaavat. Tapahtumissa on käänteitä, vastoinkäymisiä, väärinymmärryksi jne. eli tyypillisen romanttisen kirjan piirteet.

Kinsellan kirjat ovat hyvää viihdettä ja ajankulua sekä varmaankin ainutta kirjallisuuden lajia, jota tällaisessa 32 asteen helteessä pystyy lukemaan. Tosin aloitin eilen jälleen yhden klassikkohaasteen kirjoista. Kirjaston käynnin jälkeen kirjakasa keittiössä on saanut melkoiset mittasuhteet. Kuinka paljon ihania, lukemattomia kirjoja, tarinoita, ihmiskohtaloita aina kirjastossa onkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti