Tässä on ollut muutaman viikon sellainen levoton olo. Olen aloittanut varmaan kymmenen kirjaa, mutta mikään ei ole tuntunut oikealta ennen tätä kirjaa. Bongasin kirjan Harjavallan kirjaston nuorten osaston verkkosivuilta, olen sieltä ennenkin löytänyt kiinnostavaa luettavaa, suosittelen.
Kirja alkaa niin äärettömän surullisesti, että koko kirjan vain toivoo, että sillä olisi onnellinen loppu. Surullisuudessa on jotain samaa kuin Häivähdyksessä, mutta kirjoittajan tyyli on yksinkertaista, toteavaa enemmän kuin Stiefvaterin runollinen tyyli. Samaa surumielisyyttä löytyy myös Oliverin Kuin viimeistä päivää kirjassa. Suorastaan lumoavaa.
Kirja kertoo Samista, 17-vuotiaasta, joka on asunut koko elämäntä mielisairaan isänsä ja pikkuveljensä kanssa autossa matkustaen kaupungista kaupunkiin. Sam käy sunnuntaisin kirkoissa kuuntelemassa musiikkia ja yhtenä sunnuntaina hän kuulee Emilyn laulavan epävireisesti I'll be theren juuri hänelle. Tuo I'll be there on myös kirjan englanninkielinen nimi. Emily tuntee saman yhteyden kuin Sam. Enempää en viitsi kertoa kirjan juonesta, sillä tämä kirja on oikeasti lukemisen arvoinen ilman, että sen juonesta juuri enempää tietää. Kirjan takakannessakaan enempää tietoa ei juurikaan ole, mikä on oikeastaan erinomainen asia.
Tämän kirjan ahmaisee istumalta. Sam ja Emily mukaan lukien kaikki muutkin hahmot ovat hyvin kirjoitettuja ilman, että heitä on kuvailtu liikaa. Ainut negatiivinen asia kirjassa oli tietyissä paikoissa oleva epäuskottavuus, mutta jollei anna sen häiritä lukemistaan, on kirja nautittava.
Kauheasti en löytänyt kirjaa blogeista, mutta toivon muutaman ainakin innostuvan, sillä kirja on hyvä kirja luettavaksi. Löytyy nuorten osastolta ainakin Satakunnasta, mutta ei ole mikään tyypillinen nuorisokirja, jos sellaista onkaan. Antaa näin muka-aikuisellekin ajattelemisen aihetta.
Jos en siis vielä sanonut, niin ihana kirja. Olen ihan fiiliksissä.
Edit: Pakko tulla vielä sanomaan, että kirja tunki jopa uniini viime yönä. Vaikuttaa siis syvälle.
On tämä sun juttu esittelytekstisi niin puoleensa vetävä, ettei kirjan lukemista voi välttää. Näkymätön poika, jos sellaisen saan käsiini, on siis seuraavana vuorossa, kunhan tänään saan selvitetyksi Herta Müllerin Tänään en halunnut tavata itseäni.
VastaaPoistaJotenkin tässä ja nyt on pakko kertoa, että ollaan Niilon, yhden mun blogin kirjoittajan kanssa keskusteltu miesten ja naisten eroista kirjailijoina.
Molemmat ollaan sitä mieltä, että jos joku sanoo, niinkuin jotkut sanovat, että "ei sitä kannata lukea, sehän naisten kirjoja", nämä sanojat ovat pahasti harhateillä.
Naiskirjailijat kirjoittavat noin yleisesti ottaen paremmin. No, Niilo ja minä emme ole mitään dekkarifaneja, vaan pikemminkin halutaan lukea tarinoita "elävästä elämästä".
Olen ihan samaa mieltä Niilon ja sinun kanssasi siitä, että kirjaa ei kannata jättää lukematta vain siksi, että se on naisten kirja tai nuorten kirja tai naisen näkökulmasta sellainen miesten sotakirja. Ihminen kehittyy lukijana ja samalla ihmisenäkin, kun osaa pitää avoimen mielen kirjojen ja kirjailijoiden suhteen.
VastaaPoistaItse myönnän, että Leväsahon kaltaiset sotakirjat ovat ainakin vielä minulle suurta tuntematonta. Olen tosin löytänyt itseni hivelemästä niitä jo kirjastossa, mikä on ensimmäinen askel lainaamiseen.
Itse asiassa olen lukenut muistaakseni vain kolme sotakirjaa, Tuntemattoman, Länsirintamalta ei mitään uutta ja Navaronen tykit, ja niistäkin on aikaa ainakin se tunnettu "sata vuotta". Niin, nämä kolme, ellei mukaan lueta sellaisia puoli-sotakirjoja kuin Sota ja rauha, Boris Akuninin viiden kirjan sarja (dekkareita taitavat paremminkin olla), Vänriki Stoolin tarinat, jne.
VastaaPoistaKun nyt luettelemaan aloin, jatketaan vielä mun suosikeillani: Jaan Kross (erityisesti Uppiniskaisuuden kronikka), Millenium-sarja...
Mutta näiden jälkeen tuleekin sitten pitkä rivi naiskirjoittajia.
Olipas innostava blogiteksti! Googletin kirjan nimellä kun kiinnostuin kansikuvasta, ja tämä tekstisi kyllä houkuttelee kirjaa lukemaan. Kiitos siis vinkistä :)
VastaaPoistaHeij!
VastaaPoistaOon lukenu ton näkymättömän pojan, niin sitä vaan ajattelin kysästä, että tiedätkö jos tästä kirjasta olisi jatko osaa?
Terveisin: Midori!! :D
Googlailin kirjailijan kotisivut ja niiden perusteella ei ainakaan jatkoa ole tulossa, tosin ei sitä kiellettykään.
Poista