torstai 30. toukokuuta 2013

Judith James: Kuninkaan kurtisaani

Viime aikoina on lukeminen tuntunut vaikealta. Tällä hetkellä kesken taitaa olla lähemmän kymmenen kirjaa, joista vain muutama on innostanut lukemaan muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Jotenkin tuntuu, että keskeytettyjen kirjojen määrä nousee. Näistähän en olekaan blogannut lainkaan, sillä joskus tuntuu, että kesken jää enemmän kuin loppuun saattuu.

Itseni tuntien tiesin, että historiallinen hömppä saattaisi avata jumin ja näinhän se tekikin. Eilen tuli postissa ja eilen luin loppuun. Sivuja on noin 300, joten ei mikään lituska. Jotenkin vain aivot tarvitsivat juuri tätä, täyttä nollausta. Nyt tuntuu hyvältä.

Kirjassa vilahtaa edellisen lukemani Jamesin kirjan henkilöitä, mutta ei tämä mikään jatko ole. Kuten nimestäkin voi päätellä kirjan pääosassa on kuninkaan kurtisaani, joka naitetaan vastentahtoisesti ja vastentahtoiselle soturille. Kuningas lähettää siis alhaissyntyisen rakastajattarensa pois silmistä avioliittonsa lähestyessä. Lienee ollut suhteellisen normaali tapa 1600-luvun Englannissa. Kuten edellisessäkin kirjassa, on tämänkin kirjan lopussa viittaukset todellisiin henkilöihin, joihin kirjan tarina voidaan vetää.

Vastentahtoinen aviopari tajuaa kirjan kuluessa rakastavansa toisiaan, ylläri. Naisen rooli on kuitenkin hyvin määritelty tuon ajan yhteiskunnassa ja omaa tahtoa ei juurikaan saisi olla. Onneksi myös aluksi vastentahtoinen aviomies haluaa vaimonsa pysyvän omanaan ei enää kuninkaan rakastajana.

Olihan tämä aivan täysin höttöinen, lähes mitäänsanomaton. Sopii rankan työrupeaman jälkeen helteiseen lukemiseen erinomaisen hyvin. Jotain älykästä kenties kaipaisin, mutta en vain jaksa keskittyä. Pihalla on riittämiin tekemistä, joten ei aikaakaan liiaksi ole. Suosittelen hömpän puutteeseen.

Tällä osallistun myös Aikamatka -haasteeseen.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Kaari Utrio: Ruma kreivitär (äänikirja)

Tämä taisi olla kirjaston viimeinen Utrion äänikirja tällä erää. Harmi, sillä nämä ovat mitä parhainta työmatka-ajanviihdettä.

Ruma kreivitär sijoittuu jälleen 1830-luvun Suomeen, jossa sääty-yhteiskunta on yhä edelleen vallalla ja myös naisten ja miesten roolit ovat hyvin rajattuja. Utriomaiseen tapaan historiallisia yksityiskohtia on paljon, mutta hienosti piilotettuna tarinan joukkoon. Miljöökuvaukset ovat jälleen hurmaavia ja sitä voi miltei kuvitella itsensä kulkevan kasvavan Helsingin liejuisilla kaduilla.

Ruma kreivitär on Julia Gyllenfalk, jonka isä kuolee oman käden kautta jättäen kaksi tytärtään pennittömiksi. Julia ja hänen siskonsa Dorotea joutuvat pärjäämään sukulaisten hoteissa. Kirjassa seurataan eniten Julian ja tehtailija Wendelin suhdetta. Julia on ylhäinen ja häntä kutsutaan rumaksi kreivittäreksi, vaikka hän ei ainakaan kuvauksen mukaan olekaan mikään kauhean ruma. Dorotea ja kahden muun neidon tarinat kulkevat limittäin Julian rakkauden kanssa. Augusta on ylhäinen ja jo lähes vanhapiika, hän on kaunis, mutta miehet välttelevät häntä. Christina on vaunutehtailijan perijä eli huomattavan varakas, mutta ei ylhäinen. Hän on päättänyt kuitenkin naida paronin hinnalla millä hyvänsä. Taustalla häilyy useampikin herrasmies. Naisen tehtävä on päästä naimisiin ennen kuinon liian myöhäistä.

