maanantai 19. tammikuuta 2015

Jane Austen: Pride and prejudice (äänikirja)

Olen lukenut Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon aikoja sitten. Olen katsonut tv-sarjan pari kertaa vuodessa. Elokuva löytyy hyllystäni ja senkin olen katsonut muutamaan otteeseen. Kaikki on siis niin tuttua, mutta kuitenkin alkuperäiskielinen kirja on jotain aivan muuta. Ostin jokin aika sitten kaikki Austenin teokset alkuperäisessä muodossaan, mutta jostain syystä en ole vain saanut luettua, kun siis bongasin kirjastosta äänikirjan englanniksi, eipä juurikaan ollut vaikeaa ottaa sitä mukaan. 

On pakko sanoa, että rakastuin taas uudelleen, on kuin koko tarina olisi auennut eri tavoin. Suomenkielisen kirjan luin joskus aikoja sitten, joten muistikuvat olivat hatarat ja pohjautuivat enemmän tv-sarjaan. Vaikka suomenkielinenkin kirja löytyy hyllystäni. Tässä kirjassa on vain niin paljon enemmän. Siinä luokkaerot ovat syvemmät kuin mitä tv-sarja antaa ymmärtää, siinä Darcyn rakastuminen on syvempää ja Elisabeth ei ehkä ole ihan niin rakastettava.

En malttanut poistua autosta työmatkan jälkeen, vaan olisin vain halunnut kuunnella. En kuitenkaan oikein osaa keskittyä äänikirjoihin muualla kuin autossa, joten annoin itseni kiduttavasti odottaa matkoja. 

Tarinahan on tuttu ja tarina on aina uudelleen toistettavissa ja toistettukin muissa romanttisissa romaaneissa. On uskomatonta, että kirja on kirjoitettu 1790-luvulla. Toki kielestä huomaa, että nykyenglanti on aika kaukana ja ajoittain joutui virittämään itseään aivan eri tavalla kuin nykykielen kuuntelussa, mutta kaikki oli niin sen arvoista. 

Voiko ihminen vain rakastua kirjaan uudelleen ja uudelleen, kysymyshän on retorinen ja kaikki lukijat tietävät, että voi. Jokaisella meillä on kirjoja, joiden pariin palaa aina ajoittain uudelleen. Ja aina tuntuu, että on ystävien joukossa ja aina oppii jotain uutta toisesta. Aina ehkä rakastuu kirjan henkilöön uudelleen tai henkilö saa raivon partaalle. Minä rakastuin, kuinkas muutenkaan. Tuli sellainen olo, että haluaisin rakastua uudelleen myös muutamaan muuhun lempikirjaani tässä lähiaikoina. 

Ne, jotka odottivat syvällistä analyysia kirjasta tai edes juonikuvausta, saavat pettyä. Jokaisen tulisi lukea ainakin tämä Austenin teos yhtä lailla kuin vaikka Humisevan harjun, joka on myös joka kerta yhtä sydäntä raastava. 

Seuraavaksi auton soittimeen päjähtää Christien teos englanniksi. Joku päivä ehkä rohkenen valita mukaan vaikka jotain ruotsiksi, se olisikin jo haastavampaa kuuntelun kannalta, mutta ehkä elämyksenä jotain aivan loistavaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti