Jane Austen: Pride and prejudice (äänikirja)

Olen lukenut Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon aikoja sitten. Olen katsonut tv-sarjan pari kertaa vuodessa. Elokuva löytyy hyllystäni ja senkin olen katsonut muutamaan otteeseen. Kaikki on siis niin tuttua, mutta kuitenkin alkuperäiskielinen kirja on jotain aivan muuta. Ostin jokin aika sitten kaikki Austenin teokset alkuperäisessä muodossaan, mutta jostain syystä en ole vain saanut luettua, kun siis bongasin kirjastosta äänikirjan englanniksi, eipä juurikaan ollut vaikeaa ottaa sitä mukaan. 

On pakko sanoa, että rakastuin taas uudelleen, on kuin koko tarina olisi auennut eri tavoin. Suomenkielisen kirjan luin joskus aikoja sitten, joten muistikuvat olivat hatarat ja pohjautuivat enemmän tv-sarjaan. Vaikka suomenkielinenkin kirja löytyy hyllystäni. Tässä kirjassa on vain niin paljon enemmän. Siinä luokkaerot ovat syvemmät kuin mitä tv-sarja antaa ymmärtää, siinä Darcyn rakastuminen on syvempää ja Elisabeth ei ehkä ole ihan niin rakastettava.

En malttanut poistua autosta työmatkan jälkeen, vaan olisin vain halunnut kuunnella. En kuitenkaan oikein osaa keskittyä äänikirjoihin muualla kuin autossa, joten annoin itseni kiduttavasti odottaa matkoja. 

Tarinahan on tuttu ja tarina on aina uudelleen toistettavissa ja toistettukin muissa romanttisissa romaaneissa. On uskomatonta, että kirja on kirjoitettu 1790-luvulla. Toki kielestä huomaa, että nykyenglanti on aika kaukana ja ajoittain joutui virittämään itseään aivan eri tavalla kuin nykykielen kuuntelussa, mutta kaikki oli niin sen arvoista. 

Voiko ihminen vain rakastua kirjaan uudelleen ja uudelleen, kysymyshän on retorinen ja kaikki lukijat tietävät, että voi. Jokaisella meillä on kirjoja, joiden pariin palaa aina ajoittain uudelleen. Ja aina tuntuu, että on ystävien joukossa ja aina oppii jotain uutta toisesta. Aina ehkä rakastuu kirjan henkilöön uudelleen tai henkilö saa raivon partaalle. Minä rakastuin, kuinkas muutenkaan. Tuli sellainen olo, että haluaisin rakastua uudelleen myös muutamaan muuhun lempikirjaani tässä lähiaikoina. 

Ne, jotka odottivat syvällistä analyysia kirjasta tai edes juonikuvausta, saavat pettyä. Jokaisen tulisi lukea ainakin tämä Austenin teos yhtä lailla kuin vaikka Humisevan harjun, joka on myös joka kerta yhtä sydäntä raastava. 

Seuraavaksi auton soittimeen päjähtää Christien teos englanniksi. Joku päivä ehkä rohkenen valita mukaan vaikka jotain ruotsiksi, se olisikin jo haastavampaa kuuntelun kannalta, mutta ehkä elämyksenä jotain aivan loistavaa. 

Jane Austen: Mansfield Park (äänikirja)

Vaihtelua suomenkielisiin äänikirjoihin toi tämä englanninkielinen Austen. Täytyy heti aluksi myöntää, että Austen vanhahtava kieli toi ajoittain vaikeuksia ymmärrykseen, mutta äkkiä tietyt sanat ja sanonnat ymmärsi yhteydestä, eikä kokonaisuuteen juurikaan yksittäiset sanat vaikuta. Tämä oli toistaiseksi viimeinen äänikirja, jonka kuuntelin tyttäreni kanssa työmatkalla, sillä hänen harjoittelunsa loppuu.