Tämä oli erinomaisen hurmaava, ajoittain jopa jännittävä, usein teki mieli jäädä autoon kuuntelemaan vielä hetki, mikä on aina hyvä merkki äänikirjan kohdalla ja kirjan kohdalla ylipäätään. Ainoa huono seikka tässä äänikirjassa oli sen laatu. Oletettavasti kirja on tuotettu cd:lle kopioiden kasettiversiosta ja se valitettavasti kuului kirjassa. 

Ihana Utrio.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Suzanne Collins: Ylismaan Gregor

Collinsin Nälkäpeli-trilogia oli koukuttava kokemus. Toivoin niin kovasti, että tämäkin olisi ollut, mutta ei iskenyt ainakaan minuun.

Ylismaan Gregor kertoo Gregorista, joka tipahtaa pesutuvassa olevasta aukosta siskonsa Bootsin perässä Alismaahan. Siellä vastassa on jättimäisiä torakoita, rottia ja alismaalaisia. Alismaalaisista Luxa on prinsessa, Henry hänen serkkunsa. He ovat hieman Gregoria vanhempia, noin 15 vuotiaita. Gregor on noin 11 ja Boots 2 vuotias. Alismaassa on ennustuksia, joista yhtä Gregor selkeästi toteuttaa. Niinpä hän joutuu elämänsä seikkailuun yhdessä torakoiden, hämähäkkien, rottien, lepakoiden ja Luxan sekä Henryn kanssa. Gregorista sukeutuu sankari, soturi, jonka tulee täyttää ennustus tavalla tai toisella. Mukana on tietenkin myös Boots, joka pian muuttaakin statuksensa torakoiden prinsessaksi.

Sinänsä Collins on luonut ihan kiinnostavan maailman ja mukavia henkilöhahmoja, mutta kuitenkin ei vain iskenyt. Boots oli ehkä se suurin este, sillä ei ole kovinkaan pitkä aika, kun oma juniorini oli noin 2 vuotias ja jotenkin vain hahmo ei ollut mitenkään uskottava. Toisaalta, kuinka uskottava 2 vuotias voi olla...

Joka tapauksessa sain sentään kirjan loppuun ja ehkä jos tielleni osuu, luen myös seuraavia osia, mutta ei tästä mitenkään tullut minkäänlainen lempparini. Uskon, että kirjalle löytyy oma lukijakuntansa ja monet ovat jo kirjasta pitäneetkin, mutta taidan olla sen verran tosikko, että tämä ei uponnut.

Kirjoja suomennetaan nyt melkoisella tahdilla, sillä seuraava osa tulee suomeksi jo syksyllä. 

Blaah, liian monta kirjaa kesken, eikä yksikään ole täysillä iskenyt, ehkä tämä tästä.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kaari Utrio: Pappilan neidot (äänikirja)

Työmatkakirja kesti tavallista pidempään, kun menen jälleen tyttären kanssa samaa matkaa ja kirjaa voi vain kuunnella, kun olemme molemmat matkassa. Kyseessä oli kuitenkin vain 6 levyn kirja.

