Chelsea Cain: Let me go

Olen niin koukuttunut ja ollut alusta asti Chelsea Cainin Archie Sheridan ja Gretchen Lowell -kirjoihin. Suomennoksia on tehty käsittääkseni kolmesta ensimmäisestä, tämä on jo kuudes kirja sarjasta, jossa seurataan poliisi Archie Sheridanin ja sarjamurhaaja (Beauty killer) Gretchen Lowellin tarinaa. Näistä Archie on tarinan keskiössä, Gretchen on esiintynyt ensimmäisten kirjojen jälkeen taustalla häälyvänä petona, joka iskee aina ajoittain. Suurta roolia ovat sarjassa saaneet myös toimittaja Susan, joka rakastaa Archieta, mutta jota Archie ei uskalla rakastaa sekä Archien kollega Henry.

Tällä kertaa kuollut ruumis löytyy Susanin poikaystävän isän suurien bileiden jälkeen tai sanotaan, että ensimmäinen ruumis. Murhaaja ei kuitenkaan ole Gretchen, vaikka hänkin on bileissä ollut. Liikkeellä on toinen sarjamurhaaja. Archie ja Susan joutuvat katsomaan kuolemaa silmiin, eikä kuolema ole tällä kertaa ainoastaan Gretchen.

Ai, että minä sitten pidän näistä kirjoista. Archie on vain yksinkertaisesti ihana kaikessa tuskassaan ja rakkaudessaan. Myös muut henkilöt ovat uskottavia ja rakastettavia, jopa Gretchen. Tarina kehittyy huomattavasti tässä kirjassa ja jatkoa jää odottamaan vesikielellä.

Tällä kertaa on pakko jälleen pohtia kirjojen suomennoksia tai niiden puutetta. Suuri osa lukijoista ei kuitenkaan omaa riittävää englanninkielen taitoa tai halua lukea englanniksi. Tämän kirjasarjan kolme ensimmäistä kirjaa on siis suomennettu, en tiedä niiden suosiosta, mutta itse ainakin koukutuin jo niiden aikana ja olinkin hämmentynyt, kun tajusin, että sarjaa on kirjoitettu enemmänkin. J.R. Robbin kirjojen suomentaminenhan myös keskeytettiin, mutta yleisön toivosta olen ymmärtänyt jatkettavan. Ymmärrän, että kaikkea ei voi suomentaa, mutta hirvittävästi sontaakin suomennetaan, miksi ei siis populaarikirjallisuutta enemmän.

Itse kuitenkin jatkan sarjan lukemista englanniksi ja nautin suuresti, harmi, että kaikki eivät pääse siitä nauttimaan.

Chelsea Cain: Kill you twice

Lukeminen on ollut nahkeaa johtuen neulontainnostuksesta ja ylityöllistetyistä päivistä. Tätä kirjaa olen kuitenkin lukenut aina ennen nukkumaanmenoa sängyssä, joten hitaasti on kirja saavuttanut loppunsa. Cainin kirjat ovat ihan ehdottomia suosikkejani. Hänen kolme ensimmäistä osaa tästä sarjasta on suomennettu, mutta tämä ja edellinen on tullut luettua englanniksi, suomennoksia ei ainakaan vielä ole. Huomasin, että seuraava sarjan kirja on ilmestymässä tänä vuonna.

Kirjan päähenkilöinä jatkavat Archie, Susan ja muut tutut unohtamatta Gretcheniä, joka tässä kirjassa nousee edellistä suurempaan rooliin. Archie on tavallaan oikein ihana päähenkilö kaikkine vikoineen ja ominaisuuksineen.

Tällä kertaa kaupungista löytyy murhattu mies ja pian toinen. Yhteistä näille murhille on valkoinen lilja, joka jätetty ruumiin läheisyyteen. Kukaan ei ole nähnyt tai kuullut mitään. Pian Archie saa kuitenkin kuulla, että Gretchenillä saattaisi olla jotain kerrottavaa murhista. Hän tietää murhaajan. Archie joutuu jälleen Gretchenin lumoihin vai joutuuko. Gretchen on pakkohoidossa menettänyt lääkitykselle kauneutensa, mutta hän pystyy yhä vaikuttamaan Archieen. Susan joutuu myös keskelle tapahtumia hänen yrittäessään pelastaa teinitytön, jota murhaaja seuraa.

Cain on takuuvarma yhä edelleen, vaikka kolmen ensimmäisen kirjan kammottavaan tunnelmaan ei suoraan tässä päästäkään, vaikkakin hyvin lähelle. Viimeiset luvut piti oikein ahmia. Aivan ihana fiilis, sitä kaipaa aina tällaisina nihkeinä kausina.

Kaikille, jotka eivät ole Cainin kirjoja lukeneet, suosittelen erittäin lämpimästi. 

Kiva taas saada kirja loppuun, tätä bloggaamista kaipaa, mutta en ole ehtinyt kirjoitella mitään yleistäkään. Toivotaan, että työtahti vähän hiljenee, että jaksaa jotain älyllistä vielä kotonakin.

Chelsea Cain: The Night Season

Tämä kirja on kulkenut muutaman kuukauden ns. laukkukirjana eli kirjana, jota luen aina, kun joudun odottamaan, jonottamaan tai muutoin vain tylsää kodin ulkopuolella. Olen usein pohdiskellut tuskastuneena erilaisissa jonoissa, että olisi edes kirja. Nyt on ollut ja voin suositella kaikille, joita odottaminen ahdistaa, kirja vie ahdistuksen pois. Pokkari uppoaa kivasti laukkuun ja englanninkielisenä sitä on jotenkin kivakin lukea pienissä pätkissä. Tosin tämä piti hotkia loppuun, kun oli ihan pakko tietää, mitä tapahtui.

Cain on kirjoittanut tätä ennen kolme kirjaa, joissa pääosissa on ollut Gretchen Lowell, sarjamurhaaja, häntä takaa-ajava poliisi Archie Sheridan sekä toimittaja Susan. Tämä kirja jatkaa näistä ainakin kahden henkilön kanssa eli Archien ja Susanin, muutkin edellisistä kirjoista tutut hahmot ovat mukana, mutta tässä ei jahdata enää Gretchenia, vaan aivan toisenlaista sarjamurhaajaa.

Murhat sijoittuvat tulva-aikaan. Koko kaupunki tulvii ja ruumiita alkaa löytyä. Aluksi epäilläänkin niiden olevan tulvan uhreja, mutta paljastuukin niiden olevan aivan jotain muuta. Oikeataan sen enempää en paljasta, sillä kirjassa on hyvin mielenkiintoinen ja omaperäinen juoni, kuten on ollut Cainin aikaisemmissakin kirjoissa.

Kirja oli tosi hyvä kassikirja, sillä siinä oli mukavia lyhyitä lukuja, joita luki muutamassa minuutissa. Juoni oli selkeä ja henkilöhahmot tuttuja ennestään, joten juonesta pääsi aina perille uudestaan eikä se ollut liian monimutkainen, jotta lukeminen olisi hankalaa jonkin ajan kuluttua. Toimii toki varmasti myös kerralla luettuna.

Cainin kirjoihin kannattaa tutustua, jos ei ole vielä tutustunut ja on kiinnostunut sarjamurhaajaromaaneista sekä jännityksestä. Romantiikkaa ei juurikaan näissä ole, ainakaan sillä tavoin perinteisesti määriteltyinä. Ymmärtänette, kun olette lukeneet ensimmäiset kolme kirjaa.

Nyt alkaa tautikin helpottaa ja jaksan jopa lukea, mikä on ollut todella uuvuttavaa viimeisten päivien aikana. Joskus ajattelin, että niin kipeä ei voi olla, ettei jaksa lukea, mutta kyllä todellakin voi.