Kirjan suomenkielinen nimi vanhassa käännöksessä oli Kasvattitytön tarina, joka kuvastaakin kirjan tarinaa hyvin. Mansfield Park on toki tapahtumapaikka, mutta se ei kerro tarinasta läheskään niin paljon kuin tuo vanhempi. Sinänsä nimellä nyt ei niin väliä.

Tarinassa päähenkilönä on Fanny, joka muuttaa kirjan alussa asumaan tätinsä luokse, koska hänen oma perheensä on köyhä ja kurja. Fanny on surkea, hiljainen tyttö, joka kurjuudessaan herättää serkkunsa Edmundin huolehtivaisuudenhalun ja hänestä tuleekin Fannyn luotettu, ainut ystävä. Vuosien kuluessa Fanny rakastuu Edmundiin. Mansfield Parkiin saapuu näihin aikoihin sisaruspari. Henry ja Mary Crawford saavat serkukset sekaisin ja muuttavat koko ilmapiirin. Oikeastaan enempää en kerrokaan juonesta, sillä en halua spoilata.

Kirjan teemaksi itse koin kunnollisuuden ylistyksen. Kiitollisuus, velvollisuus nähdään myös hyviksi ominaisuuksiksi. Fanny on kiltti, kunnollinen, aina ystävällinen ihminen, jota toiset pitävät jopa liian sopeutuvaisena ja myöntyväisenä, minkä hän osittain osoittaa kuitenkin kirjan kuluessa vääräksi. Edmund on myös kunnollinen, papiksi pyrkivä mies, jolla on ylevät aatteet, mutta joka rakkauden sokaistessa luopuu osittain periaatteistaan huomatakseen vain, että alunperin oli oikeassa omien valintojensa suhteen.

Tarinan suhteen kirja ei ole mitenkään parhaimpia Austeneita, ehkä huonoin jopa. Se oli paikoin jopa tylsä, mitä on kauhea sanoa Austenin kirjasta. Tähän en uskon kielen vaikuttaneen, sillä lukija oli aivan huikean loistava. Tarinassa korostuu liikaa nuo edellä mainitsemani hyveet ja ne nousevat liian suureen rooliin koko tarinassa.

Mutta hyvähän Austen on huonoimmillaankin, sitä ei voi kiistää. 

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa (äänikirja)

Työmatkaäänikirja jälleen. Tämän kirjan parissa työmatkat sujuivat kyllä aivan herttaisen ihanasti, sillä juuri sellainen on tämäkin Austen. Erilainen kuin muut, mutta kuitenkin hyvin paljon samoja piirteitä.

Kirjan sankaritar Catherine Morland on köyhästä pappissuvusta ja on päässyt Bathiin rikkaiden naapureidensa kanssa. Bathissa hän tutustuu ensin herra Tilneyhin, joka tuntuu yhtä aikaa hurmaavalta, huvittavalta ja äärettömän ihanalta. Hän tutustuu myös Thorpen perheeseen etenkin Isabellaan, josta tulee aluksi hänen paras ystävänsä sekä Isabellan veljeen Johniin, joka taas ajan hieman kuluessa alkaa tuntua Catherinesta yhä vastenmielisemmältä. Catherine poikkeaa Austenin muista sankarittarista siinä, että hän ei suinkaan ole ylväs ja älykäs, vaan hieman höperö teinityttö, jolla on kuitenkin erinomaisen hyvä ja hellä sydän. Aika Bathissa sisältää monia ihastuttavia kuvauksia tanssiaisista ja sen aikaisista tavoista muutoinkin. Bathista Catherinen tie vie Northhanger Abbeyhin Tilneyn perheen asumukseen, jossa hänen mielikuvituksensa pääsee valloilleen. Väärinkäsityksiä, salaisuuksia ja 1800-luvun luokkayhteiskunnan tänä päivänä naurettavia sääntöjä.

Kirjassa Austen ikään kuin toimii kertojana, joka kuvailee sankaritartaan hyvinkin ironisesti ja hauskasti. Uskomatonta ajatella, että kirja on kirjoitettu pari sataa vuotta sitten, niin tuoreelta tavallaan Austenin ironia vaikuttaa. Nyt hankin kaikki hänen teoksensa myös englanniksi, missä riittää aikoinaan varmasti luettavaa ja nautittavaa.

Tämä ei nyt rynnännyt missään tapauksessa lempi Austenikseni, mutta hyvin viihdyttävä kirja on. Se on hyvin hauska ja jos pitäisi löytää hyvän mielen kirja, joita joissain blogeissa on listattu, tämä menisi oman listani kärkipäähän.

Lukijana on ihana Erja Manto, joka sopii todella loistavasti näihin romanttisiin kirjoihin. Jospa nyt viikonloppuna saisi jotain luettua, mutta vuorossa on elokuvailta lauantaina ja Magic Mike <3

Jane Austen: Viisasteleva sydän (äänikirja)

Jane Austen on ollut lempikirjailijani tai siis yksi niistä jo teini-iästä, jolloin tämänkin taisin ensimmäisen kerran lukea. Nyt pitkät työmatkat vaativat romantiikkaa ja sitä ne saivat. Vanhin tyttäreni (20 v) kulkee nyt muutaman viikon kyydissäni ja mikä sen mukavampaa kuin äidin ja tyttären yhteinen into kuunnella aina vain lisää ja lisää. Kirja tuli kuunneltua loppuun omalla kotipihalla autossa istuen. 

Tämä Austen, kuten kaikki muutkin, on aivan valloittava teos rakkaudesta, ihmisten tunnoista ja erilaisista persoonista. Austen osaa kuvailla henkilöitään niin elävästi, että tuntuu kuin oikeasti olisi heidän kanssaan samassa huoneessa ja kuuntelisi heidän vilkasta keskusteluaan. Tästä Austenin viimeiseksi jääneestä teoksesta löytää yhteneväisyksiä hänen muihin teoksiinsa ainakin teemojen suhteen. Yhtälailla kuin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa, myös tässä tietynlainen velvollisuus ja ylpeys estävät päähenkilöitä toimimaan kuten heidän sydämensä halajaa, ainakin aluksi.

Kirjan pääosassa on Anne Elliot, joka kohtaa nuoruuden rakastettunsa kahdeksan vuoden jälkeen. Rakkaus elää kummassakin, mutta erilaiset väärinkäsitykset uhkaavat sotkea kaiken. Voiko sydän ikinä rakstaa ketään toista? Huoh... niin ihana kirja, siis aivan ihana. Tähän eläytyi aivan täysillä ja jälleen kerran tuntui, että elän niin väärällä vuosisadalla, ei sillä, että haluaisin vaikka naisten aseman olevan 1800-luvun tasoa, mutta jotenkin elämä ilman tätä kaikkea kaupallisuutta ja muuta sontaa, tuntuu niin viattomalta ja vapauttavalta, vaikka toki silloiset tiukat käyttäytymiskoodit eivät kävisi yhteen oman anarkistisen persoonani kanssa. 

Okei, tuli katsottua kirja myös elokuvana, jossa pääosassa on aivan järkyttävän ihana Rupert Penry-Jones, joka muutoin julkaisee huvittavia Twitter-kuvia. Elokuva ei ollut lähelläkään kirjaa, vaan oli hyvin typistetty kuvaus tapahtumista. Siitä välittämättä, olen nyt katsonut elokuvan jo pari kertaa ja ehkä tänäänkin ainakin pikkaisen. Minulla menee joskus vähän överiksi...

Äänikirjasta, lukijana on Erja Manto, joka onnistui tässä aivan loistavasti. Huomenna alkaa äänikirjana toinen Austen vielä, jonka hän lukee. 

Omaksi tavoitteeksini otankin nyt Austenin koko tuotannon hankkimisen englanniksi ja sen lukemisen jossain välissä. Näitä ihanempia kirjoja on vaikea löytää.