Pappilan neidot kertoo kolmesta pappilan mamsellista 1800-luvun alkupuolella. Neidot ovat köyhästä Somerniemen pappilasta ja heidän tavoitteenaan on tavalla tai toisella löytää itselleen aviomies. Mistään häikäilemättömästä miehen saalistuksesta ei ole kyse. Kolme mamsellia ovat hyvin eriluonteisia keskenään. Louisa on käytännöllinen ja hoitaakin pappilan kotitaloustöitä. Sara on älykäs, erittäin hyväsydäminen ja uskollinen. Hedvig on itsekäs ja määrätietoinen ja tavallaan hyvin kylmäkin. Kirjan pääosassa on Sara, joka lähetetään Helsinkiin rikkaan tädin luokse. Matkalla Sara törmää kahteen sairaaseen mieheen. Miehet sairastavat koleraa, mutta Sara jää kuitenkin hoitamaan miehiä kestikievariin. Toinen miehistä on parini Paul, toinen hänen ajurinsa. Paulin ja Saran välille syttyy jotain. Helsingissä Sara joutuu tätinsä talossa palvelijan rooliin, eivätkä tanssiaiset tai teatteri tule kysymykseenkään. Hän on hyvin maalainen, mutta uskonnollinen, rehellinen ja suora. Paul huomaa kohta rakastavansa Saraa, joka vastaa hänen tunteisiinsa, mutta rakkaustarinassa on useampi mutka matkassa.

Hedvig tahollaan haluaa rikkaan miehen ja pois pappilasta ikuisiksi ajoiksi, hän pääsee tavoitteeseensa. Louisa on ollut rakastunut torppariin jo lapsesta alkaen ja hänen onnensa saa myös huipennuksen.

Kirja sisälsi sopivasti rakkautta, paljon ajankuvausta ja erinomaisen herkullisia hahmoja, kuten Utrion kirjat aina. 

Lukijana oli Lis Laviola, täysin uusi tuttavuus. Hänen tapansa lukea ei ehkä ollut ihan mieleeni, hieman liian vakava ja tasapaksu, mutta tarina vei kuitenkin mennessään ihan mukavasti. 

Lukeminen tökkii ja pahasti, tosin asiaa sekoittaa jääkiekko ja euroviisut sekä tietenkin puutarha. Etsin edelleen sitä täydellistä lukujumin katkaisukirjaa.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Julkisuuden valokeilassa

Muutama viikko sitten minua lähestyttiin Porin kaupungin kirjaston taholta ja pyydettiin kuukauden nettivieraaksi. Olin hyvin otettu, sillä kyse on kirjoista ja minulle hyvin rakkaasta kirjastosta. Porin kirjasto on kaiken kehun arvoinen. Itse käyn suurimmaksi osaksi Pihlavan sivukirjastossa, mutta kerran kuukaudessa ainakin myös pääkirjastossa. Aina löytyy jotain uutta luettavaa.

No, minua siis lähestyttiin ja pyydettiin kertomaan kirjoista ja lukemisesta sekä bloggauksesta, aivan ihana aihe ja aina yhtä kiinnostava. Olin yllättänyt, että juuri minua pyydettiin, sillä blogini ei päätähuimaavia lukumääriä kerää.

Olen nyt viikon verran paistatellut kirjaston julkkisvieraana, nimmarikyselijöitä ei vielä ole jonoksi asti, mutta ehkä asia vielä muuttuu.

Tekstini on luettavissa täältä. Olen hienossa seurassa.

torstai 2. toukokuuta 2013

Gayle Forman: Where she went

On kulunut kolme vuotta, kun Mia heräsi sairaalassa ja poistui Adamin elämästä. Adam on huippusuositun bändin laulaja, elää unelmaansa ja Mia on Juiliardista valmistunut sellisti. Heidän tiensä kohtaavat eräänä yönä New Yorkissa ja yhden yön ajan he käyvät läpi elämäänsä.

Kirja on jatkoa jokin aika sitten lukemalleni Jos vielä jään -teokselle. Pidin tästä todella paljon ja koska tätä jatko-osaa ei ole suomennettu päädyin tilaamaan sen nettikirjakaupasta, okei ja pari muutakin mahtui samaan pakettiin. Pitkäkestoiseksi venyvä vatsatautini on hieman himmannut lukemista, mutta nyt jaksoi jo taas olla hereillä muutaman tunnin putkeen, joten sain viimein kirjan loppuun. 

Kirja on kerrottu Adamin näkökulmasta. Adam on emocorerokkari, jonka ulkokuori on kova, mutta sisältä hän on yhä herkkä pieni poika. Hän on yhä rakastunut Miaan, joka katosi hänen elämästään mitään sanomatta. Eräänä yönä New Yorkissa Adam menee Mian konserttiin ja niin he tapaavat kolmen vuoden jälkeen. Kummallakin on lento tiedossa seuraavana päivänä, toinen lentää Lontooseen ja toinen Tokioon. Heillä on vain yksi yö.

Vähän muistuttaa elokuvasta Ennen aamunkoittoa, joka ensimmäisellä katsomiskerralla oli sydämen sulattava. Mia ja Adam vaeltavat New Yorkissa. Kirja on jaettu siten, että joka toinen kappale kertoo tuosta yöstä ja joka toinen tapahtumista menneisyydestä. Kirja pistää miettimään asioita, joita emme sano, vaikka ajattelemme. Kuinka paljon kaunista jää tapahtumatta, kun ei uskalla sanoa sitä, mitä sydämessään tuntee.

Vieritin muutaman kyyneleen tämän kirjan parissa, en kuitenkaan niin vuolaasti kuin ykkösosan. Sinänsä mielestäni tätä jatko-osaa ei olisi tarvinnut tehdä, vaikka ensimmäisessä kirjassa ei niin sanottua loppua tullutkaan. Nyt saatiin jonkinlainen loppu Mian ja Adamin tarinalle. 

Hyvähän tämäkin oli, mutta jotenkin tuli sellainen kakkososa-fiilis. Onneksi varmaan ei kolmososaa tule, sillä samassa paketissa tuli Formanin uudempi kirja, joka on aiheeltaan jotain muuta. Siitä kenties jossain vaiheessa.

Suosittelen kyllä ja olisi tämä kiva suomennokseksikin saada.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Mira Lynn Kelly: Waking up married

Vapun kunniaksi olin taas muutaman päivän vatsataudissa, ihan aidossa sellaisessa kuumeineen kaikkineen. Sehän tarkoittaa voimien katoamista ja erittäin löysää oloa. Ei olotila, joka houkuttaa tekemään yhtään mitään. Sen verran kuitenkin kaipasin jotain viihdettä, että lukaisin tämän herttaisen hömpän pömpän Kindleltäni.

Kindlen kanssa on tullut ongelm. Lataan kirjoja laitteeseen viikoittain, välillä päivittäin, aloitan uuden, en saa vanhaa loppuun. Tosin osa kirjoista on melko surkeita ja tämän onneksi tajuaa alkusivuilta, mutta kuitenkin tuntuu, että haluaa antaa mahdollisuuden. Tämänkin latasin laitteeseen jo useampi kuukausi sitten.

Kyseessä on täysin romanttinen hömppä, joka selkeästi paransi mielen, sielun ja ruumiinkin, sillä luettuani tämän voin jo paljon paremmin. Tarinassa Megan ja Connor heräävät krapulaisina sängystä hotellista ja huomaavat menneensä naimisiin yön aikana. Megan ei muista yöstä mitään, mutta Connor muistaa. Connor haluaa vaimon, jonka kanssa tunteet eivät tule väliin. Megan haluaa lapsen ilman miestä. Connor on varma halustaan jatkaa avioliittoa, Megan ei niinkään. He sopivat kolmen kuukauden koeajasta, jona aikana Meganin tulee selvittää päänsä. Molemmilla on luurankoja kaapeissa entisistä suhteista. Nämä vaikuttavat heidän luottamuksenhaluunsa, rakkaudenkaipuunsa ja kykyyn rakastaa. ¨

Vaikka on päätetty, että rakkaus ei tule kuvioihin, no, tuleehan se. Tämä oli sitä, mitä kaipasin tähän velttoon, kurjaan hetkeen. Pieni loraus rakkautta ja hömppää teehen. Kyseinen kirja löytyy yhä ilmaiseksi ladattavissa Amazonista. Suosittelen tiettyyn olotilaan.